Browsing Category

graafinen

graafinen Sisustus tyyli

Mielessä nyt – lokakuu 2015

28.10.2015

Nyt on koittanut se niljaisten mustien lehtien ja märkien kallioiden ajanjakso. Kaapista pitää kaivaa esiin lämpimämmät kaulahuivit ja pipot. Lehdet ravisteltuaan luonto vetäytyy omiin oloihinsa. Ihan kuin yhteisestä sopimuksesta linnutkin hiljenevät. Seuraavaksi odotetaan ensilunta.

1. Alina Piun tämän talven mallisto on jälleen ai että. Halosenniemessä otetut kuvatkin ovat kuulaan harmonisia. Kuvan kaulahuivi on lempparini. Talvitakkinikin on tummansininen, joten tuo sopisi aika hyvin…
2. Olettehan kuulleet Unplash-sivustosta? Siellä on liuta upeita ilmaisia korkearesoluutioisia kuvia mihin käyttöön tahansa. Tämän kuvan latasin juuri pöytäkoneen taustakuvaksi.
3. Urban Outfitters sen tietää, rottinki on kuumaa kamaa edelleen. Magical Thinking Open Eye -peilistä tulee jostain syystä tästä mieleeni muumien Taikatalven Jäärouva, jonka katse muuttaa kohteensa jääksi.
4. Annon syksyllä kasvanut korikokoelma on varsin kelvollinen. Eihän näihin ehkä pihan lehtiä raaskisi haravoida, mutta jonkin palmun voisin hyvin tuollaiseen suojaruukussa istuttaa.
5. Ruotsalaisesta Nollimages-palvelusta voi kuvien lisäksi ostaa myös julisteita. Kuvien määrä on valtava. Tämä vuodenaikaan sopiva Måns Bergin ruotsalainen maisema olisi edukseen valkoisissa kehyksissä.

syyskuun2015suosikit

My favourite’s this October:
1. Knitwear from Finnish Alina Piu.
2. Unplash, where I just recently downloaded this pic as a background pic.
3. Urban Outfitters: Magical Thinking Open Eye.
4. Anno’s new baskets.

5. Imagine this Måns Berg’s poster from Nollimages’s in white frames…

graafinen Sisustus

Sumussa

12.10.2015

Julisteista on tullut nykypäivän kodinsisustuksen vakiokamaa. Olen etsinyt jo pitkään nettikauppoja, jotka myisivät kiinnostavaa valokuvataidetta julisteina. Valokuvataiteen museoiden verkkokaupat ovat hyviä, mutta muita taiteellisesti korkeatasoisia valokuvajulisteita myyviä nettikauppoja on yllättävän vaikea löytää. Metsästäessäni valokuvajulisteita olen muuten spotannut ihan selvän trendin: sumuisuus. Tässä pikainen poiminta sumuisia kuvia. Mukana myös vähän maalaustaidetta julisteina.

Iloa uuteen viikkoon! Toivotaan kuitenkin aurinkoa, ei sumua.

Posterit_sumu_kotilo

Julisteet vasemmalta oikealle:
One must Dash: A Day in May
& A Penny For Your Toughts (The Poster Club), Silde Bonde: Mist (The Poster Club), Prelude Posters: Mists no 2 (Society 6), RK Design: On the road 2 (The Poster Club), Jaana Komulainen: Getaway (The Poster Club)

Ps. Jos sumuinen vaikutelma inspiroi enemmänkin, kannattaa kameralla kokeilla tällaista Pinterestistä bongattua muovipussitemppua.

I’ve spotted several misty posters lately. Here’s a collection picked out from the collections of The Poster Club and Society 6.

graafinen Helsinki

TypoCraft Lokalissa

6.9.2015

P8292338b

Nyt kun Helsingissä on käynnissä Designweek on menoa ja vipellystä joka sormelle. Kaiken tämän keskellä älkää toki missatko Lokalin uutta TypoCraft-näyttelyä, joka esittelee typografista taidetta ja typografiasta ammentavia tuotteita. Esillä on taiteilijoiden, muotoilijoiden ja graafisten suunnittelijoiden töitä. Koska näyttelyn kaikki teokset eivät mahtuneetkaan Lokalin uusiin tiloihin (jotka ovat toki isommat kuin vanhat), näyttely on levittäytynyt myös Kansallismuseoon, Putte’siin ja Cafe Ekbergin näyteikkunaan. Kävin itse avajaisissa ja vielä seuraavalla viikolla uudemman kerran nappaamassa nämä kuvat. Hipelöin tositarkoituksella sekä keramiikkaa (yllä) että nahkaisia säilyttimiä (neljäs kuva).

