Sinivuokot, valkovuokot, kielot ja lupiinit menivät jo, mutta luonto tarjoaa edelleen maljakkoon upean valikoiman kukkia. Keittiön kimpussa on ainakin apilaa, päivänkakkaraa, hiirenvirnaa, niittynätkelmää, keltamataraa ja äitin puutarhasta palavaa rakkautta (punaiset kukat). Se on ihmeellistä, miten ne luonnonkasvien nimet talven aikana aina unohtuvat. Vaan eipä hätää, muistatteko KUKKABINGONI parin vuoden takaa? Siitä vaan lunttaamaan. Nyt on mitä parahin aika sille.
Vaikka kukkia rakastan, olen sillä tavalla nirso, että useimmat kauppojen sidotut kukkakimput vieroksuttavat. Ehkä ne ovat minulle liian symmetrisiä ja pömpöösejä. Puhumattakaan spraymaalista ja kaiken maailman koristeista… Kukat kukkina.
Tulppaanikimppu yksinään on aina upea, mutta joskus tekee mieli jotain täyteläisempää. Juhlapöytään esimerkiksi. Vapun aikoihin tein tällaisen kimpun.
Tämä resepti menee jatkoon. Siis tulppaanikimput, eukalyptuksen oksat ja pari kolme muuta vehkaaa kontrastia antamaan. Toimii!
Kun Roosa Mattsson Kenkäpaja Pihkasta otti yhteyttä ja kysyi haluaisinko osallistua heidän järjestämäänsä pikkulaukkutyöpajaan ja tehdä vastapalvelukseksi työpajasta jutun, hihkaisin heti, että tottakai. Ehdotus tuli kuin tilauksesta – olin jo pitkään etsinyt mustaa pikkulaukkua. Kenkäpaja Pihkankin laukkuja olin hipelöinyt, mutta en kuitenkaan ollut osannut oikein päättää, millainen laukun pitäisi olla. Nyt pääsin valmistamaan laukun itse Agata clutch-laukun mallin mukaan.
Työpaja järjestettiin Turussa Puf Design Marketissa, jossa Kenkäpaja Pihkan tuotteitakin on tällä hetkellä myynnissä. Me työpajalaiset teimme oikeastaan kaiken alusta asti itse. Alla olevassa kuvassa mallataan laukun kaavoja kasviparkitulle lehmännahalle. Sitä seuraavassa kuvassa rei’itetään nahka ompelua ja niittejä varten.
Olen aika keskinkertainen käsilläompelija. Siksi epäilin, että laukustani tulisi ihan vimpula – mutta ei! Laukun tekeminen oli oikeastaan yllättävän helppoa. Ainoastaan nahan leikkaamisesa sai vähän olla kieli keskellä suuta. Saksien ja veitsen lisäksi leikkaamiseen käytettiin myös tuota yllä olevan kuvan vekotinta, jolla olkahihnan sai leikattua luotisuoraan. Opettajat Sofia ja Roosa olivat rentoja ja ihanan kärsivällisiä.
Kakkutauolla (meille tarjoiltiin raakakakkuja!) tsekkailin Kenkäpaja Pihkan kenkämallistoa. Selvisi, että laukkutyöpajojen lisäksi yritys järjestää myös kenkätyöpajoja. Ai hitsi! Aika upean näköisiä popoja. Nuo maiharit näyttävät sellaisilta loppuelämän kengiltä.
Yllä Kenkäpaja Pihkan osastoa Puf Design Marketissa. Alla workshoppimme tuloksia. Työpajan lopulla sormet alkoivat vähän pakottaa, mutta tahtia ei pystynyt hiljentämään. Käsillä näpertely koukuttaa. Pakko myöntää, että aika polleana sitten lopulta olin. Hieno laukku tuli ja todellakin ihan itse tein. Mietin, että tiedän monta kaveria, jotka mielellään osallistuisivat Kenkäpaja Pihkan työpajaan ja ilahtuisivat varmaan workshop-lahjakortista. Laukku- tai kenkä-workshop voisi olla myös omaperäinen lahja kevään ylioppilaalle tai vaikka hääparille. Hauskaa yhdessä tekemistä. Ja samalla pääsee tukemaan suomalaista muotoilua.
Kiitos vielä Kenkäpaja Pihkan väki, että tarjositte minulle tämän kokemuksen! Kyllä nyt kelpaa Turun toreilla astella uusi clutch olalla keikkuen.
Jaa-a, siitä onkin aikaa kun olen viimeksi askarrellut jotain pajunkissoista. Tänä vuonna piti tietenkin pukea pahaa aavistamaton tytteli pieneksi trulliksi, ja koska trulli ei ole mitään ilman vitsoja, oli sellaisetkin värkättävä. Minikoossa tottakai.
Äitini välittämästä ideasta innostuneena liimasin kasaan myös tällaisen pajunkissasydämen. Pohjana on kartonkinen (sellainen hiukan pullea) askartelusydän. Liimapyssyllä hoitui tämä homma. Sydän menee lahjaksi anopille, joka täyttää pääsiäisen pyhinä vuosia.
Meillä on tiedossa kaikenlaista mukavaa pääsiäislomaohjelmaa. Lähdemme mm. näihin Kustavilaisiin maisemiin munajahtiin. Lupaavat talvista säätä, mutta siitä viis. Kerrospukeutumista vain!
