All Posts By

Johanna

graafinen Turku

Turku-joulukalenteri nyt kaupan!

7.11.2017

Kun asuin Helsingissä, aina loppuvuodesta minuun iski jouluinen Turku-mieli. Vanhan Suurtorin joulumarkkinat, Kauppahallin joulun tuoksut ja Tuomiokirkon kauneimpien joululaulujen tunnelma tulivat mieleen. Useana vuotena mietin, että olisi mahtavaa toteuttaa Turusta perinteinen joulukalenteri. Tänä vuonna, ja nyt jo täällä Turussa asuessamme, sille oli viimein aikaa. Ensin oli tarkoitus tehdä kuvitus käsin, mutta lopulta päädyin digikuvitukseen, jossa Aurajoen kummaltakin puolelta tutut talot seisovat sopuisasti vierekkäin. Melkein kaikille kalenterin taloille löytyy esikuva todellisuudesta. Kalenterin kuva täydentyy luukku luukulta, kuten mielestäni kunnon joulukalenterin kuuluukin. Painotyön toteutti Lönnberg. Yhteyshenkilöni Ismo Sukanen ansaitsee suuret kiitokset todella hyvästä asiakaspalvelusta. Kiitos vielä!

A4-kokoisen kalenterin voi käydä ostamassa itselleen Turusta PUF Design Marketista (Forum-kortteli) ja Sammakon kirjakaupasta (Kauppiaskatu 3). Sitä voi myös tilata suoraan minulta laittamalla sähköpostia osoitteeseen johanna.horkko(a)gmail.com. Kalenterin hinta on 10 € + postituskulut 1,40 € (Suomen sisälle).

Riemullista ja Turku-vireistä joulunodotusta!


EDIT: Kalenteri on valitettavasti loppuunmyyty suuresta suosiosta johtuen. Turun linnan museokaupasta ja Turun kansallisesta kirjakaupasta voi vielä tiedustella. Suuri kiitos kaikille innokkaille ostajille!

 

kotona Vehreät vihreät

Myöhäissyksyn violettia parvekkeella

30.10.2017

Tumma violetti ja purppura ovat mielestäni upeimpia syyskukkien sävyjä. Viikonloppuna kokosin istutuksen isoon saviruukkuun marketista löytyneistä kanervista. Jostain syystä karsastan violettia sisustuksessa muuten, mutta parvekkeella se tosiaan näyttää upealta. Hieno kontrasti harmaantuvaan maisemaan.

Kesäparvekkeen värimaailmasta muistuttavat vielä krassinoksat maljakoissa, jotka viime viikonloppuna napsaisin tunkiolle lopultakin joutaneista kesäistutuksista. Ihmeellistä, että krassi jaksoi kukkia ensilumeen ja pakkasaamuihin asti.

Sisustus Turku

Mielessä nyt – lokakuu 2017

26.10.2017

Niin tykkään tästä Mielessä nyt -postaussarjastani, mutta miten sen päivittäminen aina vain unohtuu? Viimeksi listattiin maaliskuun suosikkeja ja nyt ollaan jo lokakuussa. Ja nythän minua hykerryttää ja innostaa monikin asia. Lähestyvä juhlakausi esimerkiksi, ja nämä Saana & Ollin Maailman synty -kuosilla varustetut shamppanjalasit. Kalenteriin on jo merkattu muutamat pikkujoulut. Oi että, olisipa upeaa niissä kilistellä juuri näillä laseilla. Maailman synty on Saana & Ollin kuoseista lempparini ja kullattuna Ritzenhoffin eleganttiin lasiin kuosi näyttää vieläkin paremmalta. Saana & Olli kertoivat tuotteesta vasta eilen, joten tietoa jälleenmyyjistä en vielä löytänyt. Kieli pitkällä odotellaan.

Perinteisesti näihin Mielessä nyt -juttuihin on sisältynyt jokin telkkarinosto ja niin nytkin. Nimittäin 9.11. alkaa kiintoisa dokumenttisarja Say what Maikkarilla. Ohjelmassa toimittajat Aino Huilaja ja Nina Rahkola matkaavat kameran ja repun kanssa paikkoihin, joihin pakettimatkailija ei päädy. Botswanan heavy metal -skeneen, Intian hiustenpidennystehtaisiin ja Ukrainan sotakentille esimerkiksi. ”On helppoa yksinkertaistaa ja yskiä stereotypioita päivästä toiseen, mutta kiinnostavampaa on haastaa omat ajatukset ja kuunnella. Puhumalla kun ei opi mitään, kuuntelemalla kyllä” toteaa Nina Rahkola.

