kotona Sisustus

    Olohuone täynnä leluja

    8.1.2018

    Joulu tuli ja meni, mutta ihan sopivan nopeasti. Meillä oli aika paljon menoa suuntaan ja toiseen, mutta ei silti tiukkoja aikatauluja, joten loma tuntui lomalta. Joulun myötä kotiin tupsahti taas lisää joululahjoista paljastuneita leluja. Alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan, mihin sitä lastenhuonetta tarvittaisiin…

    Meidän puolitoistavuotias leikkii jo pienillä figuureilla, asettelee palapelin paloja (yrittää rakentaa), keikkuu keinuhevosella ja kokkaa leikkiliedellä. Kaikkea tätä pääasiassa olohuoneessa. Joulun paras lahja näytti olevan alla olevan kuvan Lidlistä ostettu puinen farmi. Miellyttää myös äidin silmää ja menee kivasti kasaan kätkien sisälleen eläimet ja tarvittaessa muutakin tilpehööriä.

    Klassikko kärpässienijakkara saatiin myös pukilta. Se on peräisin Onnimannin Kakolan pop up shopista. En tiedä, onko kyseinen pop up shop enää tänä vuonna pystyssä, mutta kannattaa kysyä, jos jakkara kiinnostaa. Vankien tekemiä tavaroita myyvä Onnimannihan lopettaa, joten jatkossa kai näitäkään tuoleja ei sitten mistään saa. Jakkara on sattumalta juuri sopivan kokoinen tytölle – siinä istuessaan sohvapöydästä tulee hänelle hyvä taso hääräillä kaikennäköistä: piirtää esimerkiksi. Jakkara on järeää tekoa, mutta jos nyt saa vähän purnata, niin valkoiset läikät ovat hieman niin ja näin maalatut. Melkein tekisi mieli vähän korjailla niitä…

    Pikkaraisia (Sylvanian family) paljastui joulukääreistä myös. Tarkemmin, kolmen hengen apinaperhe, joista vain kaksi jäsentä ehti nyt potrettiin. Nämä ovat osastoa äitin lapsuuden toivelahja. Onko söpömpää nähty?

    Olohuoneessa on myös paikka keinuhepalle. Se saatiin jo 1-vuotislahjana ja on kyllä ollut kovassa käytössä. Perinteisen mallisella hepalla on keinunut lapsen isäkin aikoinaan.

    Toin leikkimökistä talvisäilytykseen leikkilieden. Se on olohuoneen tv-tason vieressä ja toimii tarvittaessa lisäjakkarana. Kuvassa liedellä on niin ikään joululahjaksi saadut Spiren puiset voileivät päällisineen.

    Väripilkkujen lisääntyminen olohuoneessa ei ahdista minua yhtään. Ainakaan niin kauan kuin lelut ovat tällaisia perusvärisiä ja puisia. ;) Kekseliäisyyttä lelujen säilytys kuitenkin vaatii, ettei kaaos pääse valloilleen. Lundian alin hylly on tällä hetkellä lelujen säilytystä varte yksinomaan. Enempää kamaa ei esillä kannata pitääkään. Lapsi kun ei puolentoista vuoden kokemuksella tarvitse kaikkia lelujaan kerralla näkyville. Vaihtelu tekee hyvää.

    Tyttö on valloittanut olohuoneesta yhden nurkan itselleen kokonaan. Se on aika hauska soppi tuolla sohvan ja kirjahyllyn vieressä. Jokin ihan oma tila siis kun ei sitä omaa huonetta ole.

  • elämää

    Toiveeni uuden vuoden kynnyksellä

    Tyttöni on omaksunut hauskan uuden tavan: aina silloin tällöin hän heittäytyy selinmakuulle lattialle ja katselee tyytyväisenä ympärilleen. Nauttii hymy huulillaan maailman mukavuudesta – tässäkin voi vain maata näin. On melkein mahdotonta olla liittymättä siihen…

    29.12.2017
  • graafinen Turku

    Turku-joulukalenterin talojen esikuvat

    Tuli toive, että selvittäisin, mitä rakennuksia Turku-joulukalenterin talot todellisuudessa vastaavat. Joten here we go! Nythän on jo melkein kaikki luukutkin avattu. Monta itsestäänselvää Turun tunnettua rakennusta jäi kalenterista pois sommitelullisista syistä. Esimerkiksi Kauppatorin ikoninen ortodoksikirkko…

    23.12.2017
  • ruoka Sisustus

    Joulukattauksen suunnittelua

    Meille tulee jälleen perjantaina ystäväperheitä nyt jo perinteeksi muodostuneille glögikutsuille. Posti toi joululahjapaketin Verso Designilta. Siinä oli koivuinen Ilma-tarjoilualusta (tai leikkuulauta) ja huopaiset Kenno-lasinaluset. Kiitos kaunis! Ne sopivat paremmin kuin hyvin perjantaiseen tarjoilupöytään, jota…

    19.12.2017
  • kotona

    Maljakkokuusi ja seinävärin kaipuu

    Meillä on tänä vuonna tällainen, tavallista kookkaampi maljakkokuusi. Se on saanut ylleen asianmukaiset sinivalkoiset koristeet. Illan keinovalossa tuo valkoinen, tv-tason takana oleva seinä on alkanut vähän tympiä. Kaipaan kipeästi väriä, mutta en ollenkaan osaa…

    11.12.2017
  • elämää Turku

    Saima ja Suomi

    Tässä taannoin äitini löysi kätköistään laatikon vanhoja valokuvia, joita minä en ollut koskaan nähnyt. Niissä esiintyy Saima Aleksandra, äitini isänäiti, joka syntyi 1897 Turussa ja eli lapsuutensa Arvinkadulla Portsan kaupunginosassa. Kaikki nuo liikuttavan kauniit…

    6.12.2017
  • kotona tyyli

    Korurasia Mujista

    Hankin Habitaren Muji -pop up shopista tällaisen akryylimuovisen lokerikon. Tuo Nomess Copenhagenin korurasia (kuvassa vasemmalla) on ollut kovassa käytössä, mutta siihen mahtuu vain pieniä koruja ja niitäkin aika vähän. Kaikki muut koruni ovat olleet…

    29.11.2017
  • kotona

    Valoa katiskasta

    Kun marraskuu lähenee loppuaan, pimeys muuttuu tunnelmalliseksi, eikä ole synkkää enää ollenkaan. Tähti on jo ripustettu ikkunaan ja uusi valosarja ostettu. Kurottaessani jotain vaatehuoneen ylähyllyltä päähäni tipahti paperikassi, joka kätki sisälleen katiskaa muistuttavan kudotun…

    21.11.2017
  • Turku tyyli

    Kukuti Forum korttelissa

    Asiahan on niin, että olen edelleen vähän ulalla lastenvaatteiden suhteen. Nyt talven kynnyksellä ja päiväkotielämän alettua olen joutunut perehtymään asiaan tarkemmin – kurahaalareihin, lahjekuminauhoihin ja kypärämyssyihin ainakin. Sitä myöden myös monia uusia lastenvaatemerkkejä on…

    19.11.2017
  • graafinen Turku

    Turku-joulukalenteri nyt kaupan!

    Kun asuin Helsingissä, aina loppuvuodesta minuun iski jouluinen Turku-mieli. Vanhan Suurtorin joulumarkkinat, Kauppahallin joulun tuoksut ja Tuomiokirkon kauneimpien joululaulujen tunnelma tulivat mieleen. Useana vuotena mietin, että olisi mahtavaa toteuttaa Turusta perinteinen joulukalenteri. Tänä vuonna,…

    7.11.2017