Tämä pieni leikkimökki seisoi kesät talvet varastona melkeinpä kaksikymmentä vuotta. Tänä kesänä äitiyden huumassani päätin, että nytpä pistetään pirtin sisätilat uuteen uskoon. Maalasin käsittelemättömät sisäseinät ja katon valkoiseksi ja lattian vaaleanharmaaksi. Harmaata maalia oli jäänyt yli kotimme vuodentakaisesta pintarempasta. Päätin, että mökkiin ei osteta mitään uutta, vaan kamat haalitaan omista nurkista ja kirppareilta. Ihan en kuitenkaan siinä onnistunut. Parit taulunkehykset ja hyllynkannatimet (pöytälevyn alle) ostin uutena. Pöytälevy on viinilaatikon kansi. Sen kulmat sahattiin varmuuden vuoksi. Verhokangas on peräisin kaitaliinasta, jonka ompelin aikojen alussa. Sen leveys oli pieneen ikkunaan juuri sopiva. Ison tyynyn muumikangas jäi yli vauvan makuualustasta viime syksynä. Lastentuolit löytyivät Torista. Matto oli alunperin ostettu parvekkeelle. Se ei kyllä ole ihan nappivalinta tähän mökkiin, mutta ehkä jostain tulee vielä vastaan joku kivampi.
Leikkiliesi on kummisedän l-vuotislahja tytölleni. Maalatut Ikean jakkara ja hillopurkkien kannet sekä nuppivetimet toimivat uskottavasti yhdessä. Liettä on tästä kuvasta itse asiassa vielä tuunattu vähän eteenpäinkin. Sitä kävi tällä viikolla kuvaamassa eräs lehti. Vinkkaan, kun juttu tulee ulos jossain numerossa.
Ainiin ja tuon Tigerin parin euron opetuskellon ostin uutena myös. Eikö olekin hieno? Näyttää muuten vähän epäloogista aikaa allaolevassa kuvassa… Noh, mökin huvikumpumaiseen tunnelmaan sopii hullunkurinen ajanjuoksukin.
Ennen mökkiremppaan ryhtymistä mietin, mahtaako historia toistaa itseään. En itse koskaan erityisemmin viihtynyt leikkimökkileikeissä, kun olin pieni. Leikkimökki oli oikeastaan äitini haave ja sellainen sitten hankittiin niin kuin varmaan usealle muullekin 80–90 -luvun lapselle. Minun tyttö se kuitenkin tykkää leikkimökissä oleilla! Yksivuotias on tietty vielä aika tomera emäntä, pistää mökin hujanhajan alta aikayksikön.
