All Posts By

Johanna

Diy Sisustus

Leikkimökin uudistus

22.9.2017

Tämä pieni leikkimökki seisoi kesät talvet varastona melkeinpä kaksikymmentä vuotta. Tänä kesänä äitiyden huumassani päätin, että nytpä pistetään pirtin sisätilat uuteen uskoon. Maalasin käsittelemättömät sisäseinät ja katon valkoiseksi ja lattian vaaleanharmaaksi. Harmaata maalia oli jäänyt yli kotimme vuodentakaisesta pintarempasta. Päätin, että mökkiin ei osteta mitään uutta, vaan kamat haalitaan omista nurkista ja kirppareilta. Ihan en kuitenkaan siinä onnistunut. Parit taulunkehykset ja hyllynkannatimet (pöytälevyn alle) ostin uutena. Pöytälevy on viinilaatikon kansi. Sen kulmat sahattiin varmuuden vuoksi. Verhokangas on peräisin kaitaliinasta, jonka ompelin aikojen alussa. Sen leveys oli pieneen ikkunaan juuri sopiva. Ison tyynyn muumikangas jäi yli vauvan makuualustasta viime syksynä. Lastentuolit löytyivät Torista. Matto oli alunperin ostettu parvekkeelle. Se ei kyllä ole ihan nappivalinta tähän mökkiin, mutta ehkä jostain tulee vielä vastaan joku kivampi.

Leikkiliesi on kummisedän l-vuotislahja tytölleni. Maalatut Ikean jakkara ja hillopurkkien kannet sekä nuppivetimet toimivat uskottavasti yhdessä. Liettä on tästä kuvasta itse asiassa vielä tuunattu vähän eteenpäinkin. Sitä kävi tällä viikolla kuvaamassa eräs lehti. Vinkkaan, kun juttu tulee ulos jossain numerossa.

Ainiin ja tuon Tigerin parin euron opetuskellon ostin uutena myös. Eikö olekin hieno? Näyttää muuten vähän epäloogista aikaa allaolevassa kuvassa… Noh, mökin huvikumpumaiseen tunnelmaan sopii hullunkurinen ajanjuoksukin.

Ennen mökkiremppaan ryhtymistä mietin, mahtaako historia toistaa itseään. En itse koskaan erityisemmin viihtynyt leikkimökkileikeissä, kun olin pieni. Leikkimökki oli oikeastaan äitini haave ja sellainen sitten hankittiin niin kuin varmaan usealle muullekin 80–90 -luvun lapselle. Minun tyttö se kuitenkin tykkää leikkimökissä oleilla! Yksivuotias on tietty vielä aika tomera emäntä, pistää mökin hujanhajan alta aikayksikön.

Diy Juhla ruoka

1-vuotisjuhlat puutarhassa

19.9.2017

Elokuun lopussa järjestimme tyttömme ensimmäisen syntymäpäiväjuhlan. Kuin ihmeen kaupalla siksi sunnuntaiksi osui hieno sää, vaikka muuten sillä viikolla oli aika kosteaa. Koko viikko kun oli jännitetty, päästäisiinkö juhlimaan vanhempieni pihalle kuten haaveissa oli. Aika sekametelisoppa juhlakattauksesta tuli, vaikka äitillä oli mielessä ”vain sinistä ja vaaleanpunaista”. Yksivuotisjuhlissa, jos joissa, ei parane kuitenkaan olla pipo kireällä.

Kermakakku kätki sisälleen suklaa- ja vadelmamoussekerrokset. Kakusta tuli aika hyvää, vaikka itse sanonkin. Käytän tätä Kakkukioskin suklaamoussereseptiä varmasti toistekin.

Pienille lapsille oli sokeriton kakkuvaihtoehto: kaurakeksejä Simppeli sormiruokakeittiö -blogin reseptin mukaan, maustamatonta kermavaahtoa ja marjoja. Maistui ainakin sankarillemme, joka istui varmaan tunnin verran pöydän päässä mutustellen.

Omenapuiden väliin oli viritetty teltta. Matto oli muuten tähän tarkoitukseen paljon kätevämpi kuin kangas. Se oli helppo kiinnittää hapsuista maahan telttakoukuilla.

