All Posts By

Johanna

kotona Sisustus

Toukokuisia hankintoja olohuoneeseen

25.5.2017

Teki mieleni jotain kesänraikasta olohuoneeseen. Marimekon Ojakellukka-kuosi oli kuin tehty huoneen väreihin. Moniväriset tekstiilit voivat olla vaikeita käyttää sisustuksessa, mutta sitten jos värejä onkin oikein runsaasti niin on heti helpompaa löytää väripareja huoneen muista tekstiileistä.

Ikkunan alla ollut ruukkuporras oli pakko siirtää parvekkeelle konttaamaan oppineen tytön alta. Hankin Ikeasta sen tilalle uuden Stockholm-malliston sohvapöydän. Se on sen verran jykevä, että toimittaa tuossa pöydän sijaan penkin virkaa. Kapistus on mielestäni tosi kaunis ja sopii hyvin meille, mutta pakko on sanoa, että olen vähän pettynyt sen laatuun. Toinen reuna on hieman kiero. Näkyy ehkä tässäkin kuvassa hiukan.

Ihastuttavin uutuus olohuoneessa ovat kuitenkin lehdet ikkunan takana huojuvissa pihlajissa. Ihan kuin vihreä ryijy!

Turku

Hanami-piknik Aurajoen rannalla

22.5.2017

Stipendi sille, joka keksi istuttaa Aurajoen rannoille kirsikkapuut joitakin vuosia sitten. Ihan mieletöntä, että Turullakin on oma hanaminsa. Olimme tänään piknikillä Tuomiokirkon puoleisella rannalla. Osin kirsikankukat olivat jo lakastumaan päin, mutta näin myös muutaman puun, joiden kukat olivat vasta nupullaan. Nyt on siis ihan viimeinen hetki käydä ihastelemassa puita!

Virallisesti vanhempainvapaani on lopuillaan, mutta aloitan työt täysipäiväisesti vasta elokuun alussa. Koska kesä tunnetusti menee hujauksessa, nyt on viimeistään alettava nauttimaan tästä elämäntilanteesta kuin viimeistä päivää. Olen tehnyt hiukan töitä vanhempainvapaani ohessa, mutta nyt nekin projektit on saatu pakettiin, ainakin hetkeksi. Innolla googlailen, mitä kaikkea tämä kesään heräävä kaupunki oikein tarjoaa. Nooan terassilla ja Makasiini Contemporary -galleriassa pitää ainakin käydä, ja Littoisten järven turkoosiksi muuttunutta vettä ihmettelemässä myös.

elämää

Hyvää äitienpäivää!

14.5.2017

Ennen kuin tyttömme oli syntynyt, mietin usein, miltä se äitinä oleminen mahtaa TUNTUA. Kohta yhdeksän kuukauden kokemuksella voin todeta, että aika mukavaltahan se tuntuu. Joka päivä mukavammalta oikeastaan. Toisaalta myös vastuu painaa hartioita. Me olemme vastuussa siitä, millaisen maailmankuvan lapsemme omaksuu. Näkeekö hän maailman täynnä mahdollisuuksia vai esteitä? Sen tehtävän edessä polvet vähän tutisevat, mutta ei auta, vastuu on kannettava.

Äidiksi tuleminen on muuttanut minua paljon vähemmän kuin etukäteen arvelin, vaikka arki onkin kieltämättä aikalailla mullistunut. Hössötystä kartan (mielestäni) edelleen. Omissa vauvasuihkuissani esimerkiksi olisin vain halunnut jutella uuden kämppämme sisustuspulmista. Siis vauvajuttujen sijaan. Heh. Lastenvaunujemme merkkiä en kykene muistamaan edelleenkään (onneksi se lukee vaunuissa, voi aina tarkistaa) ja mammojen FB-ryhmiä kammoksun kuin ruttoa (poikkeuksena ystävien kesken perustettu pieni tukiryhmä).

Silti, olen ihan hurahtanut tähän tyyppiin, jonka me olemme saaneet aikaiseksi. Kiharoihin, räpsysilmiin, reisimakkaroihin, kippuravarpaisiin ja lukemattomiin ilmeisiin. Parasta äitiydessä on oppia tuntemaan tämä oma pieni ihmisemme.

Näissä kuvissa typy on reilun kahden kuukauden ikäinen.

Ihanaa äitienpäivää!

kotona Turku Vehreät vihreät

Vihreää ja valkoista

12.5.2017

Hullu tämä kevät 2017. Turussa on vuoroin saatu aurinkoa, vettä, lunta ja rakeita. Niinkuin ilmeisesti muuallakin maassa Instagramin kuvavirrasta päätellen. Keväänvihreän ja lumenvalkoisen yhdistelmä on hämmentävä, mutta kaunis!