Hei ja jos olit kouluaikoina sellainen kiltti tyttö tai poika, jolle ei koskaan tullut mieleenkään kaivertaa pulpetin kanteen, mene nyt leikkimään rebeliä Lokaliin. Siellä saa luvan kanssa harjoittaa pulpettitypografiaa.

IMG_5919bP8292326bP8292333b

elämää graafinen Helsinki tyyli

Monokini 2.0 muotinäytöksessä

30.8.2015

IMG_5914b

Eilen kävin liikuttumassa Monokini 2.0 hyväntekeväisyysmuotinäytöksessä Yrjönkadun uimahallissa. Katsojat saivat vetää jalkoihinsa Finlaysonin froteetossut ja asettua holvikaarin reunustetun altaan ympärille, jonka keskelle catwalk oli viritetty. Altaan toisessa päässä soitti Astrid Swan orkestereineen ja vedessä hyörivät myös kuviokellujat. Rintasyövän kokeneet yksirintaiset ja rinnattomat naiset toimivat itse malleina suomalaisten muotisuunnittelijoiden suunnittelemille uima-asuille. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli, kun Elina Halttunen (projektin alkuperäisen idean äiti) saapui lavalle heiluttaen punaista huivia (vähän kuin Delacroixin Liberty Leading the People). Kuviokellujat asettuivat lavan jatkeeksi ikään kuin muodostaen Elinalle tietä. Naisen kauneus ei ole kaksirintaisuudesta kiinni. Kuka ylipäätään määrittää millainen on kaunis naisvartalo? Hyväksyvä suhtautuminen naisen kehoon kaikissa muodoissaan kannattelee meitä kaikkia ja luo väylää vapaudelle olla juuri sellainen kuin on ja nauttia siitä. Sanoma voimauttaa myös kaksirintaista.

Olen kirjoittanut Monokini 2.0 -projektista useaan otteeseen ennenkin (lue esim. Monokini 2.0 Valokuvataiteen museossa). Tällä kertaa olin tässä tapahtumassa mukana suunnittelemassa julisteen ja käsiohjelman.

P8292279bP8292319bP8292292b

Jos et päässyt paikalle, tapahtumaan voi myös osallistua lahjoittamalla Syöpäsäätiön Monokini 2.0 -keräykseen vapaavalintaisen summan. Lahjoittamaan pääset tästä.

Monokini 2.0 project has been part of my life for a few years now since I’ve been doing graphic design for the project. Yesterday was one of the highlights of the project. There was a charity catwalk show in Yrjönkatu Swimmingpool in Helsinki. Ordinary Finnish women who have suffered from breast cancer were models for swimsuits designed by Finnish designers. Seeing the women who have lived with the illness and lost one or two breast on the way celebrating their beautiful bodies like this was beyond-words empowering. Who says you need two?

graafinen Sisustus

Ovinumerotypografiaa

15.8.2015

Nyt menee kyllä hieman blogini sisällön ulkopuolelle. Ihan lähitulevaisuuden vaihtoehtona ei nimittäin ole omakotitalon hankkiminen. Se ei silti estä innostumasta näistä NAKNAKin teräslangasta valmistetuista ovinumeroista. Varsinkin nuo 8 ja 0 kiehtovat silmääni. Vinkkinä omakotiasujille siis!