Juhlat olivat varsin onnistuneet, ainakin näin järjestäjän näkökulmasta. Vilinää riitti ja lapsiakin oli ihanan iso liuta. Minua niin ilahduttaa tämä viimeinen kuva! Kunnon juhlien tae on kunnon sotku.

Helsinki Sisustus

Habitare 2017

15.9.2017

Ai että! Olipa hauska pitkästä aikaa päästä nuuskimaan sisustuksen tuulia Habitareen. Viime vuonna tapahtuma meni ihan ohi hoitaessani yhtä alle kuukauden ikäistä.

Minun mielestäni messujen kaunein osasto oli tuhkasta tänä vuonna nousseen Annon. Muistattehan tuon Kodin Ykkösen suositun kodintekstiilibrändin; blogimatot ja pellavalakanat? Messuilla lanseerattiin Annon ja Susanna Vennon yhteistyömallisto Myrtillus: pellavaa ja samettia (muun muassa) maanläheisissä sävyissä. Mielestäni tosi onnistunut kokoelma, rauhallinen kuin suomalainen metsämaisema konsanaan. Mallisto on nyt myynnissä Hobby Hallissa.

Seesteisyys ja maanläheiset sävyt olivat avainsanoja monilla muillakin osastoilla. Poissa oli jyrkkä mustavalkoisuus. Alla räpsy Asun-lehden montterista.

Ikisuosikkini Verso Designin osastolla ihastelin, miten hauskasti koivu sopi osaston seinien murrettuun roosaan. (En kyllä saanut sitä vaikutelmaa nyt oikein kameralla taltioitua. Messuilla on aina ihan mahdottoman vaikea valokuvata.) Murretun vaaleanpunaisen lisäksi Habitaressa näkyi erityisesti terrakottaa, ruskeaa ja monenlaisia vihreitä. Seuraavat kolme kuvaa ovat Avotakan osastolta. Hehkuvan punainen kuva on Hakolan osastolta. Viininpunainenkin on in!

Oli hauska huomata, että myös lapset ja muotoilukasvatus oli nostettu esiin messuilla. Habi Kids sisältää työpajoja ja leikkiin innostavia installaatioita.

Ihanan näyttävästi oli esillä myös eettinen muotoilu. Design helps! shop on Tikaun kuratoima eettisten sisustustuotteiden kioski. Tämä on tietenkin vähän keinotekoinen rajaus. Ihan niin kuin nyt muut messujen yritykset eivät haluaisi toimia eettisesti. Tälle osastolle oli päässyt joka tapauksessa kokoelma sellaisia tuotemerkkejä, jotka erityisen kekseliäästi toimivat kestävän kehityksen hyväksi ja osallistuvat esimerkiksi kehitysmaiden köyhien kouluttamiseen ja työllistämiseen. Tuotteita oli esimerkiksi Mifukolta, Sera Helsingiltä ja Iris Hantverkilta.

Eikös olekin vaikuttava tuo teltta? Siitä tuli mieleen yhtälailla kotimaiset torikojut kuin itämaiset basaaritkin.

Minulla on joku fiksaatio matonkudetöihin, varsinkin monenkirjaviin ja tuollaisiin vähän räjähtäneisiin. Design helps! shopin jakkaranpäällyset inspiroivat. Hauaisin kokeilla tehdä tuollaisen itsekin…

Messujen kiinnostavin tulokas oli tietenkin Suomessa ennennäkemätön Muji, jonka shopissa kävi aikamoinen kuhina. Vaikkakin osaston suunnitellut armas blogikollegani Maire kertoi, ettei se ollut mitään verrattuna keskiviikon ammattilaispäivän riehuntaan. Saas nähdä innostuuko Muji Habitare-kokemuksen jälkeen laajentamaan Suomeen…

Ensimmäistä kertaa Habitaressa esiintyi myös Ikea. Kuten nämä alla olevan kuvan leidit, myös minä ihastelin tovin tuota bambuista seinähyllykköä. Tosi tyylikäs uutuus! Ehkä se silmäkin vähitellen tuohon bambun sävyyn tottuu…

Ja nyt kun hyllyistä oli puhe, niin on pakko nostaa esiin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun opiskelja Salla Ruohosen suunnittelema eteissäilytin. Tuo sopisi niin hienosti sellaiseen pikkuruiseen kerrostaloeteiseen, jossa jokainen sentti on käytettävä harkiten, ja ilman naulakkoa ei vain pärjää. Oivallinen!

