All Posts By

Johanna

kotona Sisustus

Olohuone täynnä leluja

8.1.2018

Joulu tuli ja meni, mutta ihan sopivan nopeasti. Meillä oli aika paljon menoa suuntaan ja toiseen, mutta ei silti tiukkoja aikatauluja, joten loma tuntui lomalta. Joulun myötä kotiin tupsahti taas lisää joululahjoista paljastuneita leluja. Alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan, mihin sitä lastenhuonetta tarvittaisiin…

Meidän puolitoistavuotias leikkii jo pienillä figuureilla, asettelee palapelin paloja (yrittää rakentaa), keikkuu keinuhevosella ja kokkaa leikkiliedellä. Kaikkea tätä pääasiassa olohuoneessa. Joulun paras lahja näytti olevan alla olevan kuvan Lidlistä ostettu puinen farmi. Miellyttää myös äidin silmää ja menee kivasti kasaan kätkien sisälleen eläimet ja tarvittaessa muutakin tilpehööriä.

Klassikko kärpässienijakkara saatiin myös pukilta. Se on peräisin Onnimannin Kakolan pop up shopista. En tiedä, onko kyseinen pop up shop enää tänä vuonna pystyssä, mutta kannattaa kysyä, jos jakkara kiinnostaa. Vankien tekemiä tavaroita myyvä Onnimannihan lopettaa, joten jatkossa kai näitäkään tuoleja ei sitten mistään saa. Jakkara on sattumalta juuri sopivan kokoinen tytölle – siinä istuessaan sohvapöydästä tulee hänelle hyvä taso hääräillä kaikennäköistä: piirtää esimerkiksi. Jakkara on järeää tekoa, mutta jos nyt saa vähän purnata, niin valkoiset läikät ovat hieman niin ja näin maalatut. Melkein tekisi mieli vähän korjailla niitä…

Pikkaraisia (Sylvanian family) paljastui joulukääreistä myös. Tarkemmin, kolmen hengen apinaperhe, joista vain kaksi jäsentä ehti nyt potrettiin. Nämä ovat osastoa äitin lapsuuden toivelahja. Onko söpömpää nähty?

Olohuoneessa on myös paikka keinuhepalle. Se saatiin jo 1-vuotislahjana ja on kyllä ollut kovassa käytössä. Perinteisen mallisella hepalla on keinunut lapsen isäkin aikoinaan.

Toin leikkimökistä talvisäilytykseen leikkilieden. Se on olohuoneen tv-tason vieressä ja toimii tarvittaessa lisäjakkarana. Kuvassa liedellä on niin ikään joululahjaksi saadut Spiren puiset voileivät päällisineen.

Väripilkkujen lisääntyminen olohuoneessa ei ahdista minua yhtään. Ainakaan niin kauan kuin lelut ovat tällaisia perusvärisiä ja puisia. ;) Kekseliäisyyttä lelujen säilytys kuitenkin vaatii, ettei kaaos pääse valloilleen. Lundian alin hylly on tällä hetkellä lelujen säilytystä varte yksinomaan. Enempää kamaa ei esillä kannata pitääkään. Lapsi kun ei puolentoista vuoden kokemuksella tarvitse kaikkia lelujaan kerralla näkyville. Vaihtelu tekee hyvää.

Tyttö on valloittanut olohuoneesta yhden nurkan itselleen kokonaan. Se on aika hauska soppi tuolla sohvan ja kirjahyllyn vieressä. Jokin ihan oma tila siis kun ei sitä omaa huonetta ole.

elämää

Toiveeni uuden vuoden kynnyksellä

29.12.2017

Tyttöni on omaksunut hauskan uuden tavan: aina silloin tällöin hän heittäytyy selinmakuulle lattialle ja katselee tyytyväisenä ympärilleen. Nauttii hymy huulillaan maailman mukavuudesta – tässäkin voi vain maata näin. On melkein mahdotonta olla liittymättä siihen selinmakuulle hänen viereensä. Jos vain hetken ajattelisi, että maailma on mitä on, ei sille mitään mahda, kaunis kaikesta kamaluudesta huolimatta.