Mielessä pyörivät nyt myös kylppärin laatat ja kalusteet. Näyttää nimittäin uhkaavasti siltä, että putkiremppa lähestyy. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tosissani pohdin, millainen olisi unelmieni kylpyhuone ja selvitän, mitä se sitten todellisuudessa tulisi maksamaan. Tosi hauskaa, joskin valintojen määrä vähän hirvittää. Kuuskulmiolaatat sopisivat tähän 70-luvun taloon ainakin hienosti. Niitä kun on tällä hetkellä taloyhtiön saunatiloissakin, joissa on vielä alkuperäinen lattia. 70-luvun tyyliin sopisivat myös pystyyn ladotut kapeat laatat tähän tapaan, mutta onko se jo liian uskaliasta? Kyllästyykö? Kuvassa Kvikin Vista.

Tässä kuussa olen jäänyt koukkuun erääseen Facebook-ryhmään, jossa jaetaan vanhoja kuvia Pohjolan ja Kähärin asuinalueista. Niin hykerryttävää! Olen yrittänyt löytää tietoa Pohjolan historiasta jo silloin, kun tänne muutimme, mutta juurikaan mitään ei ainakaan kirjastosta löytynyt. On kuin aarteita poimisi, kun klikkailee Facebookin feediin pompsahtelevia vanhoja valokuvia tutuista kotikulmista. Kuva jutusta Nostalginen Turku: Villi Pohjola, Aamuset, TS-arkisto.

elämää graafinen

Syksyn kohokohtia

23.10.2017

Tämä syksy se laukkaa sellaista vauhtia, ettei oikein ehdi ajatus pysymään perässä. Yksi kivoimmista syysmuistoista on yllätyspäivä 60 vuotta täyttäneelle äidilleni. Aamubrunssin jälkeen veimme hänet Piia Jaalaan, jossa hän sai valita itselleen kukat kukkaseppeleeseen. Sen jälkeen lähdimme Ruissalon kasvitieteelliseen. Sieltä kyyditsimme äidin manikyyriin ja lopulta päätimme päivän illallisella Kakolan Ruusussa. Päivän aikana äiti sai availla kirjekuoria, joihin ystävät ja sukulaiset olivat kätkeneet muistoja hänestä, tekstejä ja valokuvia. Nykyään tulee enää todella harvoin tilanteita, jotka vietettäisiin pelkästään lapsuudenperheen kesken. Sekin oli mukavaa.

Syksyllä ollaan myös muisteltu mennyttä vuotta, tyttären ensimmäistä. Aloitin jo kesällä kasaamaan valokuvakirjaa Ifolorin ohjelmalla hänen vuodestaan. Siinä oli yllättävän kova homma, mutta oli vaivan väärti! Ja tämän Premium-kuvakirjan laatu on jotain ihan muuta kuin sellaisen perus A4-kokoisen vihkosen, jollaisen ennen joulua teetin. Painojälki on todella hyvää. Vaikka Ifolorin koneelle ladattava taitto-ohjelma ei nyt varsinaisesti mikään graafisen suunnittelijan unelma olekaan, niin se oli kuitenkin paljon monipuolisempi kuin suoraan selaimessa käytettävä ohjelma. Kirjasta on ollut paljon iloa. Tyttö selailee sitä itsekin harva se päivä ja muiskauttelee suukkoja kuvien henkilöille. Kai tällainen sitten täytyy seuraavastakin vuodesta tehdä.

Tiedän jo, miten se toisesta elinvuodesta kertova kirja alkaa: kävelemään oppimisesta. Se on ehdottomasti tämän syksyn kohokohdista suurin. On ihan eri meininki lähteä puistoon tai metsäpolulle, kun toista ei tarvitse laskea kontalleen maahan tai koko ajan kuljettaa rattaissa. Ja vaikka tuo käveleminen vielä muistuttaa pingiivinin taapertamista niin aika sujuvasti ja kaatuilematta se jo sujuu. Niin ne taidot karttuvat!

elämää

Girls rule!

