Browsing Category

elämää

elämää Turku

Aikuisuuden viimeinen etappi

26.1.2017

”Kertoo jotain kaupungeista, kun parkkikiekkoja menee eniten Turussa ja matkakorttisuojuksia Helsingissä”, kertoi Saanaa & Ollia edustava Olli minulle Uuden muotoilun joulumarketissa. Totesin, että niinpä. Vielä vuosi sitten olisin ostanut Villi Pohjola -kuosisen matkakorttisuojuksen, mutta nyt tarvittiin parkkikiekkoa, sillä mekin olemme Turkuun muutettuamme ostaneet auton. Sen ostamista lykättiin monta vuotta, eikä siitä totta puhuen olisi ollut kuin riesaa Helsingissä asuessa. Lauttasaarestakin poistivat kaikki ilmaiset, pitkäaikaiset pysäköintipaikat. Minusta on aina tuntunut, että oman auton hankkiminen on aikuistumisen viimeinen etappi. Ja tuntuu edelleen. Mutta aikuistumisella on hintansa: on katsastukset, verot, bensat ja huollot. Toisaalta on vapaus ja helppous roudata lapsen mukana tulleita kamoja ympäriinsä.

Saana & Ollin kuosit tuntuvat olevan vähän kuin turkulaisten kansallismerkistöä. Merkin kuoseja näkee tämän kaupungin sänkykauppojen petauksissa, ravintoloiden sohvilla ja keittiöpyyhkeinä lähes kaikkien turkulaisten keittiöissä. Ja nyt siis parkkikiekoissakin. Söpöä! :)

PS: Saanasta ja Ollista puheenollen, olettehan tutustuneet heidän kollektiivisesta taloprojektistaan kertovaan blogiin Toukolaakso?

elämää kotona

Villasukkaiset

11.11.2016

Joka syksy pitää päästä tietyn ankeuden kynnyksen yli ennen kuin pimeän ajan saapumisesta voi alkaa nauttia. Oleellinen osa tässä on villasukilla. Ne pehmentävät koko olemassaolon. Se on helpottavaa varsinkin näinä aikoina, kun suuren maailman meno tuntuu taas vähän liian hurjalta.

Tänä syksynä minulla on täällä tämä kolmaskin villasukkainen, jolle lepertely auttaa myös löytämään olemassaolon tunnelmalliset puolet. Piiloudutaan illalla vällyjen alle ihanaan lämpimään pesään. Kääriydytään toppapukuun ja pehmeään makuupussiin suloisiin uniin. Nautitaan illasta ihan vaan köllien villahuovalla. Lasketaan aamuisin Kettu Repolaisen jäljet ikkunan alla.

Samalla kun juttelee lempeitä lapselle, hoitaa omaa sieluaan, jota välillä täällä kylmässä maailmassa paleltaa.

Kuten kuvasta näkyy äitillä ja tyttärellä on samanlaiset villasukat. Ne on kudottu luovutetun Karjalan Johanneksen pitäjän villasukkamallin mukaan. Isäni suku on Johanneksesta päin kotoisin. Molemmat sukkaparit ovat lahjoja kummitädiltäni. Villasukkasamiksia ollaan siis!

pb100536b

elämää Juhla

Viestejä vuoteen 2034

26.10.2016

Millaisen viestin haluaisit omalle lapselle lähettää 18 vuoden päähän? Millaisia ohjeita tai kannustusta sinä itse olisit halunnut saada 18-vuotiaana? Vähän huimaavia kysymyksiä. Liian isoja jotenkin. Silti otin haasteen vastaan ja kirjoitin Ellille kirjeen 18 vuoden päähän. Niin kuin tekivät lähes kaikki nimiäisvieraammekin.

pa250395b

Jos olisin itse saanut 18-vuotiaana kirjeen vaikka edesmenneeltä mummiltani, olisin ollut ikionnellinen. Pullo pitää nyt vain piilottaa visusti, ettei tyttömme sitä pääse tutkailemaan ennen aikojaan. Joonas on sitä mieltä, että pullo on sinetöitävä jotenkin. Vasta 21.8.2034 Elli saa sen iskeä johonkin kivenmurikkaan ja istua lukemaan viestejä menneisyydestä. Tuntuu, että siihen on ikuisuus, mutta niin ne vanhemmat ja viisammat sanovat, että sekin menee hujauksessa.

pa260408b

elämää Juhla ruoka

Nimiäisten ohjelmasta ja koristeluista

24.10.2016

pa220381b

Aiempaan postaukseen tuli oivallinen kysymys: mitä nimiäiset tarkoittavat? En ollutkaan tajunnut, että termi saattaa vielä jollekin olla tuntematon. Nimiäiset ovat siis maallinen vastine ristiäisille, eli juhlat lapsen nimenannon kunniaksi ilman pappia ja kastamista. Minusta tuntuu, että nimiäisten pitäminen ristiäisten sijaan on huimasti yleistynyt ihan viime vuosina.