NAKNAK_talonumerot

graafinen ruoka

Villiä vegeä: villiyrttireseptejä ja suomalaista designia

28.3.2015

P3260050b

Kiva ja ennakkoluuloton kasviskeittokirja tämä vastailmestynyt, toimistomme taittama Katariina Vuoren ja Sami Tallbergin Villiä vegeä. Villiyrttejä hyödyntävät herkut on katettu samaan pöytään kaikenlaisen suomalaisen designin kanssa; astioiden lisäksi mukana on mm. tuoleja ja laukkuja, jopa kenkiäkin. Rohkeaa! Kannattaa käydä selailemassa kirjakaupassa. Kiinnostanee designkeräilijää ja villiyrttikokkailijaa yhtälailla.

P3270089bP3270097bP3270093bP3270098bP3270096b

Villiä Vegeä by Katariina Vuori and Sami Tallberg breaks limits in how design objects and food can be combined. Wildherb foods are presented on and in Finnish design objects such as plates, chairs and bags.

graafinen Juhla

Joulutervehdys!

23.12.2014

Hip hei! Kotilon kaikkien aikojen ensimmäinen videopostaus joulukortin muodossa on tässä. Kuvasimme sen meidän parvekkeella viime suunnuntaina juuri ennen kuin tuli liian pimeää. Halusimme miekkoseni kanssa käyttää animaatiossa jotain meiltä kummaltakin, joten mukaan päätyi myös Bite my shiny metal ass -postauksesta tuttu Bender. Kun katsot videon, tarkista että laitteessasi on äänet päällä ja YouTuben ratasvalikosta on valittu paras laatu (1080 p).

Ensi vuonna voisi viedä stopmotion-kortin ideaa vähän pidemmälle ja pistää Benderin loputkin jäsenet liikkumaan. Stopmotion-innostus on nyt herännyt. Pakersimme töissäkin animaatiomuotoisen joulutervehdyksen, jonka avulla voi taitella itselleen jouluorigamin. (Tulostuspohja origamia varten löytyy täältä.)

Tiluliliulei! Nyt Kotilo hiljenee joulun viettoon. Nauttikaahan joulun lämmöstä ja lumen valosta siskot ja veljet! Itse olen lapsenomaisen onnessani siitä, että vihdoin saatiin lunta ja vielä joulun kuorrutteeksi. Kyllä kelpaa.

 

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=Nw_IDGtxBLg&w=660&h=495]

 

Merry Christmas folks! This is our christmas card this year. We shot it in the balcony last Sunday. Stopanimation is so much fun! 

graafinen Helsinki

Drunk On Revolution & Verso Design -arvonnan voittaja

15.12.2014

PC120129b

Joulukuun 5. aukesi Unioninkadulle (25.) uusi taidegalleria Drunk On Revolution, jonka takana ovat Unknown Cargo -konseptin Laura ja Timo ja myös meikäläinen siinä mielessä, että pääsin ilokseni suunnittelemaan tällekin gallerialle tunnuksen. Tunnuksen takana on ajatus brasilialaisista Pixação-graffiteista ja väliaikaisuudesta, sillä tämän gallerian on tarkoitus pompsahtaa pystyyn eri tiloihin aina kahdeksi viikoksi kerrallaan. Siitä syystä myös logo teipattiin gallerian ikkunaan itse ja sepäs olikin mielenkiintoista puuhaa. Ensin mittailin ja merkitsin apulinjoja kieli keskellä suuta, kunnes jossain kohtaa otettiinkin metodiksi summittainen teippaus. Koska tunnus muodostuu suorista viivoista, tämä oli mahdollista. Lopulta jätettiin osa kirjaimista tarkoituksella vähän sinnepäin. Tykkään lopputuloksesta.

Tämä gallerian ensimmäinen näyttely on nuorten valokuvaajien Iiris Heikan ja Ananya Tantun yhteisnäyttely nimeltään Self ja sitä voi käydä katsomassa tämän viikon perjantaihin saakka. Iiriksen kuvia (alla) voi ostaa mukaansa suoraan galleriasta viiden euron hintaan.

PC120130b

PC120143b

+ Verso Designin lahjakortin voittajaksi selviytyi Jolana. Olen laittanut sinulle sähköpostia lahjakortin lunastamisesta. Onnea onnea ja kiitos kaikille osallistumisesta!