Maailman katastrofaalinen pakolaistilanne näkyi Habitaressa myös. Alla kuva Lahden ammattikorkeakoulun osastolta. Re Home esitteli opiskelijoiden suunnittelemia ja kartongista ja vanerista valmistettuja väliaikaishuonekaluja. Tuotteita voi valmistaa nopeasti valtavia määriä, kuljettaa helposti niitä tarvitseville ja kierrättää helposti edelleen. Alla olevan kuvan kartonkijakkarat kestävät kuulemma 300 kg painon.

Messukäyntini lopuksi laskeuduin messuhallin alimpaan (?) kerrokseen katsomaan Anssi Pulkkisen installaatiota Street View (Reassembled). Rekan lavalla lepäsivät erään syyrialaisen kodin rauniot. Voi ehkä ajatella, että teos kommentoi terävästi Habitaren tämänvuotista teemaa ”Huomisen koti”.

Kokonaisuudessaan aika mukavat messut! Yksi moite kuitenkin on. Siis valaistus! Usealla osastolla tuntui olevan jotenkin kovin hämärää. Useammin kuin kerran tunsin seisovani itse valon edessä niin, että varjo laskeutui esiteltäviin tuotteisiin. En ole aiempina vuosina kiinnittänyt tällaiseen probleemaan huomiota. Olisiko niin, että tänä vuonna osastoilla oli erityisen paljon korkeita seinämiä, jotka estivät hajavalon pääsyn laajemmalle? Mene ja tiedä.

Luonteelleni ei sovi päättää tätä postausta nalkutukseen. Sanottakoon siis vielä, että inspiroiduin. Huomenna alan katsella matonkuteiksi sopivia vanhoja vaatteita sillä silmällä, haen suureen lasimaljakkoon kukkakaupasta (tai pellolta) muutaman vallattoman vihreän kiehkuran ja kaivan kaikki punertavat tyynynpäälliset esiin.

 

matkalla Sisustus

Gotlanti-vinkki: Skulpturfabriken

11.9.2017

Uskomattoman upea miljöö betonia rakastavalle oli tämä Skulpturfabriken Gotlannin Slite-nimisessä pikkukylässä. Muotoilija Stina Lindholmin yritys valmistaa betonista sisustusesineitä, ruukkuja ja ulkokalusteita. Slitesta löytyi perigotlantilainen pihapiiri, jonka perällä oli tyylikäs sisustusliike ja pieni kahvila. Sen takana oli pieni mutta monimuotoinen betonipuutarha. Todella kaunis!

En voinut olla nappaamatta kuvaa Skulpturfabrikenin yhteydessä olevasta yksityisestä pihasta. Gotlantilaiset kalkkikivitalot ovat karuudessaan todella kauniita. Ja puutarhojen vehreys niiden ympärillä luo hienon kontrastin.  Slitessä ei juurikaan ollut mitään muuta nähtävää kuin Skulpturfabriken, mutta kylä ei toisaalta ollut mitenkään kovin pitkän koukauksen päässä Visby–Fårö-reitiltäkään. Joten lämmin suositus tällekin paikalle!

graafinen

Back in business!

5.9.2017

Ja taas ollaan uuden elämänvaiheen kynnyksellä. Lapsi aloitti tällä viikolla päiväkodin ja minä olen palannut täysipäiväisesti töihin (nelipäiväiselle viikolle). Tämä tuntuu hyvältä! Paljon paremmalta kuin etukäteen ajattelin. Tein jonkin verran hommia myös äitiyslomalla, esimerkiksi Kaneli ja kardemumma -kirjan ulkoasun ja taiton Lahden kaupunginmuseolle. Pääosin sain kuitenkin viettää sitä ”lomaa”… Tämä syksy käynnistyi muutamalla jo aiemmilta vuosilta periytyvillä projekteilla, mutta proggisten haku loppusyksylle on jo käynnissä. Ilmoittauduthan, jos sinulla olisi minulle ehdotuksia!