Koska nimiäisjuhlassa ei ole varsinaista seremoniaa, mietimme Joonaksen kanssa, että jotain korvaavaa ohjelmaa täytyy olla. Juhla sujui niin, että ensin julkistimme lapsen koko nimen ja kerroimme nimen taustat ja vähän etymologiastakin. Sitten esittelimme kummeiksi lupautuneet ja annoimme heille leikkimieliset kummilupaustodistukset. Sitten skoolattiin. Tämän jälkeen kuuntelimme ystäväni laulua Ellin kummisedän säestäessä. Myöhemmin kuultiin lisää lauluja. Lopuksi toinen isoäideistä piti puheen ja sitten siirryttiin ruokailuun. Lauluesitys ja puhe ylevöittivät ja herkistivät todellakin tunnelman.

pa220280b

Juhlan tuntua luovat tietenkin myös koristeet ja minulle tärkeät kukat. Ollaan joskus äidin kanssa keskusteltu siitä, onko mitään järkeä hankkia tällaisiin juhliin itse kukkia kun niitä kuitenkin vieraat tuovat mukanaan. Minulle kukkien valinta ja asettelu on kuitenkin oleellinen osa juhlan järjestämisen ihanuutta. Olin valinnut morsiushuntua ja neilikoita, joita asettelin maljakoihin ja keittiön kakkupapereista askarrellun viirinauhan koeputkiin.

pa220275bpa220276b pa220298b

Olohuoneeseen olin ripustanut Sandbergin kukkatapetista askartelemani viirinauhan. Minulla oli käytössä Siri Grön -tapetin näytepalanen, jonka olin saanut keväällä Sandbergin lehdistötilaisuudesta. Vinkkinä siis: tapettipaperista on tosiaan kätevä värkätä viirilippuja. Monesti yksittäisiä tapettirullia löytää myös aika halvalla poistokoreista. Kannatta leikata viirit rullasta siten, että lipun taite on linjassa vuodan pitkään sivuun nähden. Näin viirilippu ei mene rullalle. Liimana käytin ihan tavallista paperiliimaa. Erikeepperi kuivui liian hitaasti.

pa220293bpa220272b

Keittolounaan lisäksi meillä oli tietenkin kahvitarjoilu. Vadelmamoussekakun lisäksi tarjolla oli Pure Herosta tilattu taivaallinen mansikkasuklaaraakakakku, macaroneja ja perinteinen rotinapulla, jonka kummitätini oli leiponut.

pa220264bpa220360bpa220036b pa220367b

Tyttärellä ei ollut kastemekkoa, vaan puuvillahaalari, valkoinen kietaisuneule, pienet tossut ja kukkaseppel, jonka olin tilannut Kukkakauppa Piia Jaalasta. Olin ajatellut, että sitoisin seppeleen itse, mutta kun sain tietää, että kukkakauppa sitoo pieniä seppeleitä itsekin ja vielä pelkkien kasvien hinnalla, päätin antaa homman ammattilaisille. Hyvä valinta. Oli ihan riittävästi järkkäämistä muutenkin.

Huntukukasta ja eukalyptuksesta sidottu kukkaseppel oli tosi ihana. Tietenkään sitä ei jatkuvasti lapsen päässä pidetty. Valokuvissa lähinnä ja vieraiden saapuessa. Toivon, että saan 38-senttisen seppeleen nätisti kuivattua. Voi pientä päätä ja juhlijaa, äitin pulleroiseksi paisunutta kultamussukkaa.

pa220337bOLYMPUS DIGITAL CAMERA

elämää Juhla ruoka

Nimiäiskakku

22.10.2016

pa220260b

Ah, ihanat ihanat nimiäiset ovat takana! Tyttärestämme tuli Elli ja tässä hänen äitinsä leipoma vadelmakakku. Kakku on Maku-lehden vadelmamoussella täytetty kerroskakku. Alkuperäisen reseptin mukaan kakusta olisi pitänyt tulla vieläkin korkeampi, mutta jätin yhden kakkulevyn pois, jotta kokonaisuus mahtuisi jääkaappiinkin. Hiukan haaveilin taituroivani siitä trendikkään naked caken, mutta ei todellakaan ollut tekniikka ensikertalaisella hallussa, vaikka minulla oli käytössäni tuollainen uusi kermanlevityslastakin. Kakku sai siis kauttaaltaan tuhdin kermakuorrutteen. Koristeena kakussa oli kaupan macaroneja ja marenkeja, itsepoimittuja vadelmia sekä pillistä, narusta ja paperista askartelemani viirikoriste. Viimeisin on muuten ehkä helpoin tapa saada nimi kakkuun! Siis jos on yhtä onneton pursottamisessa kuin minä.