Itujen kasvatus onnistui! Aiemmin olen aina onnistunut homehduttamaan idunalut, mutta tällä Ikean (vuosi sitten hankitulla) pytyllä onnistui. Huuhtelin mung-pavuilla täytettyjä savilautasia aamuin illoin. Suurinpiirtein viikko siinä meni – ruskeista pienistä pavuista kiemuraisiksi iduiksi.
Idut sopivat aika lailla kaikkialle; leivän päälle, salaatteihin tai keittoihin. Erityisen hyvin ne sopivat thai-makuihin ja thai-keittoihin. Myös Ramen-keitto on iduista mielissään.
Tyttäreni kun sai blogini kautta elämänsä ensimmäisen korruptiolahjansa (läjän Ella’s Kitchen luomusoseita) syntyi ajatus. Näillähän voisi maalata! Osa mauista oli väreittäin nimettyjä ”The pink one”, ”The red one” jne. Niinpä kutsuttiin serkku ja serkunserkku ilonpitoon ja pistettiin muusiksi. Ensin kaivoin kellarista remonttisuojaa ja vuorasin sillä puolet olohuoneesta. Mattapintaiset muovimunat löysin askarteluliikkeestä. Hedelmä ja marjasoseet tarttuivat niihin hyvin. Parhaat värit saatiin oikeista mustikoista ja vadelmista. Vadelmista varsinkin syntyi aika kaunis heleä punainen. Hupaisaa oli, ja lopuksi pääsivät kaikki serkukset kylpyyn.
Ella’s Kitchen -tuotteet on siis saatu blogin kautta.
Äitini pitkäaikainen unelma omasta kasvihuonehuvimajasta on toteutumassa. Puutarha on talven jäljiltä ruskea ja nuutunut, mutta kyllä tulevan lasihuoneen ihanuuden voi jo aistia, kun antaa mielikuvituksen laukata. Tuleva rakennus on itse piirretty ja teräsrunko tehty. Pihalla odottaa jo sementtisäkki ja tiilet, joista rakennetaan majan takaseinä ja kivijalka. Rakennus nousee kasvimaan kylkeen vanhan pergolan tilalle, joka näkyy postauksessa 10 Kesäkuvaa.
Stay tuned! Raportoin projektin etenemisestä sitten kun taas tapahtuu. En malta itsekään odottaa. Tästä tulee niin nätti.
Äitin puutarha on Kotilossa esiintynyt aiemminkin. Tsekkaa esim. postaukset Äitin villi puutarha ja Terveiset riippumatosta.
Pukinpaja on pistetty pystyyn työhuoneeseen. Kiva kun on paikka, johon paketointikamat voi jättää levälleen ilman, että ne ovat tiellä. Ihan uutta ennen kaksiossa asuneelle. Tänä vuonna mennään paketointien suhteen aika perinteisellä kaavalla: voimapaperia ja puuvillanaruja. Käytin myös mustaa pakettipaperia. Äitini saisi slaagin, jos näkisi. Tosiaan, musta joulu!
Joulukortteja en ole tainnut koskaan ehtiä lähettää siinä edullisemmassa satsissa. En tänäkään vuonna. Sitä paitsi koko kortti syntyi vähän extempore. Olen aina pitänyt lapsista otettuja joulukortteja ihan hölmöinä. Vaan niin piti kopeammankin sitten nöyrtyä, kun tuo oma mukula maailmaan tupsahti. Ensin vähän vain kokeilin, miltä lapsi joulupaitaan puettuna pärekorissa näyttäisi. Sitten se oli menoa. Joulukorttikuva syntyi väkisin. Noloa. Lohdutuksekseni huomasin tällä viikolla usean muunkin kaverin luonnonvoimien edessä nöyrtyneen. Vauvajoulukortteja on ollut ovenalus pullollaan. Monta ystävääni kun on saanut ensimmäisen lapsensa tänä vuonna.
Tässä vielä variaatio postauksessa Jääkarhumaisema esittelemästäni ideasta. Nämä purnukat menivät tänään kahdelle pikkupojalle, joista ainakin toinen on todistettavasti autohullu. Kun hän oli viimeksi meillä kylässä, pistin vähän yllättäen Cars-leffan soundtrackin soimaan. Silloin putosi pojalta suurinpiirtein keksi siltä seisomalta suusta ja poika oli aivan lumoutunut koko loppuvierailun ajan.
Leffoista tuli muuten mieleen, että olisiko mitään ideaa rakentaa jollekin Frozen-fanille kyseistä elokuvaa mukailevan purkkimaiseman? Vai joko Frozen on ihan last season lasten keskuudessa?
Askartelin eräälle pikkuiselle tytölle tällaisen jouluviemisen. Idean sain joulukuun Kotivinkistä, joka osui käsiini vanhempieni luona. Tölkkiuniversumiin kätkeytyvä talvinen maisema syntyi sokerilumesta, valkoiseksi spreijatuista käpykuusista, mustikanoksasta ja jääkarhun poikasesta. Sen verran muuttuivat suunnitelmat matkan varrella (ja kuvien välillä) että korvasin punaisen nauhan pellavanarulla. Helppo projekti, lukuunottamatta kurkkupurkin spreijausta. Se vaati monta maalikerrosta. Päätin että ensi vuonna askarrellaan Ellin kanssa tällaisia. Kai puolitoistavuotiaan kanssa voi jo askarrella? :)