Lapsen elämä on täynnä rajoitteita. Aikuiset päättävät, milloin syödään ja mitä syödään, mitä pitää pukea päälle, milloin mennään nukkumaan, mihin saa koskea ja mihin ei. Lapsi tietää ja osaa kuitenkin yhden asian parhaiten: miten elämästä nautitaan. Kuulostaa kliseeltä, mutta totta joka sana. Eikä se ole mikään pikkujuttu.

Toivon, että ensi vuonna heittäydytään usein lattialle kattoa ihailemaan.

Onnellista uutta vuotta 2018!

graafinen Turku

Turku-joulukalenterin talojen esikuvat

23.12.2017

Tuli toive, että selvittäisin, mitä rakennuksia Turku-joulukalenterin talot todellisuudessa vastaavat. Joten here we go! Nythän on jo melkein kaikki luukutkin avattu.

Monta itsestäänselvää Turun tunnettua rakennusta jäi kalenterista pois sommitelullisista syistä. Esimerkiksi Kauppatorin ikoninen ortodoksikirkko olisi ansainnut päästä mukaan.

Tuomiokirkko ja Engelin suunnittelema Vartiovuoren tähtitorni tuskin tarkempia valokuvia kaipaavat. Niiden siluetti piirtyy yllä olevassa, Rautatiesillalta otetussa kuvassa. Turun Tuomiokirkon täytyy olla Turun tunnetuin rakennus. Tuomikirkon kauneimmat joululaulut -tapahtuma on vuosi toisensa jälkeen huippusuosittu turkulaisten keskuudessa. Kirkko pakkautuu aivan täyteen istuvia ja seisovia ihmisiä. Tunnelma on jäljittelemätön.

Tuomiokirkon läheisyydessä, Suurtorin laidalla, seisoo Brinkkalan talo. Se lienee suurelle osalle ulkopaikkakuntalaisista tuttu joulurauhan julistuksesta. Tuolta parvekkeelta se julistus kajahtaa. Suurtorilla järjestetään myös neljänä viikonloppuna ennen joulua vanhaa tunnelmaa huokuvat Suurtorin joulumarkkinat. Kuva muutaman vuoden takaa juuri niiltä markkinoilta. Polisiilaitos piti majaa Brinkkalan talossa yli sadan vuoden ajan. Sitä harva meistä nuoremman polven turkulaisista tietääkään.

Suurtorilta kun lähdetään kohti Kauppatoria, uuden kirjastosillan yli (rak. 2013), tullaan Läntiselle Rantakadulle. Kulmassa seisoo vaaleanpunainen talo, jossa ylellinen E. Ekblomin ravintola sijaitsee. Ravintola ja oikeastaan koko tuo kadunpätkä on kuin suoraan Pariisista. Kappale kauneinta Turkua.

Joulukalenteriin piti saada muutama modernikin rakennus. Uusi pääkirjasto (rak. 2007) oli itseoikeutettu valinta, sillä se on monen turkulaisen olohuone numero yksi. Kirjaston Linnankadulle päin näkyvät lukupisteet ovat aina täpötäynnä. Eri-ikäiset kaupunkilaiset kilpailevat noista paikoista. Ja teinitkin viihtyvät joukkoina nuorten osaston löhöilypaikoilla. Kirjasto on yksi minunkin lempipaikoista Turussa. Rakennuksessa on ihanan paljon taidetta ja arkkitehtuuri (varsinkin sisätila) tekee joka kerta vaikutuksen.

Joulukalenterissa kirjaston takana oleva punainen kaksitorninen rakennus esittää Luostarivuoren koulua ja lukiota, jota olen itsekin käynyt. Koulu on entinen tyttökoulu, 1920-luvulla valmistunut ”Tipula”.

Kalenterissa kirjaston vieressä on rakennus, joka todellisuudessa seisoo Linnankadun ja Aurakadun kulmassa noin 100 metrin päässä kirjastosta. Vuonna 1907 valmistuneen graniittilinnan rakennuttajana oli mm. Rettigin suku. Se rakennettiin Turun Osakepankin toimitaloksi. Nykyään talon alakerrassa on The Old Bank -ravintola. Tämänhetkisistä ylempien kerrosten toimijoista minulla ei ole tietoa.