pa220243bpa220257b

elämää tyyli

Rannekelloaikaan

27.8.2016

P8260224b

Aika se on hassu juttu. Välillä ei tapahdu mitään pitkään aikaan ja sitten hetkessä kaikki muuttuu. Tasan viikko sitten oltiin aikamoisissa pinnistyksissä, joiden seurauksena keskiyöllä maailmaan putkahti uusi ihminen. Nyt on seitsemän päivää siitä, ja koko elämä on muuttunut – sen tarkoitus ja suunta. Ihminen, jota en vielä silloin tuntenut, on nyt kaiken keskipiste.

Kuvissa uusi rannekelloni, jonka sain Joonakselta viime viikon perjantaina syntymäpäivälahjaksi. Siitä voi nyt äiti-ihminen yrittää hahmottaa ajankulua. Milloin viimeksi syötiin ja nukuttiin. Kellon lisäksi siihen tarvitaan tosin muistiinpanovälineet, sillä muistini on lapsen syntymän jälkeen mennyt ihan hämäräksi. Kaikki sekoittuu yhteen. Onneksi ollaan aikataulujen tuolla puolen.

Nahkarannekkeinen kello on Axcent of Scandinavian ja juuri passeli minulle. Ei liian arvokas (hävittelen asioita…) ja sopii tyyliltään moneen asuun. Hyvänkokoinen se on myöskin. Siis tarpeeksi suuri. Juuri tällaista olen etsinyt.

P8270275b

elämää

Hän on täällä

25.8.2016

P8230193b
Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
”No nyt se on elämässä.”

Sinä olit ihan pikkuinen,
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: ”Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,
ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä.”

Isä kysyi: ”Näkyjäkös sinä näät?”
Ja minä: ”No ihmeitä kyllä.”

Kaarina Helakisa
 

Rakas pikkuinen tyttömme syntyi vihdoin sunnuntain vastaisena yönä, 21.8. viikko lasketun ajan jälkeen ja päivää ennen omaa syntymäpäivääni. Kaikki meni sujuvammin kuin ikinä olin uskaltanut odottaa. Tyksin enkelimäiset hoitajat pitivät meistä hyvän huolen. Pääsimme kotiin eilen keskiviikkona. Tytär on siro ja suloinen. Meillä ei taida olla riittävästi niin pieniä vaatteita. Suloinen on myös isänsä, joka kulkee täällä tuon tuosta kyynelsilmin lasta suukotellen. Kaikki kliseet oman lapsen syntymästä tuntuvat toteutuneen meidän kohdalla. Täydellinen pieni ihminen, ihme tosiaan.

elämää

Sairaalakassiin?

7.8.2016

Tänään täällä mietitään, mitä lapsellemme puetaan päälle, kun hänet ensi kertaa tuodaan kotiin. Ei mitään hajua tarvitaanko jotain haalaria tai muuta ulkovaatetta vai riittääkö tätini neuloma söpö villapeite lämmikkeeksi turvakaukaloon. Elokuun säät kun ovat yleensä aika arvaamattomia. Sairaalakassin pakkaaminen lienee nyt viimeistään ajankohtaista. Olen käynyt läpi netistä löytyneitä tavaralistoja, mutta niissä on paljon eroja. En panisi pahakseni jos kommentoisit, mitä ilman et olisi sairaalassa pärjännyt!

P8070052b

elämää Helsinki

Heippa Helsinki!

28.6.2016

P6289723b

1/2 muutosta hoidossa ja lopusta puolikkaasta vastaavat Joonas, perheemme ja ystävämme Turussa juurikin tällä hetkellä. Koska jäin tekemään loppusiivousta Lauttasaaren kämppään, istun vasta nyt bussissa matkalla Turkuun. Lieneeköhän koko projekti hoidettu ja pölyt pyyhitty, kun lopulta itse uuteen kotikaupunkiimme pääsen.

