Vaikka betoni on ollut muodissa jo tovin, meidän huusholliin sitä ei ole jostain syystä eksynyt. Ennen kuin nyt. Tai ainakin melkein. Saimme ystäviltä lahjaksi itse valetut kynttilänjalat. Näyttävät betonilta, mutta ovatkin kuulemma märkätilapinnoitetta. Tarkistin juuri. Muottina on käytetty maitotölkkejä kuten muodosta voi arvata. Kauniit mötikät. Ei yhtään haittaa, että pinta on noin muhkurainen!
Katselin monta vuotta vanhan kodin keittiön mustia tauluhyllyjä ja mietin, että niille tarttis tehdä jotain. Vaan enpä saanut aikaiseksi. Mutta nyt! Maalasin hyllyt samalla harmaalla (Tikkurilan Laasti) kuin mitä työhuoneen seinässä on. Nyt hyllyt sulautuvat hauskasti seinään.
Joonaksella on kattava valikoima sarjakuvakirjoja. Niiden kannet ovat usein taideteoksia itsessään. Tauluhyllyillä ne pääsevät oikeuksiinsa ja kokoelmaa voi vaihdella vaikka päivittäin. On sääli seisottaa kauniita kirjoja kirjahyllyssä aina vaan.
Työhuoneen vierassohvasta juttua tuonnempana!
En tiedä muistaako kukaan, mutta kirjoitin keväällä postauksessa Maaliskuuretki Tampereelle, että olin hankkinut jotain ommeltavaa kahvilakirppari Tarinasta. Ostin tuolloin Finlaysonin sinipohjaisen, jo valikoimasta poistuneen, pussilakanan. Ajatuksena oli tehdä siitä vauvalle makuualusta ja sellainen syntyikin ”anopin” taitavissa käsissä. Vetoketjulliseen pussiin suljettiin vaahtomuovipatja ja palanen suojamuovia mahdollisia ”vuotoja” varten. Reunaan ommeltiin lisäksi nauhaa patjan rullalle sitomista helpottamaan. Tuosta tuli mielestäni tosi hieno! Muumit ovat ikisuosikkejani.
Minulla oli visio kelottuneesta oksasta vauvan mobilen runkona, mutta luovuin lopulta ajatuksesta, kun sopivan kokoista karahkaa ei tullut vastaan. Mietin myös, että oksan tasapainottaminen pinnasängyn ylle voi olla turhan hankalaa. Sinooperista löytyikin sitten metallinen rengas, jonka ympärille kieputin kaapista löytämääni valkoista villalankaa. Ideana oli myös askarrella tai ommella itse mobilen killuttimet, mutta sitten muistinkin nuo kivat entiseltä työkaveriltani saamani origamilaatikot ja ajattelin oikaista. Kun järjestelin vaatehuonetta vähän parempaan järjestykseen löysin myös valkoisia puuhelmiä ja keraamisen linnun. Tipun ripustin killumaan mobilen keskelle. Kattoon ruuvattiin koukku ja koko höskä ripustettiin siihen silkkinauhojen ja villalangan avulla. Done!
Täällä ollaan oltu varsin kukkeissa tunnelmissa tällä viikolla. Työn alla on ollut nimittäin Punavuori kukkimaan -tapahtuman ilme. Jos tapahtuma on teille yhtä tuntematon kuin mitä se minulle oli, kun projektiin lähdin mukaan, kerronpa ensin lyhyesti, mistä on kyse. Tapahtuma järjestettiin nimittäin jo viime vuonna.
Lauantaina 21.5. järjestetään Sepänkadun ja Kankurinkadun kulmassa eräänlainen kukkatori, josta Punavuoren asukkaat ja alueella työskentelevät ihmiset saavat tulla hakemaan edullisesti kesäkukkia ja ruukkuja. Multa on ilmaista ja kottikärryjä saa lainaan. Tapahtuman tarkoitus on, että punavuorelaiset rakentaisivat Punavuoren kaduille kaikkia ilahduttavia ruukkupuutarhoja ja kukkaistutuksia. Kyse on siis Punavuoren kaupunginosan katujen kukittamisesta! Ihana ihana ajatus. Punavuori on herttainen perihelsinkiläinen asuinalue, mutta kyllä sinne tällaista elävyyttä katutasoon kaipaa. Puuhanaisina tapahtumassa häärivät Kaisa Viitanen ja Heta Kuchka. Susanna Vento kaappaistiin projektiin ensi kertaa mukaan tänä vuonna ja hän puolestaan pyysi minua tapahtuman graafikoksi. Aikas romantillista jälkeä syntyi, mutta eikös se ole ihan ok, kun näin hurmaavasta tapahtumasta on kyse? :)
Punavuori kukkimaan! -tapahtumasta löydät lisää infoa Facebookista ja Instagramista. Alla oleva kuva on keskiviikolta, kun tapahtuman instatiliä ei vielä oltu avattu julkisesti. Käykäähän seuraamaan niin pääsette osalliseksi Suskin inspiraatiokuvista. Tarkoitus on, että hän tulee tarjoamaan siellä ideoita omien istutusten tekoon. Ja Suskin tietäen helmiä on luvassa!