Apteekkimuseo löytyy kalenterista myös. Se on tummanpunainen talo tämän graniittilinnan alapuolella. Minulta uupuu valokuva, mutta TripAdvisorin sivuilta sen esimerkiksi näkee.

Kivenheiton päässä Aurakadusta on Turun kauppahalli (rak. 1896). Viime vuosina kauppahallin Linnankadun puoleiseen päähän on syntynyt tunnelmallinen ravintolatori, monen keskustassa työskentelevän lounaspaikka.

Kalenterissa Luostarivuoren oikealla puolella, mäen takana, seisovat Martin kaupunginosan korkeat, Betaniankadun 50-luvulla valmistuneet kerrostalot. Kalenterin talojen esikuvat löytyvät siis Paavo Nurmen stadionin kupeesta. Kalenterissa Betaniankadun kerrostalojen vieressä kohoaa Martin kirkon torni, mikäs muu.

Valkoinen, pitkä puutalo on Itäisellä Rantakadulla (56) ja siinä on tätänykyä Bo LKV:n Turun toimisto.

Toisella puolella jokea, Linnankadun ja Pakkarinkadun kulmassa puolestaan tönöttää kalenterin oikean reunan puutalo. Mitäköhän talon julkisivussa on tällä hetkellä meneillään, kun se on noin laikukas? Ehkä sen väritystä ollaan uusimassa? Joulukalenterissa talo on jokirannassa, mutta todellisuudessa talon ja joen välissä on vielä vanha köysitehdas eli nykyinen Taideakatemia. Edellisen talon tapaan tämäkin on kalenterissa edustamassa Turun vanhoja puutaloja, joita onneksi on vielä aika paljon jäljellä Turun taudista ja 60-luvun elementtitalojen ryntäyksestä huolimatta. Jälkimmäisiä kalenterissa muuten edustaa tuo Tuomiokirkon takana oleva kerrostalo, jonka julkisivussa ikkunat kulkevat nauhamaisesti.

Joulukalenterissa keltaisen puutalon takana seisoo nostokurki, jonka esikuva löytyy Telakkarannasta. Kunnostetusta kurjesta roikkuu taideteos, josta en nyt tähän hätään onnistunut löytämään tätä varten mitään tietoa, kumma kyllä. Ehkä joku osaa auttaa?

Kalenterin oikeassa yläkulmassa on Turun korkein tornitalo, vuonna 2001 valmistunut Majakkarannan 18-kerroksinen Airiston tähti. Tähden alapuolella kalenterissa on Turun Linna. Se on varmaan kaikille Tuomiokirkon lailla varsin tuttu.

Siinä ne!

Joulukalenteri myytiin loppuun ihan ennätysnopeasti. Olin ihan hämmästynyt sen saamasta suuresta suosiosta ja kiitollinen myös. Sormet jo syyhyävät suunnittelemaan ensi vuodelle uutta Turku-aiheista kalenteria. On ollut mukava ajatella, että lähes 1200 ihmistä on tänä vuonna odotellut joulua minun suunnitteleman kalenterin tahtiin.

Nyt blogi hiljenee joulun viettoon. Rauhallista joulua!

 

 

ruoka Sisustus

Joulukattauksen suunnittelua

19.12.2017

Meille tulee jälleen perjantaina ystäväperheitä nyt jo perinteeksi muodostuneille glögikutsuille. Posti toi joululahjapaketin Verso Designilta. Siinä oli koivuinen Ilma-tarjoilualusta (tai leikkuulauta) ja huopaiset Kenno-lasinaluset. Kiitos kaunis! Ne sopivat paremmin kuin hyvin perjantaiseen tarjoilupöytään, jota tässä olen nyt vähän yrittänyt simuloida.

