All Posts By

Johanna

matkalla Sisustus

Gotlanti-vinkki: Skulpturfabriken

11.9.2017

Uskomattoman upea miljöö betonia rakastavalle oli tämä Skulpturfabriken Gotlannin Slite-nimisessä pikkukylässä. Muotoilija Stina Lindholmin yritys valmistaa betonista sisustusesineitä, ruukkuja ja ulkokalusteita. Slitesta löytyi perigotlantilainen pihapiiri, jonka perällä oli tyylikäs sisustusliike ja pieni kahvila. Sen takana oli pieni mutta monimuotoinen betonipuutarha. Todella kaunis!

En voinut olla nappaamatta kuvaa Skulpturfabrikenin yhteydessä olevasta yksityisestä pihasta. Gotlantilaiset kalkkikivitalot ovat karuudessaan todella kauniita. Ja puutarhojen vehreys niiden ympärillä luo hienon kontrastin.  Slitessä ei juurikaan ollut mitään muuta nähtävää kuin Skulpturfabriken, mutta kylä ei toisaalta ollut mitenkään kovin pitkän koukauksen päässä Visby–Fårö-reitiltäkään. Joten lämmin suositus tällekin paikalle!

graafinen

Back in business!

5.9.2017

Ja taas ollaan uuden elämänvaiheen kynnyksellä. Lapsi aloitti tällä viikolla päiväkodin ja minä olen palannut täysipäiväisesti töihin (nelipäiväiselle viikolle). Tämä tuntuu hyvältä! Paljon paremmalta kuin etukäteen ajattelin. Tein jonkin verran hommia myös äitiyslomalla, esimerkiksi Kaneli ja kardemumma -kirjan ulkoasun ja taiton Lahden kaupunginmuseolle. Pääosin sain kuitenkin viettää sitä ”lomaa”… Tämä syksy käynnistyi muutamalla jo aiemmilta vuosilta periytyvillä projekteilla, mutta proggisten haku loppusyksylle on jo käynnissä. Ilmoittauduthan, jos sinulla olisi minulle ehdotuksia!

Alla viimeisimpiä suunnittelutöitäni. Kurkkaa myös portfoliooni. Kiitos! :)

Diy Vehreät vihreät

Äitin huvimaja

3.9.2017

Muistatteko vielä, kun keväällä kerroin äitini huvimajaprojektista? Noh, kesän lopulla se viimein valmistui. Lasit saapuivat elokuussa. Huvimaja perustettiin kukkamaan kylkeen. Paikalla oli aiemmin pergola. Maja piirrettiin itse ja isäni hitsasi rungon, joka sitten maalattiin. Kakkoslaatutiilet muurattiin itse, tarkoituksella noin vähän huolimattomasti. Tuli hieno, elävä pinta! Lasit ja ovet laitatettiin valmiina. Toisessa reunassa on  liukuovi ja majan päädyssä tavallinen ovi.

Aika viileä kesä on ollut joten maja on ollut oiva paikka käydä välillä lämmittelemässä. Hih!

Sisäänkäynnin kummallekin puolelle on tarkoitus muurata vielä istutusaltaat tiilistä esimerkiksi tomaateille. Mikään täpötäysi hyötykasvikasvattamo majasta ei kuitenkaan ole ensi kesänäkään tulossa. Pääosassa majassa ovat oleilu ja viihtyminen, kaffittelu ja kestitys. Yhdet rapujuhlat huvimajassa onkin jo pidetty, ja aika monet iltapäiväkaffet juotu. Äiti on ripustanut led-valoja majaan ja pimeällä se tuikkii kuin jalokivi.

Minunhan piti jatkaa vielä yhden postauksen verran Gotlannista, mutta en maltannut olla julkaisematta tätä alkusyksyistä kuvakimaraa huvimajasta. Ja kolmaskin postaus on tyrkyllä julkaistavaksi: nimittäin leikkimökkiprojektini! Olen hiljalleen kesän aikana tuunaillut vanhaa leikkimökkiäni, joka sekin seisoo vanhempieni pihamaalla, 15 metrin päässä tuosta huvimajasta. Siis sellaisia tulossa!