11.10.2017

Vuosi sitten julkaisin Facebookissa kuvan vielä aika vastasyntyneestä tytöstäni ja kirjoitin: ”On onni syntyä tyttönä Suomeen. Tässä mun tyttönen kuukauden ikäisenä. Edessä koulutietä ainakin yhdeksän vuoden verran ja luultavasti myös työpaikka joskus. Ja vapaus valita puolisokin! Utopiaa monelle tytölle tässä maailmassa.” Tuolloin mietin myös, että voi kunpa hän oppisi pitämään puolensa ja löytämään itsestään kaiken sen voiman ja mahdollisuudet, mitä meistä tytöistä löytyy. No, vuoden kokemuksella voin sanoa, että ei tarvitse olla huolissaan. Meidän tytöllä tahtoa riittää. Ja olosuhteetkin ovat ainakin toistaiseksi otolliset itsensä toteuttamiselle.

Hyvää kansainvälistä tyttöjen päivää!


I love to see a young girl go out and grab the world by the lapels. Life’s a bitch. You’ve got to go out and kick ass.

Maya Angelou

kotona

Keittiön pesuaineet

7.10.2017

Keittiön pesuaineita on jo monta vuotta säilytetty valkoisessa kattilassa tiskialtaan vieressä. Fairy-pullo ei sellaisenaan kelpaa esille. Niinpä olen kaatanut tiskiaineen vanhaan ginipulloon ja tunkenut pullonsuuhun kaatonokan, jota baarimikotkin käyttävät. Tämä idea on ollut esillä blogissa aiemminkin. Silloin vastaavassa käytössä vain oli vihreä portviinipullo.

Tiskiaineen lisäksi kattilassa on Cilla’sin kanelintuoksuinen yleispuhdistusaine ja L:A Bruketin villiruusun tuoksuinen käsienpesuneste. Kummatkin on saatu muistaakseni blogin kautta.

Tuon valkoisen Aquaint-suihkepullon puolestaan sain päälliskauppaan jostain lastenvaateliikkeestä. Sillä voi puhdistaa ja desinfioida esimerkiksi ruoka-alustan, ruokalapun, lelut ja tutin. Ja kädetkin. Ensin ajattelin, että onpa turha litku, mutta tuota on tullut itse asiassa käytettyä aika paljon. Sitä paitsi se on täysin ympäristöystävällinen sisältäen vain vettä ja hypokloorihapoketta, jota myös ihmisen elimistö tuottaa reaktiona haitallisia mikrobeja vastaan. Siitäpä syystä neste on myös vaaratonta nieltynä. Kätevä!

ruoka

Munakoisopestopasta

3.10.2017

Reseptivinkki! Kotivinkin munakoiso-fetapasta. Törkeän hyvää! Tästä on tullut yksi viime aikojen suosikkikasvisruoistani. Ehkä myös siksi, että ruoka on niin nopeatekoinen. Tuorepasta vain tulille ja munakoisot viipaloituina ja maustettuina uuniin. Lopuksi kääräistään kaikki yhteen fetan ja rucolan kanssa ja tarjoillaan heti. Reseptin kautta olen myös tutustunut uuteen tuttavuuteen, sitruunapestoon.

Ja te grilliuskolliset, jotka vielä lokakuun iltoinakin lämmittelette valurautojanne: munakoisot voi myös hyvin valmistaa grillissä. Näin pastasta tulee varmasti vielä herkullisempaa.

 

Diy Sisustus

Leikkimökin uudistus

22.9.2017

Tämä pieni leikkimökki seisoi kesät talvet varastona melkeinpä kaksikymmentä vuotta. Tänä kesänä äitiyden huumassani päätin, että nytpä pistetään pirtin sisätilat uuteen uskoon. Maalasin käsittelemättömät sisäseinät ja katon valkoiseksi ja lattian vaaleanharmaaksi. Harmaata maalia oli jäänyt yli kotimme vuodentakaisesta pintarempasta. Päätin, että mökkiin ei osteta mitään uutta, vaan kamat haalitaan omista nurkista ja kirppareilta. Ihan en kuitenkaan siinä onnistunut. Parit taulunkehykset ja hyllynkannatimet (pöytälevyn alle) ostin uutena. Pöytälevy on viinilaatikon kansi. Sen kulmat sahattiin varmuuden vuoksi. Verhokangas on peräisin kaitaliinasta, jonka ompelin aikojen alussa. Sen leveys oli pieneen ikkunaan juuri sopiva. Ison tyynyn muumikangas jäi yli vauvan makuualustasta viime syksynä. Lastentuolit löytyivät Torista. Matto oli alunperin ostettu parvekkeelle. Se ei kyllä ole ihan nappivalinta tähän mökkiin, mutta ehkä jostain tulee vielä vastaan joku kivampi.