Alla viimeisimpiä suunnittelutöitäni. Kurkkaa myös portfoliooni. Kiitos! :)

Diy Vehreät vihreät

Äitin huvimaja

3.9.2017

Muistatteko vielä, kun keväällä kerroin äitini huvimajaprojektista? Noh, kesän lopulla se viimein valmistui. Lasit saapuivat elokuussa. Huvimaja perustettiin kukkamaan kylkeen. Paikalla oli aiemmin pergola. Maja piirrettiin itse ja isäni hitsasi rungon, joka sitten maalattiin. Kakkoslaatutiilet muurattiin itse, tarkoituksella noin vähän huolimattomasti. Tuli hieno, elävä pinta! Lasit ja ovet laitatettiin valmiina. Toisessa reunassa on  liukuovi ja majan päädyssä tavallinen ovi.

Aika viileä kesä on ollut joten maja on ollut oiva paikka käydä välillä lämmittelemässä. Hih!

Sisäänkäynnin kummallekin puolelle on tarkoitus muurata vielä istutusaltaat tiilistä esimerkiksi tomaateille. Mikään täpötäysi hyötykasvikasvattamo majasta ei kuitenkaan ole ensi kesänäkään tulossa. Pääosassa majassa ovat oleilu ja viihtyminen, kaffittelu ja kestitys. Yhdet rapujuhlat huvimajassa onkin jo pidetty, ja aika monet iltapäiväkaffet juotu. Äiti on ripustanut led-valoja majaan ja pimeällä se tuikkii kuin jalokivi.

Minunhan piti jatkaa vielä yhden postauksen verran Gotlannista, mutta en maltannut olla julkaisematta tätä alkusyksyistä kuvakimaraa huvimajasta. Ja kolmaskin postaus on tyrkyllä julkaistavaksi: nimittäin leikkimökkiprojektini! Olen hiljalleen kesän aikana tuunaillut vanhaa leikkimökkiäni, joka sekin seisoo vanhempieni pihamaalla, 15 metrin päässä tuosta huvimajasta. Siis sellaisia tulossa!

Turku

Anna kyynelten juosta

26.8.2017

Joku sitä kuvaili osuvasti – kaupungin sydän on murtunut. Tuntuu jotenkin lohduttomalta jatkaa kirjoittamista Gotlannin reissustamme ennen kuin olen kirjoittanut jotain Turusta.

Turku on merkinnyt minulle aina ennen kaikkea tunnelmaa. Silmiin käyvän kirkas kesäpäivä Aurasillan kupeessa, valkolakkien meri Taidemuseon mäellä, kesäyö hiljaisella rantakadulla, lehmusten suhina korkealla Luostarinmäellä, turkoosi välke Samppalinnan uimalassa. Ja jotenkin jännittävä tulevaisuus, opiskelijabileiden riekkumiset, ensirakkauden polte rinnanalassa, raskausmahan paino lantiolla – kutkuttava jännitys siitä, mitä ihanaa vielä tässä kaupungissa tulisinkaan kokemaan. Perjantain 18.8. tapahtumat tunkeutuivat todella syvälle kaikkeen siihen, mitä kaupunki minulle on. Ensin ajattelin, että tämä kaupunki ei ole enää se sama kuin ennen, mutta sitten päätin, että sellaista painoarvoa ei tuolle järkyttävälle tapahtumalle saa antaa. Kaupunki on yhä se sama. Hyökkäys tuli ulkopuolelta. Haluan kirjoittaa, että me selviämme.