En pääse siitä mihinkään; punavalkoinen on ihan lyömätön joulukattaukseen. Siihen palaan aina uudelleen. Tänä vuonna ajattelin yhdistää maljakkoon marjaoksia ja eucalyptuksen oksia. Kuten kuvasta voi päätellä, täytyy vielä käväistä kukkakaupassa ennen perjantaita. Tämänhetkiset oksat ovat sen verran rapistuneet jo.

Ajatukseni oli kerätä puiselle tarjottimelle keoksi juustokuutioita (Auraa, kermajuustoa ja leipäjuustoa ainakin), pähkinöitä, makusiirappia ja omenanlohkoja. Sen lisäksi tarjolle tulee lohitahnaa ja saaristolaisleipää, puolukkajuustokakku ja Pastel de nata -leivoksia. Jälkimmäisten kohdalla ajattelin vetää mutkat suoriksi ja käydä hakemassa ne Lidlistä. Ensin pitäisi toki maistaa, että ne ovat jostain kotoisin. Pikkuveljeni on useana jouluna leiponut kyseisiä portugalilaisia voitaikinaleivoksia. Ne korvaavat hyvin joulutortut!

Jaa mikä Talvilimu? Joonas suunnitteli paraislaiselle Skärgårdscider -yrityksen omenanmakuiselle artisaanilimonaadille etiketin ja sitä myöden saimme itsellemme kopallisen limua. Pakko myöntää, että olin itse aluksi skeptinen juoman suhteen, sillä suurin osa limuista tuppaa olemaan minulle nykyään liian makeita. Mutta tämäpä yllätti. Ei ole yhtään liian makea, vaan todella todella raikas ja hyvä! Menisi hyvin siiderin sijasta joulupöydässäkin. Eilen hehkutin limua kampaajallenikin, joka aprikoi, mitä jouluviemistä keksisi ystäville, jotka eivät välitä alkoholista. Turussa limua on myytävillä ainakin Kupittaan Cittarissa, Portsan K-Marketissa ja Manhattanin K-Supermarketissa. En valitetavasti tiedä saako tuotetta vielä Turun ja Paraisten ulkopuolelta…

Ja vaikka limua perjantaina tarjoillaankin, niin glögiä toki myös. Vaan eipä ole vielä mitään tietoa, mitä laatua se tänä vuonna olisi. Onko Blossan tämänvuotinen intiavaikutteinen hyvä? Verso Designin huopaiset lasinaluset toimivat näin kätevästi pannunalusena glögipannun alla.

Täällä alkaa olla jo aika jouluinen tunnelma. Hyasintitkin avautuivat ja levittävät vienoa tuoksuaan koko kämppään. Ensi vuotta varten laitettakoon muistiin: tällainen korkeakauluksinen maljakko on varsin kätevä juuri hyasintti-istutukselle, kun pitkäksi venähtävät varret saavat tukea.

Ainiin ja ihan unohtui! Koodilla KOTILO15 on luvattu Kotilon lukijoille Verso Designin verkkokaupasta 15 % alennusta joulukuun loppuun.

(Verso Designin tuotteet on saatu näkyvyyttä vastaan blogin kautta.)

 

kotona

Maljakkokuusi ja seinävärin kaipuu

11.12.2017

Meillä on tänä vuonna tällainen, tavallista kookkaampi maljakkokuusi. Se on saanut ylleen asianmukaiset sinivalkoiset koristeet.

Illan keinovalossa tuo valkoinen, tv-tason takana oleva seinä on alkanut vähän tympiä. Kaipaan kipeästi väriä, mutta en ollenkaan osaa päättää, mikä se voisi olla. Lauttasaaren kämpässämmehän tuo taso oli lattekahvin värisen seinän edessä. Sävy oli nätti, mutta ei kyllä oikein sopinut muihin sisustuksemme väreihin (seinämaali oli edellisen vuokralaisen jäljiltä). Harmaata on jo makuuhuoneessa ja työhuoneessa. Jotain muuta, lattian tammiparkettiin sopivaa siis…

 

elämää Turku

Saima ja Suomi

6.12.2017

Tässä taannoin äitini löysi kätköistään laatikon vanhoja valokuvia, joita minä en ollut koskaan nähnyt. Niissä esiintyy Saima Aleksandra, äitini isänäiti, joka syntyi 1897 Turussa ja eli lapsuutensa Arvinkadulla Portsan kaupunginosassa. Kaikki nuo liikuttavan kauniit kuvat koskettivat ja Saima on ollut paljon ajatuksissani sen jälkeen. Saima kuoli kuusi vuotta ennen kuin minä synnyin, joten emme koskaan tavanneet.