Drunk On Revolution is a new gallery that recently opened it’s first exhibition Self (Iiris Heikka & Ananya Tanttu) on Unioninkatu 25., Helsinki. I was asked to do some graphic design and it resulted in a geometric, Pixação inspired logo, that we taped on the window ourselves. It was a good idea to leave the whole thing a bit unfinished, I think.

graafinen Sisustus

Kalenterijuliste vuodelle 2015 nyt kaupan!

3.12.2014

PB300885b

Tajusin tässä, että nyt on mainostettava näitä suunnittelemiani vuoden 2015 kalenterijulisteita ennen kuin on liian myöhäistä. Julisteita oli myynnissä viimeksi Sisustusbloggaajien kirppiksellä ja nyt niitä saa ostaa täältä blogin kautta. Hintaa A2-julisteella on 25 e sisältäen postikulut ja toimituksen pahviputkilossa. Julisteen voi kehystää tai teipata seinään. Kummallakin tavalla toimii. Laita viestiä sähköpostiini kotiloblogi(a)gmail.com, jos kiinnostuit! :)

PB300896b

 

elämää graafinen

Valmistuin! – ja miten tähän tultiin

3.11.2014

PB020140c

 

 

Hahah, rutistanko oikein rystyset valkoisina tutkintotodistusta? No syytä onkin, sillä tie tähän oli pitkä ja mutkikas. Olen varsin tyytyväinen, että olen juuri tässä nyt.

En tiedä, mistä ajatus alunperin pieneen päähäni iski, mutta halusin aina tulla opettajaksi. Lukion jälkeen hain vain ja ainoastaan Turun yliopiston luokanopettajakoulutukseen. Mitään muita vaihtoehtoja en tosissani edes harkinnut, eikä niitä oikein ollutkaan. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään. Viihdyin opettajaopinnoissa ja sain mahtavia ystäviä. Luokanopettajakoulutus teki minusta sosiaalisemman, spontaanimman ja leikkivän, niin kuin varmaan monesta muustakin. Ryppy rakkauteen tuli kuitenkin opetusharjoitteluissa, joissa huomasin ongelmia ääneni kanssa. Kurkku kipeytyi päivän mittaan ja viikon opetuksen jälkeen puhuessa tuntui kuin joku olisi vedellyt äänihuulia raastinraudalla. Viimeisessä ja pisimmässä harjoittelussa havahduin todellisuuteen – äänelle on tehtävä jotain, jotta voin joskus tehdä opettajan työtä kokopäiväisesti. Hakeuduin foniatrille, joka totesi minulla kurkunpään refluksitaudin ja tulehtuneen kurkunpään, joka tautiin lähes poikkeuksetta liittyy. Äänihuulet sijaitsevat kurkunpäässä, eivätkä toimineet normaalisti tulehduksesta johtuen. Minut ohjattiin ääniterapiaan, jossa puheterapeutti totesi myös toiminnallisen äänihäiriön. Tuotin ääntä väärin, väärillä lihaksilla ja äänihuulia kuluttavalla tavalla. Kävin ääniterapiassa enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisesti puolitoista vuotta. Puhalsin päivittäin veteen lasiputkella (rentouttaa äänihuulia), tein äänentuottoharjoituksia, äänenavauksia ja söin refluksilääkkeitä. Lisäksi kävin voice massagessa. Kaikesta tästä huolimatta ääntä ei saatu kuntoon. Äänihäiriön taustalla on ongelmien vyyhti, johon refluksilääkkeet ja äänentuottotekniikan parantaminen eivät tuoneet lopullista apua. Niillä tienoin, kun sain graduni valmiiksi ja maisterin paperit käsiini, sain myös tuomion foniatrilta mustaa valkoisella: ääni ei tule koskaan riittämään opettajantyöhön. Valmistujaisjuhlat jäivät pitämättä ja tulevaisuus näytti hämärältä. Olin totaalisen jumissa asian kanssa pari vuotta. Aivot löivät tyhjää, kun yritin pohtia mitä nyt. Niiden kahden vuoden aikana olin töissä tutkimusavustajana ja jonkin aikaa tutkija-nimikkeelläkin Turun opettajankoulutuslaitoksella ja Oppimistutkimuksen keskuksessa. Kokeilin myös asumista Ahvenanmaalla, jossa työskentelin kirjakaupassa. Mitä todella tekisin ammatikseni tulevaisuudessa oli kuitenkin koko ajan isona möykkynä sisälläni. Se oli kamalaa.