Totuus on, että olisin hyvin voinut osua hyökkääjän reitille tuona perjantaina. Liikuin ykköspallon (lapsi täytii vuoden) ja rattaiden kanssa samoja reittejä juuri aamupäivällä. Kun luin uhriksi joutuneesta rattaiden kanssa liikkuneesta äidistä, meinasi sydän pysähtyä. Turvallisuuden tunne on järkkynyt, mutta nyt osin jo palautunut. Mietin silti (lapsellisesti) miksi juuri tämä kaupunki? Miksi juuri me? Niin vaikea käsittää.

matkalla

Gotlanti-vinkki: Fårö

16.8.2017

Jos on Gotlannissa vähänkin kauemmin kuin pari päivää, ei kannata jättää väliin Fårön saarta Gotlannin pohjoisrannikolla. Saari on tunnettu hiekkarannoista ja luonnon aikaansaamista kalkkikivimuodostelmista. Meri on veistänyt raukeiksi kutsutut patsaat hieromalla ja huuhtomalla heikomman kivilaadun syövereihinsä. Ihan uskomattomia! Ihan kuin olisi käyskennellyt jollain muulla planeetalla.

Kävimme läpi koko pohjoisosan raukkialueen, mutta jos sille ei ole aikaa, kannattaa ajaa suoraan Langhammarsiin. Sieltä on tämän postauksen ylin kuva.

Varmasti Fårön sometetuin paikka on Kutens Bensin. Romuromanttinen ja fiftarityylinen entisellä bensa-asemalla toimiva letturavintola tuntuu olevan turistien keskuudessa ihan hullun suosittu. Miljöö oli kyllä tosi kiehtova, en siis ihmettele! Onneksi ehdimme saamaan lounaamme ennen pahinta ryysistä.

Kutens bensinin parkkipaikan toisella puolella oli myös kaksi varsin söpöä merinäköalaista kahvilaa. Olin ihan hurmioitunut tuosta sekalaisesta romuromanttisesta tyylistä. Ihan kuin auringonpaahtama  ruohikkokin olisi tyylin puolesta paikalle tilattu.

Ne kuuluisat hiekkarannat jäivät meiltä tällä kertaa väliin, koska taivas enteili niin uhkaavasti sateita, joita sitten myöhemmin saatiinkin. Ymmärsin kuitenkin että saaren itäosassa sijaitseva Sudersand on SE hiekkaranta, jonne tulee suunnata. Joskus vielä!

matkalla

Gotlanti-vinkki: Leva kungslador

10.8.2017

Visbystä parin kilometrin etäisyydellä sijaitseva Leva kungslador oli mielestäni upein paikka, jossa Gotlannissa vierailtiin. Leva kungslador on sekoitus ravintolaa, kahvilaa, leipomoa, puutarhaa sekä sisustus- ja luomuputiikkia. Useamman talon sisäpihalla oli katettujen ruokailuryhmien lisäksi paljon muitakin hengailupaikkoja, mm. oleskeluun ja pelailuun tarkoitettu kasvihuone. Ruoka oli ymmärtääkseni suurilta osin luomulähiruokaa ja taivallinen juureen leivottu leipä omasta kiviuunista. Pihan perällä oli lapsille puiden siimekseen rakennettu hauskannäköinen leikkikenttä. Lasten taidepajakin löytyi sivurakennuksen päädystä.

Vierailimme paikassa lounasaikaan, joten nautimme lounasbrunssia. Illalla olisi saanut grillattua lammasta (joka oli tuolloin tekeillä kuten kuvista näkyy), jos olisi varannut pöydän. Lounaan jälkeen makoiltiin auringossa säkkituoleilla päällystetyllä pienellä patiolla, joka sekin oli mielestäni mainio rakennelma (ks. vika kuva). Jos joskus omistan (ison) pihan, tuollainen olisi hauska toteuttaa.

Suosittelen kyllä lämpimästi Leva Kungsladoria, jos Gotlantiin matkustatte. Inspiroiva miljöö kaikkiaan – rento ja harkittu samaan aikaan!

matkalla

Gotlanti-vinkki: Fridhems pensionat

7.8.2017

Yöpyminen Gotlannissa voi olla tuskallisen hintavaa. Matkaa suunnitellessa kävinkin läpi lähinnä pensionaatteja ja majataloja (joista toki osa niistäkin oli tosi hintavia). Fridhems pensionat ihastutti miljööllään ja sijaintikin Visbyn tuntumassa (n. 7 km etäisyydellä) tuntui olevan kätevä meille automatkailijoille. Hintakin oli kohtuullinen. Arvosteluja luettuani halusin ehdottomasti huoneen päärakennuksesta ja sellainen saatiin, vaikkakin ilman merinäkymää.