Saiman lapsuudesta emme paljon tiedä, mutta nuoruudesta jotakin. Äitini muistelee Saiman näyttäneen hänelle kirjeenvaihtoa, jota hän oli Teollisuuskoulussa opiskelevan insinööriopiskelijan kanssa käynyt. Saimalla ja ihastuksella oli tapana sopia treffit johonkin Portsan kadunkulmaan. Siitä he sitten lähtivät promeneeraamaan pitkin Portsan katuja. Nuoruudenrakkaus oli kuitenkin onneton. Tuohon aikaan tavallinen työläisperheen tyttönen ja insinööriopiskelija kuuluivat eri yhteiskuntaluokkiin, joiden välistä mahdollista avioliittoa ei oikein katsottu hyvällä. Sittemmin Saima menikin naimisiin suutarin kanssa. He asettuivat asumaan Raunistulaan Kansakoulunkadulle, siis ihan kivenheiton päähän meidän nykyisestä kodista. Vuonna 1921 he saivat ainoan lapsensa, äitini isän.

Saima-mamma oli äidilleni tärkeä. Kun äitini vanhemmat olivat töissä, mamma kävi hoitamassa äitiäni ja hänen veljeään heidän kodissaan Pohjolassa. Meidän talon pihalta melkein näkyy tuo talo. Samoja mukulakiviä pitkin olemme siis väistämättä Saiman kanssa astelleet.

Kun Saima vuonna 1897 syntyi, Suomessa säädetiin laki, jonka mukaan naimattomasta 21-vuotiaasta naisesta tuli ensimmäistä kertaa lain edessä täysivaltainen, eli hän sai itse päättää taloudellisista asioistaan. Saima oli 20-vuotias, kun Suomi itsenäistyi. Oikeastaan aikuinen jo siis. Mietin, miltä Suomen itsenäistyminen on mahtanut Saimasta tuntua. Saiman elämän aikana naiset saivat Suomessa äänioikeuden, ja Suomi koki kolme sotaa. Siitä emme tiedä mitään, kumpien puolella Saiman sukulaiset kansalaissodassa olivat tai mitä Saimalle talvi- ja jatkosodan aikana tapahtui.

1800-luvun lopussa Suomi oli vielä kehitysmaa. Vuonna 1979, jolloin Saima kuoli, elintaso Suomessa oli jo aivan toista luokkaa. Puuhellat olivat vaihtuneet sähköliesiin ja lähes kaikilla alkoi jo olla sisävessat. 70-luvun lopussa huristettin kohti 80-luvun hurjaa nousukautta, jonka keskivaiheilla minä sitten synnyin. Turkukin muuttui Saiman elinaikana paljon. Ensin Turun kaduilla kopsuttelivat vain hevoset rattaineen, sitten kolisivat ”raitsikat”.

Saima asui kohtuu vaatimattomasti koko elämänsä. Äitini muistelee, että Saima asui vanhainkotiin muuttamiseen asti puutalon ullakkohuoneessa Raunistulan Murtomaantiellä, johon johti kapeat portaat. Tuberkuloosin rappeuttaman selän takia portaat olivat Saimalle koettelemus.