Kevään tunnossa kukkimaan riehaantunut pihan vaahtera sai kylmää kyytiä lumisateessa. Pullistuneet silmut olivat ihan hämillään.

Vihreää ja valkoista on kotonakin. Esimerkiksi keittiössä. Alla helposti kuivahtava lankaköynnös, joka tykkää nyt olostaan yltäkylläisen valoisuuden ja multaan tökätyn ravinnetikun ansiosta. Paljon uusia lehtiä.

Chilin taimet ovat tänä keväänä jo käväisseet ulkona niinä lämpiminä päivinä, joita toukokuun alussa oli. Nyt niitä vielä varjellaan visusti sisätiloissa, mutta kohta jo istutellaan punasavipyttyihin.

Katsahdin tässä yhtenä päivänä parvekkeelta maata kohti ja kas, mikä sinne olikaan putkahtanut – tulppaanikimppu mitä ihanin! Sekin on saanut kristallisadetta ylleen tämän viikon hullunilmassa.

Diy Vehreät vihreät

Tuunattu tulppaanikimppu

9.5.2017

Vaikka kukkia rakastan, olen sillä tavalla nirso, että useimmat kauppojen sidotut kukkakimput vieroksuttavat. Ehkä ne ovat minulle liian symmetrisiä ja pömpöösejä. Puhumattakaan spraymaalista ja kaiken maailman koristeista… Kukat kukkina.

Tulppaanikimppu yksinään on aina upea, mutta joskus tekee mieli jotain täyteläisempää. Juhlapöytään esimerkiksi. Vapun aikoihin tein tällaisen kimpun.

Tämä resepti menee jatkoon. Siis tulppaanikimput, eukalyptuksen oksat ja pari kolme muuta vehkaaa kontrastia antamaan. Toimii!

Diy Turku tyyli

Pikkulaukku-workshop Kenkäpaja Pihkan seurassa

6.5.2017

Kun Roosa Mattsson Kenkäpaja Pihkasta otti yhteyttä ja kysyi haluaisinko osallistua heidän järjestämäänsä pikkulaukkutyöpajaan ja tehdä vastapalvelukseksi työpajasta jutun, hihkaisin heti, että tottakai. Ehdotus tuli kuin tilauksesta – olin jo pitkään etsinyt mustaa pikkulaukkua. Kenkäpaja Pihkankin laukkuja olin hipelöinyt, mutta en kuitenkaan ollut osannut oikein päättää, millainen laukun pitäisi olla. Nyt pääsin valmistamaan laukun itse Agata clutch-laukun mallin mukaan.

Työpaja järjestettiin Turussa Puf Design Marketissa, jossa Kenkäpaja Pihkan tuotteitakin on tällä hetkellä myynnissä. Me työpajalaiset teimme  oikeastaan kaiken alusta asti itse. Alla olevassa kuvassa mallataan laukun kaavoja kasviparkitulle lehmännahalle. Sitä seuraavassa kuvassa rei’itetään nahka ompelua ja niittejä varten.

Olen aika keskinkertainen käsilläompelija. Siksi epäilin, että laukustani tulisi ihan vimpula – mutta ei! Laukun tekeminen oli oikeastaan yllättävän helppoa. Ainoastaan nahan leikkaamisesa sai vähän olla kieli keskellä suuta. Saksien ja veitsen lisäksi leikkaamiseen käytettiin myös tuota yllä olevan kuvan vekotinta, jolla olkahihnan sai leikattua luotisuoraan. Opettajat Sofia ja Roosa olivat rentoja ja ihanan kärsivällisiä.

Kakkutauolla (meille tarjoiltiin raakakakkuja!) tsekkailin Kenkäpaja Pihkan kenkämallistoa. Selvisi, että laukkutyöpajojen lisäksi yritys järjestää myös kenkätyöpajoja. Ai hitsi! Aika upean näköisiä popoja. Nuo maiharit näyttävät sellaisilta loppuelämän kengiltä.

Yllä Kenkäpaja Pihkan osastoa Puf Design Marketissa. Alla workshoppimme tuloksia. Työpajan lopulla sormet alkoivat vähän pakottaa, mutta tahtia ei pystynyt hiljentämään. Käsillä näpertely koukuttaa. Pakko myöntää, että aika polleana sitten lopulta olin. Hieno laukku tuli ja todellakin ihan itse tein. Mietin, että tiedän monta kaveria, jotka mielellään osallistuisivat Kenkäpaja Pihkan työpajaan ja ilahtuisivat varmaan workshop-lahjakortista. Laukku- tai kenkä-workshop voisi olla myös omaperäinen lahja kevään ylioppilaalle tai vaikka hääparille. Hauskaa yhdessä tekemistä. Ja samalla pääsee tukemaan suomalaista muotoilua.