Katsokaas, miten mainion pääsiäiskranssin sain ystävältä! Erityisen hauskaa tässä oli se, että lintujen kuvat on leikattu lahjapaperista, johon minä olen kerran käärinyt lahjan samaiselle ystävälle. Taitaa olla kuvia noista lahjoistakin jutussa Lintuja ja kuparia. Kierrätystä parhaimmillaan siis. Ihania tipuja. Kranssin pohja on kuulemma aikoinaan ostettu Tiimarista. Näitä risupohjia ei kyllä koskaan kannata viskata menemään. Niitä voi myös käyttää uudelleen ja uudelleen vaihtelevin koristein.
Mukavaa pääsiäistä kuulkaa! Tänään taitaa tosiaan olla jo kiirastorstai. Lähdemme lauantaina Tallinnaan päivävisiitille ja maanantaina olemme lupautuneet laittamaan kaveriperheelle pääsiäislounasta pöytään. Sen suurempia pääsiäissuunnitelmia ei ole. Helsingissä ollaan.
Nyt alkaa olla pikkujoulut juhlittu. Niitä olikin tänä vuonna monta! Eräissä oli ohjelmanumerona perinteinen Chris Cimble -leikki, jossa kaikki jaettavat lahjat asetellaan pöydälle osallistujien eteen. Ensimmäinen nostaa lahjakasasta omasta mielestä kiinnostavimman näköisen lahjan ja seuraava toimii samoin TAI varastaa edellisen lahjan. Jos oma lahja varastetaan, saa ottaa kasasta itselleen uuden lahjan. Varoituksen sana: leikki ei oikein toimi lapsille ja tuo joskus eripuraa myös aikuisten kesken. :D
Tänä vuonna Chris Cimble -lahjan teemana oli ”ei maksa juuri mitään”, joten päätin tietenkin tehdä pienen kranssin. Kaikki tarpeet siihen löytyi jo kotoa. Tuon kauniin puuvillanarunkin olin saanut Domus Classican Erottajan liikkeen avajaisista. Kepin pätkät löytyivät lähipuistosta.
I made this mini wreath for a ”Chris Kimble” present game we had in a Christmas party last week. The theme for the presents was ”Cost hardly anything” so I used things I had home and sticks I found from the park nearby.
Meidän pieni joulukuusi on nyt saanut paketteja oksilleen. Entinen työkaverini oli taitellut pikkujoulupakettiini söpöjä origamikoristeita ihan oikeista kirjavista origamipapereista. Näiden origamikoristeiden taittelu onnistuu esimerkiksi tämän video-ohjeen avulla.
Taittelijataiturikollegani oli tehnyt tämän mallisista origameista myös itselleen valosarjan siten että hän oli sujauttanut aina yhden valosarjan valon yhden origamin sisään. Tuli mieleen oma cupcakevuoista kasaamani valosarja muutaman vuoden takaa.
Kolmas adventti jo! Huhhuijaa. Mukavaa oloa ja Lucian päivää!
I got these wonderful small origami decorations from my ex colleague. Now the little christmas tree is cute as a button! Instructions on how to fold boxes like this you can find here.
Punasavi on ollut jo pitkään pinnalla sisustuksessa ja sitä myöden kaunis tiilenpunainen väri. Siis miksei myöskin tiilet? Tein meille adventtikynttelikön talon kulmalta löytyneestä puolikkaasta tiilestä (palautan kyllä, osakkaat älkää huoliko ;). Puolikas tiili mahtuu juuri sopivasti keittiön ikkunalaudalle. Havin Juhlakruunu-kynttilät olivat tarpeeksi pitkät tähän kynttelikköön.
Vain mielikuvitus on rajana kun miettii, mitä tiilen koloihin voi koristukseksi sujauttaa. Kasvit pysyvät freeseinä koeputkissa, joissa on vähän vettä. Tähän väliin tarpeellinen muistutus siitä, että kynttiöitä ei koskaan saa jättää yksin, varsinkaan jos niiden juuressa on palavaa tavaraa. Tässä tapauksessa kynttilöitä ei tule polttaa loppuun asti. Muuten käy hassusti, kun kasvit kärähtävät.
Kokeilin myös isomman tiilen somistamista jämäkasvein ja kukin. Aika ”luovaa” sommittelua… Tuli mieleen, että tämä voisi sopia hääjuhien pöytäkoristeeksi.