Turku

Anna kyynelten juosta

26.8.2017

Joku sitä kuvaili osuvasti – kaupungin sydän on murtunut. Tuntuu jotenkin lohduttomalta jatkaa kirjoittamista Gotlannin reissustamme ennen kuin olen kirjoittanut jotain Turusta.

Turku on merkinnyt minulle aina ennen kaikkea tunnelmaa. Silmiin käyvän kirkas kesäpäivä Aurasillan kupeessa, valkolakkien meri Taidemuseon mäellä, kesäyö hiljaisella rantakadulla, lehmusten suhina korkealla Luostarinmäellä, turkoosi välke Samppalinnan uimalassa. Ja jotenkin jännittävä tulevaisuus, opiskelijabileiden riekkumiset, ensirakkauden polte rinnanalassa, raskausmahan paino lantiolla – kutkuttava jännitys siitä, mitä ihanaa vielä tässä kaupungissa tulisinkaan kokemaan. Perjantain 18.8. tapahtumat tunkeutuivat todella syvälle kaikkeen siihen, mitä kaupunki minulle on. Ensin ajattelin, että tämä kaupunki ei ole enää se sama kuin ennen, mutta sitten päätin, että sellaista painoarvoa ei tuolle järkyttävälle tapahtumalle saa antaa. Kaupunki on yhä se sama. Hyökkäys tuli ulkopuolelta. Haluan kirjoittaa, että me selviämme.

Totuus on, että olisin hyvin voinut osua hyökkääjän reitille tuona perjantaina. Liikuin ykköspallon (lapsi täytii vuoden) ja rattaiden kanssa samoja reittejä juuri aamupäivällä. Kun luin uhriksi joutuneesta rattaiden kanssa liikkuneesta äidistä, meinasi sydän pysähtyä. Turvallisuuden tunne on järkkynyt, mutta nyt osin jo palautunut. Mietin silti (lapsellisesti) miksi juuri tämä kaupunki? Miksi juuri me? Niin vaikea käsittää.

matkalla

Gotlanti-vinkki: Fårö

16.8.2017

Jos on Gotlannissa vähänkin kauemmin kuin pari päivää, ei kannata jättää väliin Fårön saarta Gotlannin pohjoisrannikolla. Saari on tunnettu hiekkarannoista ja luonnon aikaansaamista kalkkikivimuodostelmista. Meri on veistänyt raukeiksi kutsutut patsaat hieromalla ja huuhtomalla heikomman kivilaadun syövereihinsä. Ihan uskomattomia! Ihan kuin olisi käyskennellyt jollain muulla planeetalla.

Kävimme läpi koko pohjoisosan raukkialueen, mutta jos sille ei ole aikaa, kannattaa ajaa suoraan Langhammarsiin. Sieltä on tämän postauksen ylin kuva.

Varmasti Fårön sometetuin paikka on Kutens Bensin. Romuromanttinen ja fiftarityylinen entisellä bensa-asemalla toimiva letturavintola tuntuu olevan turistien keskuudessa ihan hullun suosittu. Miljöö oli kyllä tosi kiehtova, en siis ihmettele! Onneksi ehdimme saamaan lounaamme ennen pahinta ryysistä.

Kutens bensinin parkkipaikan toisella puolella oli myös kaksi varsin söpöä merinäköalaista kahvilaa. Olin ihan hurmioitunut tuosta sekalaisesta romuromanttisesta tyylistä. Ihan kuin auringonpaahtama  ruohikkokin olisi tyylin puolesta paikalle tilattu.

Ne kuuluisat hiekkarannat jäivät meiltä tällä kertaa väliin, koska taivas enteili niin uhkaavasti sateita, joita sitten myöhemmin saatiinkin. Ymmärsin kuitenkin että saaren itäosassa sijaitseva Sudersand on SE hiekkaranta, jonne tulee suunnata. Joskus vielä!

matkalla

Gotlanti-vinkki: Leva kungslador

10.8.2017

Visbystä parin kilometrin etäisyydellä sijaitseva Leva kungslador oli mielestäni upein paikka, jossa Gotlannissa vierailtiin. Leva kungslador on sekoitus ravintolaa, kahvilaa, leipomoa, puutarhaa sekä sisustus- ja luomuputiikkia. Useamman talon sisäpihalla oli katettujen ruokailuryhmien lisäksi paljon muitakin hengailupaikkoja, mm. oleskeluun ja pelailuun tarkoitettu kasvihuone. Ruoka oli ymmärtääkseni suurilta osin luomulähiruokaa ja taivallinen juureen leivottu leipä omasta kiviuunista. Pihan perällä oli lapsille puiden siimekseen rakennettu hauskannäköinen leikkikenttä. Lasten taidepajakin löytyi sivurakennuksen päädystä.