Kiitos vielä Kenkäpaja Pihkan väki, että tarjositte minulle tämän kokemuksen! Kyllä nyt kelpaa Turun toreilla astella uusi clutch olalla keikkuen.

kotona Vehreät vihreät

Parvekelaudoitus Siperian lehtikuusesta

27.4.2017

En ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt parvekelaudoituksen päälle. Lauttasaaren kotimme parvekkeella oli tasaisen harmaaksi maalattu betonilattia, josta tykkäsin kovin. En koskaan edes harkinnut parvekelaudoitusta sinne. Täällä uudessa kodissa parvekkeen betonilattia ei kuitenkaan ole yhtä tasainen tai siisti. Lisäksi kaiteen ja lattian rajassa on aika leveä rako, josta pikkulinnutkin lentelivät viime kesänä sisään pesänrakennusmateriaalia etsiessään. Pakottauduin siis nyt sukeltamaan tähän maailmaan nimeltä parveke- ja terassilaudoitus. Löytyi muovia, painekyllästettyä puuta, lämpöpuukomposiittia ja sitten Siperian lehtikuusta, johon me päädyimme. Lehtikuusen valintaan vaikuttivat materiaalin ekologisuus ja puun miellyttävä sävy. Siperian lehtikuusen luonnolliset uuteaineet tekevät siitä säänkestävän eli lautaa ei ole kyllästetty millään (näin ainakin Bauhausin sivuilla kerrotaan). Muovi vieroksutti. Samoin painekyllästetty puu sen myrkyllisyyden takia.

Ha Serv terassilautaa löytyi siis Bauhausista. Parvekkeeme leveyteen solahtivat hyvin 117 mm leveät laudat, vaikkakin 140 mm leveät olisivat olleet upeammat. Runko lautojen alle rakennettiin ohuehkoista painekyllästetyistä rimanpätkistä. Laudoitus koostuu kahdesta pitkittäisestä osasta, jotka saa tarvittaessa nostettua pystyyn ja lattian pestyä. Toisessa päässä parveketta on ovistoppari, jolle koverrettiin paikka kahden lautaosan välistä. Lautojen uritus estää hieman lautojen liukkautta märällä. Tosin lasitetulla parvekkeella tällä ei juuri ole merkitystä. 70-luvun talon parvekkeen lattia ei ole täysin vaaterissa, eivätkä välttämättä nämä laudatkaan luotisuoria ole, joten hiukan laudoitus vielä keikkuu. Se on kuitenkin helposti korjattavissa muutamalla painavammalla ruukulla ja parvekekalusteilla. Varmasti nuo laudat myös ajan mittaan paikalleen kiltisti asettuvat. Kiva tästä tuli! Kiitos Joonakselle ja isälleen, jotka laudoituksen rakensivat.

Ihan pakko oli vähän jo piipahtaa kasvikaupoillakin. Ikeasta löytyi ihana laventeli ja Viherlassilasta tuollainen uskomattoman söpö pikkuinen orvokki Viola hederacea. Se on Wikipedian mukaan alunperin Australiasta ja kasvaa valtoimenaan Victoriassa ja Tasmaniassa. Kaikkea kanssa! Söpö pieni ennakoi jo tulevaa äitienpäivää. Meikäläisen ensimmäistä!

 

matkalla

Gotlantivinkkejä?

24.4.2017

Yhtenä iltana tässä tuli idea – lähdetään kesällä Gotlantiin! Nyt sitten kaivattaisiin Gotlanti-vinkkejä, eritoten majoitukseen liittyen. Ajatus oli lähteä matkaan autolla ja ottaa Destination Gotland -lautta Nynäshamnista saarelle. Eli majapaikka voisi hyvin sijaita Visbyn ulkopuolellakin. Olen käynyt Gotlannissa veneellä kaksi kertaa elämässäni. Viimeksi joskus 2007:n kieppeillä. Mieleen ovat jääneet ihanat kalkkikivirannat, unikkopellot ja tietenkin Visbyn idylli. Nyt olisi kiva suunnata kaupungista pohjoiseen, esimerkiksi Fåröseen. Vinkkejä otetaan siis kiitollisina vastaan! Varsinkin paikoista, joihin tällainen sisustus- ja design-höpsö ihastuisi.

Kuvat Mikko Hörkkö. (Kuvat löytyivät pikkuveljeni koneelta. Hän kävi Gotlannissa viime kesänä.)

elämää Turku Vehreät vihreät

Salainen puutarha

22.4.2017

Kävimme tyttären kanssa ensivisiitillä kummitätini juuri ostamalla siirtolapuutarhapalstalla. Tuuli oli kylmä, mutta aurinko paistoi kirkkaasti. 40-luvulla rakennettu siirtolapuutarha oli varovasti, mutta varmasti, heräämässä kevääseen. Melkein pystyi kuulemaan mullan alta kuhinan, kun kasvien vihreys valmistautui puskemaan valtoimenaan esiin. Krookuksia ja sinivuokkoja näkyi jo. Ihana, jännittävä tunnelma.