Leikkiliesi on kummisedän l-vuotislahja tytölleni. Maalatut Ikean jakkara ja hillopurkkien kannet sekä nuppivetimet toimivat uskottavasti yhdessä. Liettä on tästä kuvasta itse asiassa vielä tuunattu vähän eteenpäinkin. Sitä kävi tällä viikolla kuvaamassa eräs lehti. Vinkkaan, kun juttu tulee ulos jossain numerossa.

Ainiin ja tuon Tigerin parin euron opetuskellon ostin uutena myös. Eikö olekin hieno? Näyttää muuten vähän epäloogista aikaa allaolevassa kuvassa… Noh, mökin huvikumpumaiseen tunnelmaan sopii hullunkurinen ajanjuoksukin.

Ennen mökkiremppaan ryhtymistä mietin, mahtaako historia toistaa itseään. En itse koskaan erityisemmin viihtynyt leikkimökkileikeissä, kun olin pieni. Leikkimökki oli oikeastaan äitini haave ja sellainen sitten hankittiin niin kuin varmaan usealle muullekin 80–90 -luvun lapselle. Minun tyttö se kuitenkin tykkää leikkimökissä oleilla! Yksivuotias on tietty vielä aika tomera emäntä, pistää mökin hujanhajan alta aikayksikön.

Diy Juhla ruoka

1-vuotisjuhlat puutarhassa

19.9.2017

Elokuun lopussa järjestimme tyttömme ensimmäisen syntymäpäiväjuhlan. Kuin ihmeen kaupalla siksi sunnuntaiksi osui hieno sää, vaikka muuten sillä viikolla oli aika kosteaa. Koko viikko kun oli jännitetty, päästäisiinkö juhlimaan vanhempieni pihalle kuten haaveissa oli. Aika sekametelisoppa juhlakattauksesta tuli, vaikka äitillä oli mielessä ”vain sinistä ja vaaleanpunaista”. Yksivuotisjuhlissa, jos joissa, ei parane kuitenkaan olla pipo kireällä.

Kermakakku kätki sisälleen suklaa- ja vadelmamoussekerrokset. Kakusta tuli aika hyvää, vaikka itse sanonkin. Käytän tätä Kakkukioskin suklaamoussereseptiä varmasti toistekin.

Pienille lapsille oli sokeriton kakkuvaihtoehto: kaurakeksejä Simppeli sormiruokakeittiö -blogin reseptin mukaan, maustamatonta kermavaahtoa ja marjoja. Maistui ainakin sankarillemme, joka istui varmaan tunnin verran pöydän päässä mutustellen.

Omenapuiden väliin oli viritetty teltta. Matto oli muuten tähän tarkoitukseen paljon kätevämpi kuin kangas. Se oli helppo kiinnittää hapsuista maahan telttakoukuilla.

Juhlat olivat varsin onnistuneet, ainakin näin järjestäjän näkökulmasta. Vilinää riitti ja lapsiakin oli ihanan iso liuta. Minua niin ilahduttaa tämä viimeinen kuva! Kunnon juhlien tae on kunnon sotku.

Helsinki Sisustus

Habitare 2017

15.9.2017

Ai että! Olipa hauska pitkästä aikaa päästä nuuskimaan sisustuksen tuulia Habitareen. Viime vuonna tapahtuma meni ihan ohi hoitaessani yhtä alle kuukauden ikäistä.

Minun mielestäni messujen kaunein osasto oli tuhkasta tänä vuonna nousseen Annon. Muistattehan tuon Kodin Ykkösen suositun kodintekstiilibrändin; blogimatot ja pellavalakanat? Messuilla lanseerattiin Annon ja Susanna Vennon yhteistyömallisto Myrtillus: pellavaa ja samettia (muun muassa) maanläheisissä sävyissä. Mielestäni tosi onnistunut kokoelma, rauhallinen kuin suomalainen metsämaisema konsanaan. Mallisto on nyt myynnissä Hobby Hallissa.

Seesteisyys ja maanläheiset sävyt olivat avainsanoja monilla muillakin osastoilla. Poissa oli jyrkkä mustavalkoisuus. Alla räpsy Asun-lehden montterista.

Ikisuosikkini Verso Designin osastolla ihastelin, miten hauskasti koivu sopi osaston seinien murrettuun roosaan. (En kyllä saanut sitä vaikutelmaa nyt oikein kameralla taltioitua. Messuilla on aina ihan mahdottoman vaikea valokuvata.) Murretun vaaleanpunaisen lisäksi Habitaressa näkyi erityisesti terrakottaa, ruskeaa ja monenlaisia vihreitä. Seuraavat kolme kuvaa ovat Avotakan osastolta. Hehkuvan punainen kuva on Hakolan osastolta. Viininpunainenkin on in!