Vierailimme paikassa lounasaikaan, joten nautimme lounasbrunssia. Illalla olisi saanut grillattua lammasta (joka oli tuolloin tekeillä kuten kuvista näkyy), jos olisi varannut pöydän. Lounaan jälkeen makoiltiin auringossa säkkituoleilla päällystetyllä pienellä patiolla, joka sekin oli mielestäni mainio rakennelma (ks. vika kuva). Jos joskus omistan (ison) pihan, tuollainen olisi hauska toteuttaa.

Suosittelen kyllä lämpimästi Leva Kungsladoria, jos Gotlantiin matkustatte. Inspiroiva miljöö kaikkiaan – rento ja harkittu samaan aikaan!

matkalla

Gotlanti-vinkki: Fridhems pensionat

7.8.2017

Yöpyminen Gotlannissa voi olla tuskallisen hintavaa. Matkaa suunnitellessa kävinkin läpi lähinnä pensionaatteja ja majataloja (joista toki osa niistäkin oli tosi hintavia). Fridhems pensionat ihastutti miljööllään ja sijaintikin Visbyn tuntumassa (n. 7 km etäisyydellä) tuntui olevan kätevä meille automatkailijoille. Hintakin oli kohtuullinen. Arvosteluja luettuani halusin ehdottomasti huoneen päärakennuksesta ja sellainen saatiin, vaikkakin ilman merinäkymää.

Pensionaatin sveitsiläistyylinen päärakennus rakennettiin Ruotsin prinsessa Euguénien kesähuvilaksi 1860-luvulla. Prinsessa tuli Gotlantiin viettämään kesää alunperin lääkärin määräyksestä jonkinnäköisen keuhkosairauden takia. Ajateltiin, että saaren raikas meri-ilma parantaa. Ilmeisesti Eugénie sitten rakastui palavasti saareen, sillä hän vietti tilallaan 30 kesää.

Päärakennus sijaitsee rinteessä meren välittömässä yhteydessä. Näkymä huvilan merenpuolisista ikkunoista salpaa hengen. Huvilan puutarha on mitä romanttisin ruusuineen, hervottomine jalopuineen, merenrantaan johdattavine polkuineen, penkkeineen ja vesiputouksineen (putous oli tosin meidän vierailun aikaan kuivunut). Ilmeisesti alunperin huvilatontti oli ollut karua mänty- ja kuusimetsää. Rakentamisen yhteydessä sinne tuotiin valtavat määrät multaa ja taimia, joita hankittiin Visbyn kasvitieteellisestä puutarhasta (vierailun arvoinen muuten sekin!). Syvästi uskonnollinen Eugénie tunnetaan edelleen Gotlannissa hyväntekijänä, joka perusti saarelle mm. lastenkodin ja koulun.

Kartanossa oli paljon esineistöä ja kalustoa prinsessa Eugénien ajalta. Olisi oikeastaan pitänyt käydä tutkiskelemassa lukuisia Fridhemiä, kuninkaallisia ja Gotlantia esittäviä tauluja vielä tarkemmin. Kartano oli siistissä kunnossa, mutta jäi kuitenkin hieman sellainen fiilis, että kartanon sisätilat eivät oikein ole tavoittaneet menneiden aikojen loistoaan. Liekö sitten syy kartanoa ylläpitävän yhdistyksen rahanpuute vai mikä. Kaikki huvilan lattiat olivat esimerkiksi muovimatolla päällystettyjä.

Huvilan alapuolella mereen viettävällä rinteellä oli pieni, tarjonnaltaan aika suppea kahvila. Kahvilan pihamaa oli kuitenkin todella upea. Ehkä tuonne olisi voinut tulla napostelemaan suit sait omiakin eväitä…

Ja sitten se mieletön ranta! Huokaileva meri, miljoonat meren pyöreiksi hiomat kalkkikivet ja fossiilit, jotka muistuttavat siitä, että koko Gotlanti on oikeastaan muinainen koralliriutta. Uskomatonta mutta totta.

