Ai että! Olipa hauska pitkästä aikaa päästä nuuskimaan sisustuksen tuulia Habitareen. Viime vuonna tapahtuma meni ihan ohi hoitaessani yhtä alle kuukauden ikäistä.
Minun mielestäni messujen kaunein osasto oli tuhkasta tänä vuonna nousseen Annon. Muistattehan tuon Kodin Ykkösen suositun kodintekstiilibrändin; blogimatot ja pellavalakanat? Messuilla lanseerattiin Annon ja Susanna Vennon yhteistyömallisto Myrtillus: pellavaa ja samettia (muun muassa) maanläheisissä sävyissä. Mielestäni tosi onnistunut kokoelma, rauhallinen kuin suomalainen metsämaisema konsanaan. Mallisto on nyt myynnissä Hobby Hallissa.
Seesteisyys ja maanläheiset sävyt olivat avainsanoja monilla muillakin osastoilla. Poissa oli jyrkkä mustavalkoisuus. Alla räpsy Asun-lehden montterista.
Ikisuosikkini Verso Designin osastolla ihastelin, miten hauskasti koivu sopi osaston seinien murrettuun roosaan. (En kyllä saanut sitä vaikutelmaa nyt oikein kameralla taltioitua. Messuilla on aina ihan mahdottoman vaikea valokuvata.) Murretun vaaleanpunaisen lisäksi Habitaressa näkyi erityisesti terrakottaa, ruskeaa ja monenlaisia vihreitä. Seuraavat kolme kuvaa ovat Avotakan osastolta. Hehkuvan punainen kuva on Hakolan osastolta. Viininpunainenkin on in!
Oli hauska huomata, että myös lapset ja muotoilukasvatus oli nostettu esiin messuilla. Habi Kids sisältää työpajoja ja leikkiin innostavia installaatioita.
Ihanan näyttävästi oli esillä myös eettinen muotoilu. Design helps! shop on Tikaun kuratoima eettisten sisustustuotteiden kioski. Tämä on tietenkin vähän keinotekoinen rajaus. Ihan niin kuin nyt muut messujen yritykset eivät haluaisi toimia eettisesti. Tälle osastolle oli päässyt joka tapauksessa kokoelma sellaisia tuotemerkkejä, jotka erityisen kekseliäästi toimivat kestävän kehityksen hyväksi ja osallistuvat esimerkiksi kehitysmaiden köyhien kouluttamiseen ja työllistämiseen. Tuotteita oli esimerkiksi Mifukolta, Sera Helsingiltä ja Iris Hantverkilta.
Eikös olekin vaikuttava tuo teltta? Siitä tuli mieleen yhtälailla kotimaiset torikojut kuin itämaiset basaaritkin.
Minulla on joku fiksaatio matonkudetöihin, varsinkin monenkirjaviin ja tuollaisiin vähän räjähtäneisiin. Design helps! shopin jakkaranpäällyset inspiroivat. Hauaisin kokeilla tehdä tuollaisen itsekin…
Messujen kiinnostavin tulokas oli tietenkin Suomessa ennennäkemätön Muji, jonka shopissa kävi aikamoinen kuhina. Vaikkakin osaston suunnitellut armas blogikollegani Maire kertoi, ettei se ollut mitään verrattuna keskiviikon ammattilaispäivän riehuntaan. Saas nähdä innostuuko Muji Habitare-kokemuksen jälkeen laajentamaan Suomeen…
Ensimmäistä kertaa Habitaressa esiintyi myös Ikea. Kuten nämä alla olevan kuvan leidit, myös minä ihastelin tovin tuota bambuista seinähyllykköä. Tosi tyylikäs uutuus! Ehkä se silmäkin vähitellen tuohon bambun sävyyn tottuu…
Ja nyt kun hyllyistä oli puhe, niin on pakko nostaa esiin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun opiskelja Salla Ruohosen suunnittelema eteissäilytin. Tuo sopisi niin hienosti sellaiseen pikkuruiseen kerrostaloeteiseen, jossa jokainen sentti on käytettävä harkiten, ja ilman naulakkoa ei vain pärjää. Oivallinen!
Maailman katastrofaalinen pakolaistilanne näkyi Habitaressa myös. Alla kuva Lahden ammattikorkeakoulun osastolta. Re Home esitteli opiskelijoiden suunnittelemia ja kartongista ja vanerista valmistettuja väliaikaishuonekaluja. Tuotteita voi valmistaa nopeasti valtavia määriä, kuljettaa helposti niitä tarvitseville ja kierrättää helposti edelleen. Alla olevan kuvan kartonkijakkarat kestävät kuulemma 300 kg painon.
Messukäyntini lopuksi laskeuduin messuhallin alimpaan (?) kerrokseen katsomaan Anssi Pulkkisen installaatiota Street View (Reassembled). Rekan lavalla lepäsivät erään syyrialaisen kodin rauniot. Voi ehkä ajatella, että teos kommentoi terävästi Habitaren tämänvuotista teemaa ”Huomisen koti”.
Kokonaisuudessaan aika mukavat messut! Yksi moite kuitenkin on. Siis valaistus! Usealla osastolla tuntui olevan jotenkin kovin hämärää. Useammin kuin kerran tunsin seisovani itse valon edessä niin, että varjo laskeutui esiteltäviin tuotteisiin. En ole aiempina vuosina kiinnittänyt tällaiseen probleemaan huomiota. Olisiko niin, että tänä vuonna osastoilla oli erityisen paljon korkeita seinämiä, jotka estivät hajavalon pääsyn laajemmalle? Mene ja tiedä.
Luonteelleni ei sovi päättää tätä postausta nalkutukseen. Sanottakoon siis vielä, että inspiroiduin. Huomenna alan katsella matonkuteiksi sopivia vanhoja vaatteita sillä silmällä, haen suureen lasimaljakkoon kukkakaupasta (tai pellolta) muutaman vallattoman vihreän kiehkuran ja kaivan kaikki punertavat tyynynpäälliset esiin.