Muistan sen hetken yhä kirkkaasti, kun solmu sitten aukeni. Olin käynyt TE-toimiston tarjoamassa ammatinvalinnanohjauksessa ja tehnyt siellä loputtomasti erilaisia testejä. Olin pohtinut, että haluan tehdä työtä, jossa saan olla mahdollisimman luova ja joka liittyy visuaalisuuteen. Idea graafisesta suunnittelusta ei kuitenkaan iskenyt työvoimatoimistossa vaan hiihtolenkillä meren jäällä. Aurinko paistoi kirkkaasti suoraan silmiin ja koko maisema oli täysin valkoinen. Yhtäkkiä vain tajusin, että halusin opiskella graafiseksi suunnittelijaksi. Se oli oikeastaan ihan selvää. Olin aina pitänyt kuvan ja tekstin yhdistämisestä ja piirtänyt pienestä asti hullun lailla. Maisteriopinnoissa sivuaineeni oli ollut kuvataidekasvatus. Kotiin päästyäni soitin poikaystävälleni, jonka kanssa olin silloin seurustellut vasta muutaman kuukauden ja kerroin aikeistani. Hän kysyi ”miksi ihmeessä?”, sillä oli itse opinnoissaan törmännyt ikävään graafisen suunnittelun opettajaan. ”Sehän on pilkun viilausta,” hän sanoi ja oli oikeassa. Sitähän se on (kirjaimellisestikin), mutta paljon muutakin. :)

Pääsin samana vuonna (2010) sisään Metropolia Ammattikorkeakouluun medianomi-koulutukseen. Suuntautumisvaihtoehtona siis graafinen suunnittelu.  Syksyllä muutimme yhteen Helsinkiin (Fiiliksiä tuosta elämänmuutoksesta postauksessa Alkukankea takki). Ne neljä opiskeluvuotta menivät lopulta aika äkkiä. Voisin oikeastaan kirjoittaa tuosta koulukokemuksesta ihan uudenkin postauksen, joten jätetään se myöhemmäksi. Suomen valtio tuki opiskeluani kolmen vuoden verran, sillä uutta tutkintoa varten myönnettävien tukikuukausien lisäksi minulla oli muutama jäljellä opettajaopintojen ajalta. Ilman valtion tukea uusi ammatti ei olisi ollut mahdollista. Tämän kokemuksen pohjalta on todella ikävää, että tämä ei olisi enää tänä päivänä mahdollista. Hallitushan päätti, että samantasoiselle koulutukselle ei enää myönnetä lisätukikuukausia.

Summa summarum: arvostan nyt yli kaiken sitä tunnetta, että minulla on ammatti, jota voin harjoittaa ja josta pidän paljon. Suhtaudun alaan intohimoisesti. Toki suhtauduin myös opettamiseen siten. Ammatinvalinta on yksi suurimmista elämän varrelle osuvista pulmista. On raastavaa, jos se on jotenkin epävarmaa pidemmän aikaa. Vielä raastavampaa on joutua luopumaan unelma-ammatista tai ammatti-identiteetistä, joka on jo ehtinyt kehittyä. Se on luopumista tulevaisuudesta, jonka oli itselleen suunnitellut. Tässä yksi syy siihen, miksi keskityn nykyään aika tiukasti tässä hetkessä elämiseen. Elämä on niin outoa. Sitä ei voi käsikirjoittaa. Kaikki saattaa heittää kuperkeikkaa huomenna. Kuitenkin kuperkeikasta selvittyään voi löytää itsensä tilanteesta, jossa kaikki on uskomattoman hyvin. 

Last Friday I graduated with a bachelors degree in graphic design from Metropolia University of Applied Sciences. The journey to this point was not  short nore was it easy. It took 6 years of teacher studies, one diagnosis of voice disorder, two years of total confusion after that, one heureka and 4 years of graphic design studies. Now, I could not be happier! Cheers!