Saattelin tänään viikonloppuvieraana olleen pikkuveljen junalle. Eilen olimme itsenäisyyspäivädinnerillä kavereiden luona, joten tämä ilta on nyt pyhitetty lötköilylle ja Linnan juhlille. Tunnelmallista toista adventtia ja mukavaa Suomen 98v-synttäripäivää missä sen sitten vietätkin!
*Havin kynttilät saatu Havin järjestämästä kutsuvierastilaisuudesta.
Red clay is very trendy at the moment so why not red bricks? I found these bricks in the corner of our brick house and wanted to try how bricks would work as advent candle holder. Small test tubes are pretty handy if you want to decorate the brick with flowers or plants. Have a warm second Advent and Indebendence Day (Finland turns 98 today).
Kävi niin hauskasti, että kun löysin itseni haaveilemasta jonkinnäköisen kranssin värkkäämisestä, pamahti samana päivänä sähköpostiini kutsu Hey Lookin kranssityöpajaan. Innoissani ilmoittauduin mukaan. Oli kiva päästä tapaamaan Michaela ja Lotta kasvokkain. Olen nimittäin seurannut Hey Lookin taivalta ihan alusta asti ja ilokseni myös tytöt muistivat minut. Sitä paitsi Lotan kanssa tajusimme, että olemme molemmat kotoisin samasta kaupunginosasta Turusta.
Hey Look on helsinkiläinen kahden naisen tapahtumasuunnittelutoimisto, jonka visuaalinen tyyli on kyllä ihan omaa luokkaansa. Varsinkin kukkasidonnat ovat hullun hienoja. Katsokaa nyt vaikka näitä villikukista rakentuvaa juhannushäästailausta. Ah!
Luonto tarjoaa kranssitarpeita myös kesäkauden ulkopuolella, ihan näin joulukuussakin. Michaela ja Lotta olivat haalineet kranssimateriaalit metsästä, kasvitukusta ja kaupungin kaduilta, jonne myrskytuuli oli oksia viskellyt. Erityisen nättejä ja käyttökelpoisia katseenvangitsijoita olivat nuo alemman kuvan kukat. Mitä lievät nimeltään.
Työpajan kranssitarpeissa ei muutenkaan ollut valittamista. Näin viehkoja nauhoja meillä oli käytössämme. Samettinauhat Michaela oli itse värjännyt luonnonvärein. Olisiko tuo keltainen ollut sipulilla värjätty? Alla Michaelan tussaamia juhlakutsuja kahvilla värjätyillä papereilla.
Kranssien tekeminen aloitettiin rungon taivuttamisella ja sitomisella. Runko syntyi kahdesta tuoreesta, noin metrin mittaisesta koivunoksasta, jotka taivutettiin ja sidottiin tukevasti rautalangoin.
Seuraavaksi aloitettiin havujen ja kasvien kiinnittäminen ohuemmalla rautalangalla. Käytössämme oli mm. tuijaa, mehikasveja, eukalyptusta, kanervia ja heiniä. Osa sitoi tavaraa koko kranssin ympäri ja osa jätti ylärungon näkyviin. Kokeilimme myös pienten oksakranssien tekemistä. Runkona niissä oli siis vain pieni kepin pätkä (kuten alla).
Tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa (eli meidän ulko-ovessamme) on minun sitoma kranssi. Tämä tässä alla on Michaelalta saamani aika lailla jämäkämpi ja hallitumpi kranssi. Tytöt kertoivat, että kun tatsi on syntynyt, vääntyy kranssi hyvin nopeastikin. Itse värkkäsin omaani ainakin puolitoista tuntia… Mutta ei se silti kovin vaikeaa ollut! Sen verran hauskaa tuo kranssien teko kyllä oli, että ihan pakkohan näitä on tehdä lisää. Suunnittelin jo, että perustan kranssipajan joulun pitkinä pyhinä. Kerrankin syy olla jännittämättä lumen tuloa jouluna. Kiitos vielä Hey Look lämminhenkisyydestä! Yksi mukavimmista blogitapahtumista koskaan!
PS: Hahaa! Sopivasti myös Tiinakaisalla oli nyt juttua varpukransseista. Kransseilua on ilmassa.
I was invited to a wreath workshop by Hey Look’s Michaela and Lotta. The evening was fun and warm and making winter wreaths wasn’t att all as difficult as I had tought. The wreath in the first picture is made by me and the one in the last picture was Michaela’s.Thanks again girls! It was one of the nicest blog events (and workshops) I’ve ever taken part in. I’m planning to make wreaths again during the long holidays around Christmas. Doesn’t matter if it doesn’t snow…