Olisin voinut viettää rannalla kokonaisen päivän kiviä tutkaillen, eväitä syöden ja uiden, jos vain sille olisi ollut aikaa.

Fridhemin tilaan kuuluu sivurakennuksia, joissa voi myös majoittua. Niistä valitsisin ehdottomasti tämän alla olevan kuvan merenrantatuvan. Mikäs tuossa pihamaalla olisi iltateetä hörppiessä. Sen sijaan pensionaatin muita vaatimattomia majoitusmökkejä välttelisin. Ainakin, jos netin arvosteluihin on yhtään luottamista. Eli oma vinkkini on, että jos Fridhemiin majoitut, hakeudu villaan tai Sjöstuganiin. Ja jos vain mahdollista, varaa huone päärakennuksesta merenrantanäkymällä. Ja ota mukaan joku mahdollisimman romantiikantajuinen. ;)

Mielestäni Fridhemin kartano puutarhoineen on visiitin arvoinen Gotlannin reissulla, vaikkei pensionaatissa yöpyisikään. Samalla suunnalla kun on paljon muutakin mukavaa: tuo Högklint-jyrkänne, Sommarland-huvipuisto (siellä se Pepin koti sijaitsee) ja Leva Kungslador. Viimeisimmästä tuleekin muuten juttua jo seuraavassa postauksessa!

matkalla

Heippa Gotlannista!

6.8.2017

Tultiin juuri Gotlannin reissulta ja oli pakko ladata kuvat heti koneelle ja käydä niitä vähän läpi. Tuntuu, että aika paljon ehdittiin, vaikka oltiin saarella vain kaksi kokonaista ja kaksi vajaata päivää. Tytär nukkui laivassa ensimmäisen kokonaisen yönsä koskaan, mutta siitä huolimatta matkaväsymystä on ilmassa. Viimeinen (sateinen) päivä Tukholmassa oli osin aika haastava lapsen kanssa, joka ei vielä kävele, eikä jaksaisi pitkiä matkoja rattaissakaan istua.

Tässä jokatapauksessa muutama makupala reissun varrelta. Viimeisessä kuvassa on palanen pensionaattia, jossa majoituimme. Palaan ensi viikolla jutuilla majapaikastamme, Fåröstä ja parista muusta paikasta, joita ei pidä Gotlannin reissulla jättää väliin.

kotona Sisustus

Heinäkuun helteinen parveke

24.7.2017

Meidän parvekkeella on jokapäiväinen helle jos vain aurinko paistaa. Hikistä on.

Kokosin krasseille kaksi kiipeilytelinettä. Tuossa isossa ruukussa on krassin lisäksi sitruunatimjamia ja ne samettikukat, joista toukokuussa kirjoitin. En tiedä mikä mättää, kun helppohoitoisiksi kehutut samettikukat eivät oikein jaksa puhjeta kukkaan. Nuppuja kyllä on paljon, mutta aukinaisia kukkia ei niinkään.

Tomaattiamppeli on hoidossa äitiltä vanhempieni ollessa kesälomamatkalla. Oma tomaattini näyttää taas paremmalta. Kesäkuussa se tuntui murjottavan ja lehdet vain käpristyivät ja reikiintyivät.

Tuo laventeli taisi kuulla parjaukseni siitä, että siniset kukat eivät tänä vuonna sovi parvekkeen väripalettiin. Se on pidättäytynyt tekemästä kukkaa sen jälkeen. Sopii mulle. Kiva koriinpantava puska noinkin!

Diy Vehreät vihreät

Luonnonkukkia, luonnonkukkia!

20.7.2017

Sinivuokot, valkovuokot, kielot ja lupiinit menivät jo, mutta luonto tarjoaa edelleen maljakkoon upean valikoiman kukkia. Keittiön kimpussa on ainakin apilaa, päivänkakkaraa, hiirenvirnaa, niittynätkelmää, keltamataraa ja äitin puutarhasta palavaa rakkautta (punaiset kukat). Se on ihmeellistä, miten ne luonnonkasvien nimet talven aikana aina unohtuvat. Vaan eipä hätää, muistatteko KUKKABINGONI parin vuoden takaa? Siitä vaan lunttaamaan. Nyt on mitä parahin aika sille.