Pensionaatin sveitsiläistyylinen päärakennus rakennettiin Ruotsin prinsessa Euguénien kesähuvilaksi 1860-luvulla. Prinsessa tuli Gotlantiin viettämään kesää alunperin lääkärin määräyksestä jonkinnäköisen keuhkosairauden takia. Ajateltiin, että saaren raikas meri-ilma parantaa. Ilmeisesti Eugénie sitten rakastui palavasti saareen, sillä hän vietti tilallaan 30 kesää.

Päärakennus sijaitsee rinteessä meren välittömässä yhteydessä. Näkymä huvilan merenpuolisista ikkunoista salpaa hengen. Huvilan puutarha on mitä romanttisin ruusuineen, hervottomine jalopuineen, merenrantaan johdattavine polkuineen, penkkeineen ja vesiputouksineen (putous oli tosin meidän vierailun aikaan kuivunut). Ilmeisesti alunperin huvilatontti oli ollut karua mänty- ja kuusimetsää. Rakentamisen yhteydessä sinne tuotiin valtavat määrät multaa ja taimia, joita hankittiin Visbyn kasvitieteellisestä puutarhasta (vierailun arvoinen muuten sekin!). Syvästi uskonnollinen Eugénie tunnetaan edelleen Gotlannissa hyväntekijänä, joka perusti saarelle mm. lastenkodin ja koulun.

Kartanossa oli paljon esineistöä ja kalustoa prinsessa Eugénien ajalta. Olisi oikeastaan pitänyt käydä tutkiskelemassa lukuisia Fridhemiä, kuninkaallisia ja Gotlantia esittäviä tauluja vielä tarkemmin. Kartano oli siistissä kunnossa, mutta jäi kuitenkin hieman sellainen fiilis, että kartanon sisätilat eivät oikein ole tavoittaneet menneiden aikojen loistoaan. Liekö sitten syy kartanoa ylläpitävän yhdistyksen rahanpuute vai mikä. Kaikki huvilan lattiat olivat esimerkiksi muovimatolla päällystettyjä.

Huvilan alapuolella mereen viettävällä rinteellä oli pieni, tarjonnaltaan aika suppea kahvila. Kahvilan pihamaa oli kuitenkin todella upea. Ehkä tuonne olisi voinut tulla napostelemaan suit sait omiakin eväitä…

Ja sitten se mieletön ranta! Huokaileva meri, miljoonat meren pyöreiksi hiomat kalkkikivet ja fossiilit, jotka muistuttavat siitä, että koko Gotlanti on oikeastaan muinainen koralliriutta. Uskomatonta mutta totta.

Olisin voinut viettää rannalla kokonaisen päivän kiviä tutkaillen, eväitä syöden ja uiden, jos vain sille olisi ollut aikaa.

Fridhemin tilaan kuuluu sivurakennuksia, joissa voi myös majoittua. Niistä valitsisin ehdottomasti tämän alla olevan kuvan merenrantatuvan. Mikäs tuossa pihamaalla olisi iltateetä hörppiessä. Sen sijaan pensionaatin muita vaatimattomia majoitusmökkejä välttelisin. Ainakin, jos netin arvosteluihin on yhtään luottamista. Eli oma vinkkini on, että jos Fridhemiin majoitut, hakeudu villaan tai Sjöstuganiin. Ja jos vain mahdollista, varaa huone päärakennuksesta merenrantanäkymällä. Ja ota mukaan joku mahdollisimman romantiikantajuinen. ;)

Mielestäni Fridhemin kartano puutarhoineen on visiitin arvoinen Gotlannin reissulla, vaikkei pensionaatissa yöpyisikään. Samalla suunnalla kun on paljon muutakin mukavaa: tuo Högklint-jyrkänne, Sommarland-huvipuisto (siellä se Pepin koti sijaitsee) ja Leva Kungslador. Viimeisimmästä tuleekin muuten juttua jo seuraavassa postauksessa!