P6289715b

On se vaan pirunmoisen rankkaa puuhaa tuo muuttaminen. Tavaroiden karsiminen, järkeistäminen laatikoihin, kaiken organisointi. Onneksi saimme vuokrattua kuormurin, jonka kyytiin mahtui koko omaisuutemme kerralla. Ja onneksi tuli niin monta reipasta ystävää apuun.

Ja miltä nyt tuntuu? Viime päivät ovat olleet niin suurta häslinkiä, että ei ole ollut aikaa pysähtyä tunnustelemaan. Muuttoapuun saapuneet ystävämme olivat enemmän liikuttuneita kuin me. Meillä ne tunteet iskenevät vasta myöhemmin, kun pöly vähän laskeutuu. Vietettiinhän tässä asunnossa lähes kuusi vuotta elämästämme. Paljon elämää siihen mahtuu. Asuntomme oli ihanan valoisa ja parveke varsinkin aivan ihana. Lauttasaari on helmi. Sitä tulee varmasti ikävä. Mutta vanhan muovimaton kulmia ja rispaantuneiden kaapinovien reunoja jynssätessä alkoi tuntumaan, että asuntoa sinänsä ei tule niin kova ikävä. Vaikka täällä joka tapauksessa viihdyinkin loistavasti. On hyvä olo siitä, että uskalsimme ottaa uuden askeleen. Ja se toinen uusi askel kolkuttaa jo kohta ovella, kuten kuvasta voinette päätellä.

P6289727b

Instagramissa lohdutin toista, juuri tänään Helsingistä pois muuttanutta toteamalla, että Helsinki ei katoa minnekään, vaikka siellä ei itse asustakaan. Meidät varsinkin se tulee kutsumaan luokseen käymään töiden merkeissä tulevaisuudessa useinkin. Tämän olen todennut jo monta kertaa aiemmin: kaikki paikat asuvat meissä. Ja ne ihmiset, vaikka ei joka viikko nähtäisikään.

P6289717b

Kun kuusi vuotta sitten ajoin omat tavarani Lauttasaareen, olin ihan surullinen. Tietenkin olin myös innoissani uudesta koulusta ja Joonaksen kanssa yhteen muuttamisesta. Kuitenkaan en olisi yhtään halunnut muuttaa Helsinkiin. Nyt ajattelen, että onneksi pakotin itseni. Niin paljon hienoja juttuja on tapahtunut – uusi ammatti, työ ja paljon uusia ystäviä. Opin, että aina intuitiota ei kannata kuunnella. Se nimittäin sanoi, että älä lähde Turusta. Onneksi lähdin, Helsinki muutti kaiken. Katsotaan, mitä Turku minulle tekee. Edessä on ainakin ihan uusi elämänvaihe. Voi elämä!

elämää Helsinki

Mun viikko

22.5.2016

Kotilolle epätyypillisesti ajattelin tänään raportoida menneen viikon tapahtumia. Kameraan on kertynyt viikolta paljon kuvia ja jotakin hyötyä niistäkin voisi vaihteeksi olla. Syy sille, että kuvia on juuri tältä viikolta niin paljon, lienee uusi objektiivini, jonka ostin maanantaina. Olympuksella oli niin hyvä kampanja (75 e hyvitystä objektiivin vaihdossa), että se houkutteli minut vaihtamaan pannukakkuobjektiivini 25-milliseen, jota olin päässyt kokeilemaan Johannalta viime viikolla. Onhan sitä sitten pitänyt testailla uuden objektiivin rajoja siis. Jos haluat tarkemmin lukea, millaisella kameralla kuvaan, lueppa postaus O-M-G eli Olympus OM-D.

P5188968b

No mutta, aloitetaanpas sitten. Keskiviikkona olin kutsunut kaverin saunavieraaksi. Meillä on kerran viikossa saunavuoro, ja se on kyllä hauska viikon katkaisija. Saunassa kokeiltiin vähän uusia luonnonkosmetiikkatuotteita, joita Sugar oli toimittanut minulle aiemmin bloggaajista koostuvaa saunakerhoamme varten. Mm. auringonkukkaöljyä ja quinoaa sisältävä Rahuan Omega 9 hair mask tuntui (ja näyttää) luksukselta. Minua varten oli erikseen varattu myös näitä Burt’s Bees:n mammatuotteita: Belly Butter -vartalovoita ja –vartaloöljyä. En ole juurikaan ajatellut, että tuota alati kasvavaa mahaa pitäisi jotenkin erityisesti hoitaa, mutta eipä se varmaan pahitteeksikaan olisi. Tämä vartalovoi oli minun iholleni kuitenkin vähän liian täyteläinen. Tuntui, ettei se imeytynyt kunnolla. Sama ongelma minulla on tosin usein kaikkien vartalovoiden kanssa, vaikken niitä mitenkään yltiömäärin läträäkään. Täytyy vielä testata tuo vartaloöljy. Kiitos kaunis taas Sugarille lähetyksestä!