Oli hauska huomata, että myös lapset ja muotoilukasvatus oli nostettu esiin messuilla. Habi Kids sisältää työpajoja ja leikkiin innostavia installaatioita.

Ihanan näyttävästi oli esillä myös eettinen muotoilu. Design helps! shop on Tikaun kuratoima eettisten sisustustuotteiden kioski. Tämä on tietenkin vähän keinotekoinen rajaus. Ihan niin kuin nyt muut messujen yritykset eivät haluaisi toimia eettisesti. Tälle osastolle oli päässyt joka tapauksessa kokoelma sellaisia tuotemerkkejä, jotka erityisen kekseliäästi toimivat kestävän kehityksen hyväksi ja osallistuvat esimerkiksi kehitysmaiden köyhien kouluttamiseen ja työllistämiseen. Tuotteita oli esimerkiksi Mifukolta, Sera Helsingiltä ja Iris Hantverkilta.

Eikös olekin vaikuttava tuo teltta? Siitä tuli mieleen yhtälailla kotimaiset torikojut kuin itämaiset basaaritkin.

Minulla on joku fiksaatio matonkudetöihin, varsinkin monenkirjaviin ja tuollaisiin vähän räjähtäneisiin. Design helps! shopin jakkaranpäällyset inspiroivat. Hauaisin kokeilla tehdä tuollaisen itsekin…

Messujen kiinnostavin tulokas oli tietenkin Suomessa ennennäkemätön Muji, jonka shopissa kävi aikamoinen kuhina. Vaikkakin osaston suunnitellut armas blogikollegani Maire kertoi, ettei se ollut mitään verrattuna keskiviikon ammattilaispäivän riehuntaan. Saas nähdä innostuuko Muji Habitare-kokemuksen jälkeen laajentamaan Suomeen…

Ensimmäistä kertaa Habitaressa esiintyi myös Ikea. Kuten nämä alla olevan kuvan leidit, myös minä ihastelin tovin tuota bambuista seinähyllykköä. Tosi tyylikäs uutuus! Ehkä se silmäkin vähitellen tuohon bambun sävyyn tottuu…

Ja nyt kun hyllyistä oli puhe, niin on pakko nostaa esiin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun opiskelja Salla Ruohosen suunnittelema eteissäilytin. Tuo sopisi niin hienosti sellaiseen pikkuruiseen kerrostaloeteiseen, jossa jokainen sentti on käytettävä harkiten, ja ilman naulakkoa ei vain pärjää. Oivallinen!

Maailman katastrofaalinen pakolaistilanne näkyi Habitaressa myös. Alla kuva Lahden ammattikorkeakoulun osastolta. Re Home esitteli opiskelijoiden suunnittelemia ja kartongista ja vanerista valmistettuja väliaikaishuonekaluja. Tuotteita voi valmistaa nopeasti valtavia määriä, kuljettaa helposti niitä tarvitseville ja kierrättää helposti edelleen. Alla olevan kuvan kartonkijakkarat kestävät kuulemma 300 kg painon.

Messukäyntini lopuksi laskeuduin messuhallin alimpaan (?) kerrokseen katsomaan Anssi Pulkkisen installaatiota Street View (Reassembled). Rekan lavalla lepäsivät erään syyrialaisen kodin rauniot. Voi ehkä ajatella, että teos kommentoi terävästi Habitaren tämänvuotista teemaa ”Huomisen koti”.

Kokonaisuudessaan aika mukavat messut! Yksi moite kuitenkin on. Siis valaistus! Usealla osastolla tuntui olevan jotenkin kovin hämärää. Useammin kuin kerran tunsin seisovani itse valon edessä niin, että varjo laskeutui esiteltäviin tuotteisiin. En ole aiempina vuosina kiinnittänyt tällaiseen probleemaan huomiota. Olisiko niin, että tänä vuonna osastoilla oli erityisen paljon korkeita seinämiä, jotka estivät hajavalon pääsyn laajemmalle? Mene ja tiedä.

Luonteelleni ei sovi päättää tätä postausta nalkutukseen. Sanottakoon siis vielä, että inspiroiduin. Huomenna alan katsella matonkuteiksi sopivia vanhoja vaatteita sillä silmällä, haen suureen lasimaljakkoon kukkakaupasta (tai pellolta) muutaman vallattoman vihreän kiehkuran ja kaivan kaikki punertavat tyynynpäälliset esiin.