Luin F. H. Burnettin Salaisen puutarhan joskus teini-iässä, mutta se tuli silti elävästi mieleeni tuolla palstalla. Siinä päähenkilö Mary löytää setänsä englantilaisesta puutarhasta salaisen puutarhahuoneen, joka parantaa orpotytön (monella tapaa) ja herättää hänet iloon ja elämään. Puutarhaa, mullan tuoksua ja kukkapenkkien koukkimista kuvataan tosi elävästi. Onhan tämä tätini uusi puutarha eräänlainen salainen puutarha sekin. Mitä pihamaan vuosien kerrokset menneestä tulevat paljastamaankaan? Miltä portinpielen sireeni näyttää täydessä kukassa? Nouseeko etupihalle vaaleanpunaista malvaa? Miltä tontin reunan vadelmarivin marjat maistuvat? Oi oi!

 

elämää

5 epäolennaista minusta

19.4.2017

1.

Tykkään mummoista. Ja papoista. Minulla on ollut monta suunnitelmaa siitä, miten voisin tutustua yksinasuvaan naapurinmummoon. Yksi vaihtoehto oli leipoa pullaa ja viedä muka ylimääräiset hänelle. Tämä kaatui siihen, että olen ihan surkea pullanleipoja. Yhdellekään mummolle eivät minun kuivat pingispalloni maistuisi. Jokin syy ovikellon soittamiseen pitää kuitenkin olla. Suomessa leimaantuu hulluksi, tai vähintäänkin epäilyttäväksi, jos vain kylmiltään menee soittelemaan mummojen ovikelloja: ”Terve, haluaisin tutustua teihin.” Jätepisteellä treffaaminen voisi olla hyvä keino. Täytyy vain kyttäillä ikkunasta, milloin mummo on ulkona ja muina naisina kipaista viemään roskapussia samaan aikaan. Ja sitten vain juttu käyntiin, vaikka pihan istutuksista.

2.

Tykkään myös taloista. Näen talot ihmisenkaltaisina persoonallisuuksina. Ja tietenkin, mitä vanhempi yksilö, niin sitä kiehtovampaa on arvuutella talon elämäntarinaa. Täällä Pohjolassa tönöttää mäen päällä esimerkiksi tuollainen vanha torppa, joka on ihan varmasti 1800-luvulta. Katsokaa nyt noita pieniä koristeellisia ikkunoita! Kovasti kiinnoistaisi talon historia. Kuva on helmikuulta.

3.

Ihmettelen joka päivä raajojeni ulottuvuuksia. Lähinnä käsivarsia, jotka ovat epätavallisen pitkät. Tänäänkin yletyin rennosti nojaamaan tuolinselkään samalla kun syötin pöydän päässä istuvaa lasta.

 

4.

Siitä huolimatta, että esiinnyn täällä suurena kasvienrakastajana, olen toivottoman huolimaton kasvien hoitamisessa. Tottakai haluaisin, että kaikki kasvit viihtyisivät ja jokaista vannon vaalivani elämäni loppuun asti kun ne hankin, mutta käytännössä hoito vain sitten on huolimatonta. Monet blogissakin esiintyneet kasvit olen sitten puolen vuoden päästä kipannut vähin äänin bioastiaan. Sisäkasvejakin olen lannoittanut viimeksi varmaan neljä vuotta sitten. Tosin tänä keväänä kyllä olen lannoittanut! Pisteet siitä. Blogissa viherpeukalon kulissin ylläpitäminen on ihanan helppoa, ja aion jatkaa sitä!

5.

Teen tuhatta asiaa samanaikaisesti. Niin pään sisällä kuin myös käytännössä. Tämä liittyy jotenkin luovuuteen, mutta myös luonnettani vaivaavaan tolkuttomaan epäjärjestelmällisyyteen. Tämän seurauksena huushollissa ja koneella, ja somessa, on jatkuvasti meneillään monta keskeneräistä proggista. Mutta ehkä tämä on nykyiseen elämänmenoon liittyvä syndrooma? Niin paljon kaikkea pitäisi – ja haluaisi – ehtiä tekemään. Ammattini on kyllä opettanut minulle onneksi aimo annoksen järjestelmällisyyttä. Painotiedostoja tarkistaessa on pakko olla tarkka ja järjestelmällinen. Että kyllä minäkin skarppaan, kun haluan.