Vaikka faktat Saimasta ovat vähänlaiset, tuntuu, että näiden valokuvien kautta olen päässyt lähemmäs häntä. Saiman katseessa on kaikissa kuvissa myönteistä määrätietoisuutta. Hiukset ovat aina moitteettomasti kammatut. Äiti muistelee, että Saima säilytti rasiassa nuoruutensa pitkää ja paksua tummanruskeaa palmikkoaan vanhoille päivilleen asti. 20-luvun kuvissa Saiman hiukset on jo leikattu ajan muodin mukaan polkkamittaan. Voi kumpa se palmikko vielä olisi tallella…

Minua ihastuttaa ajatus siitä, että olen väistämättäkin kävellyt samoja reittejä Saiman kanssa. Historia on läsnä kaikkialla, jos osaa kuvitella. Saimankin korot kopisevat lähikaduillamme edelleen, jos ne vain haluaa kuulla. Kaikki on ainutlaatuista. Elämä on tässä.

Hyvää itsenäisen Suomen 100-vuotispäivää!

kotona tyyli

Korurasia Mujista

29.11.2017

Hankin Habitaren Muji -pop up shopista tällaisen akryylimuovisen lokerikon. Tuo Nomess Copenhagenin korurasia (kuvassa vasemmalla) on ollut kovassa käytössä, mutta siihen mahtuu vain pieniä koruja ja niitäkin aika vähän. Kaikki muut koruni ovat olleet sulloutuneina pieniin bamburasioihin. Ja tietäähän sen, ei niitä aamun kiiressä niistä jaksa kaivella. Niinpä tämä Mujin ”torni” tuli kyllä tarpeeseen. Kylpyhuoneen kaapissa se ei kovin paljon vie tilaakaan. Yksi huono puoli akryylimuovisissa rasioissa tosin on – pinta naarmuuntuu herkästi ja siihen jää kaikki sormenjäljet. Naamarasvaan kannattaakin tarttua vasta, kun on saanut korut fiksattua.

Teemme äitini ja tyttäreni kanssa retken Helsinkiin viikonloppuna. Tuomaan markkinoiden avajaisten yhteydessä täytyy tietenkin pistäytyä Mujin pop up myymälään, joka on jälleen pistetty helsinkiläisten (ja meidän turistien) iloksi pystyyn. Tällä kertaa Torikortteleihin! Jes!

kotona

Valoa katiskasta

21.11.2017

Kun marraskuu lähenee loppuaan, pimeys muuttuu tunnelmalliseksi, eikä ole synkkää enää ollenkaan. Tähti on jo ripustettu ikkunaan ja uusi valosarja ostettu. Kurottaessani jotain vaatehuoneen ylähyllyltä päähäni tipahti paperikassi, joka kätki sisälleen katiskaa muistuttavan kudotun valaisimen. Sain valaisimen tädiltäni lahjaksi silloin kun vielä asuin kotona. Olin ihan unohtanut valaisimen olemassaolon. Ripustin sen makkarin verhotankoon. Lopputuloksesta tuli aika tunnelmallinen.

Olemme olleet sisätiloissa nyt kohta neljä kokonaista päivää pienen silmätaudista ja flunssasta kärsivän potilaan kanssa. On siis ollut aikaa tunnelmallistaa nurkkia. Mutta ei tämä vain auvoa ole ollut. Totta puhuen kohta hajoaa pää yhdellä jos toisellakin täällä. Kertokaa, mitä muuta puuhaa reilun vuoden ikäisen taaperon kanssa sisätiloissa voi keksiä, kun on jo piirretty, maalattu vesiväreillä, leivottu pipareita, rakennettu maja, tehty kuperkeikkoja ja luettu kaikki kirjat kahteen kertaan?

Turku tyyli

Kukuti Forum korttelissa

19.11.2017

Asiahan on niin, että olen edelleen vähän ulalla lastenvaatteiden suhteen. Nyt talven kynnyksellä ja päiväkotielämän alettua olen joutunut perehtymään asiaan tarkemmin – kurahaalareihin, lahjekuminauhoihin ja kypärämyssyihin ainakin. Sitä myöden myös monia uusia lastenvaatemerkkejä on tullut vastaan. Jo yksistään Suomessahan on ihan mielettömästi tyylikkäitä lastenvaatemerkkejä!