P5188966b

Ja mahasta puheenollen… Omaan muuttuvaan sivuprofiilin ei kyllä meinaa sitten millään tottua. Pakko myöntää, että hätkähdin, kun keskiviikkopäivällä kohtasin parvekkeella oman varjoni…

P5219205bP5198983b

Torstai alkoi Dream Cozyn sisustusaamiaisella Korkeavuorenkadulla. Kuulimme Innoluxin, Saari-keittiön ja Timberwisen uutuuksista. Innoluxilta tulee syksyllä myyntiin uusi versio tuosta ihanasta Candeosta, joka on haavelistallani uuteen kotiimme. Candeo Air on alla olevan kuvan keskimmäinen valaisin, Candeo taas kuvassa lähinnä. Candeo Air on siis matalampi ja kevyempi versio tuosta Candeosta, jota olen hehkuttanut mm. täällä aiemmin: Kevään 2015 valaisinuutuuksia. Nyt menikin vaikeaksi, kumpi näistä lämmintä tunnelmavaloa ja aitoa kirkasvaloa yhdistävästä kaunokaisesta pitäisi valita…

P5198974b

Kotimaiselta Timberwiselta oli esillä mm. nämä herkulliset parkettivärit. Lakattua keltaista parkettia vaikka keittiöön, miksipä ei? Dream Cozyn sisustusaamiaiselta sain mukaani myös erään Innoluxin uutuusvalaisimen. Lupaan kuvata ja esitellä sen teille myöhemmin.

P5198986b P5209005b

Varma merkki Helsingin (lopullisesta) heräämisestä kesään on Marimekon kesänäytös Espan puistossa. Olin sopinut perjantaina lounastreffit sinne. Haimme salaatit Kluuvin Ahoritasta ja parkkeerasimme vaunut Espan ruohikolle. Ystävälläni oli mukana 5-viikkoinen poikasensa, joka oli pukeutunut Marimekkoon, tottakai. Ahoritan lounaasta sen verran, että olen aiemmin nurissut sen olevan liian pieni. Nyt jouduin kuitenkin perumaan sanani, tuosta raikkaasta salaatista jaksoin syödä vain puolet!

P5209007bP5209000bP5219016b

Lauantaista monta tuntia hurahti siellä Punavuori kukkimaan -tapahtumassa, josta jo viime postauksessa raportoinkin. Sen jälkeen hyöriskelin vähän keskustassa ja kiipesin lopulta mehulle Sokoksen kattoterassille. Mietin, että vain kaupungista muutto saa aikaan tällaisia päähänpistoja. Sitä asettuu taas vähän niinkuin turistimoodiin, kun tajuaa, että ihan joka päivä ei tulevaisuudessa Helsingissä enää pyöritäkään. Kaivokadun liikennettä ylhäältä seuratessani mietin, että Helsinki on niin paljon muutakin kuin tätä autojen vilinää. Päätin, että jos vielä ehdin, niin kokoan jonkinlaisen viime hetken turistioppaan Helsingin merellisistä paikoista. Kivoja paikkoja kun täällä on pilvin pimein eikä niitä satunnaisena turistina oikein tule löydettyä.

P5219198b

Sunnuntaina bongasin Facebookista Helsinki Puppy Parade -tapahtuman. Päätimme Joonaksen kanssa lähteä katsomaan, mistä on kyse. Vasta ratikassa matkalla Kaivariin huomasin, että tapahtumaan oli ilmoittautunut yli neljä ja puoli tuhatta osallistujaa. Huh, vain Helsingissä voi olla näin paljon jengiä… Ja olivathan ne hauvavauvat tietty söpöjäkin. Olisipa niitä vain ollut vähän enemmän. Ehkä alle sataa koiraa kohden oli tosiaan monta tuhatta katsojaa. Hyvän mielen show joka tapauksessa tämäkin!

P5229256bP5229252bP5229246b

Viikkoon mahtui myös paljon töitä, joita joudun vielä tänään vähän jatkamaan, mutta kuka nyt niistä jaksaa turista. Huomenna suuntamme pois Helsingistä. Lähden nimittäin Saijan kanssa kirppisretkelle Loviisaan. Odotan sitä innolla. Perästä kuuluu sitten ihan varmasti. Nyt, mukavaa sunnuntai-illan jatkoa!