Jossain vaiheessa syksyä äkkäsin, että Turun Forum kortteliin on avattu Kukuti-niminen lastenvaateliike. Pienestä tilasta huolimatta se kätkee sisälleen ihan valtavan laajan valikoiman värikkäitä ja söpöjä vaatteita lapsille ja joitain malleja myös aikuisille. Toissaviikolla arvelin päiväkotipäivästä väsyneen lapsen jaksavan rötköttää rattaissaan tavallista pitempään ja piipahdin napsimaan muutamat kuvat Kukutista. Herttaiset kaupan leidit toivottivat tervetulleeksi, mutta pahoittelivat, että juuri nyt liikkeessä oli vähän sotkuista ja täpötäyttä. Lupasin tehdä tiukempia rajauksia, ja niitä tässä nyt tulee!

Kun pyysin kassaneitejä esittelemään kameralle joitain erityisiä merkkejä, he poimivat tanskalaisen Liewoodin. Sukkia, sisustusesineitä ja pikkulaukkuja valmistava Liewood on tanskalainen luomupuuvillaa suosiva brändi. Erityisesti Liewoodin sukat ja sukkikset ovat kuulemma saaneet palautetta loistolaadustaan. Kuvassa alla. Nuo kaninkorvamyssyt ilahduttivat minua.

Meidän tytöllä on mumminsa ompelemat päiväkotitossut. Ne ovat tietenkin ainutlaatuisen ihanat. Aika hienoja tossuja löytyi myös Kukutilta. On myönnettävä, että en ole maailman suurin Parikka-fani. Nämä pikkuiset puputossut olivat kuitenkin vastustamattomat. Voi morjens.

Toinen merkki, joka kameraani varten esiin nostettiin, oli virolainen Dadamora. Tämäkin minulle ihan uusi tuttavuus. Vaatteet luomupuuvillaa ja hinnat edullisehkot. Eläinaiheiset kuvitukset tosi söpöjä!

Kukuti sijaitsee Forum Korttelissa siinä samalla käytävällä, jossa Tyttö ja Vuohi oli ennen. Tyttö ja vuohi on vastikään muuttanut uusiin isompiin tiloihin Yliopistonkadulle (11). Kotilon Instagram-seuraajat siitä jo saivatkin kuvatykistystä. Suosittelen sitäkin! ;)

graafinen Turku

Turku-joulukalenteri nyt kaupan!

7.11.2017

Kun asuin Helsingissä, aina loppuvuodesta minuun iski jouluinen Turku-mieli. Vanhan Suurtorin joulumarkkinat, Kauppahallin joulun tuoksut ja Tuomiokirkon kauneimpien joululaulujen tunnelma tulivat mieleen. Useana vuotena mietin, että olisi mahtavaa toteuttaa Turusta perinteinen joulukalenteri. Tänä vuonna, ja nyt jo täällä Turussa asuessamme, sille oli viimein aikaa. Ensin oli tarkoitus tehdä kuvitus käsin, mutta lopulta päädyin digikuvitukseen, jossa Aurajoen kummaltakin puolelta tutut talot seisovat sopuisasti vierekkäin. Melkein kaikille kalenterin taloille löytyy esikuva todellisuudesta. Kalenterin kuva täydentyy luukku luukulta, kuten mielestäni kunnon joulukalenterin kuuluukin. Painotyön toteutti Lönnberg. Yhteyshenkilöni Ismo Sukanen ansaitsee suuret kiitokset todella hyvästä asiakaspalvelusta. Kiitos vielä!

A4-kokoisen kalenterin voi käydä ostamassa itselleen Turusta PUF Design Marketista (Forum-kortteli) ja Sammakon kirjakaupasta (Kauppiaskatu 3). Sitä voi myös tilata suoraan minulta laittamalla sähköpostia osoitteeseen johanna.horkko(a)gmail.com. Kalenterin hinta on 10 € + postituskulut 1,40 € (Suomen sisälle).

Riemullista ja Turku-vireistä joulunodotusta!


EDIT: Kalenteri on valitettavasti loppuunmyyty suuresta suosiosta johtuen. Turun linnan museokaupasta ja Turun kansallisesta kirjakaupasta voi vielä tiedustella. Suuri kiitos kaikille innokkaille ostajille!