Yöpyminen Gotlannissa voi olla tuskallisen hintavaa. Matkaa suunnitellessa kävinkin läpi lähinnä pensionaatteja ja majataloja (joista toki osa niistäkin oli tosi hintavia). Fridhems pensionat ihastutti miljööllään ja sijaintikin Visbyn tuntumassa (n. 7 km etäisyydellä) tuntui olevan kätevä meille automatkailijoille. Hintakin oli kohtuullinen. Arvosteluja luettuani halusin ehdottomasti huoneen päärakennuksesta ja sellainen saatiin, vaikkakin ilman merinäkymää.
Pensionaatin sveitsiläistyylinen päärakennus rakennettiin Ruotsin prinsessa Euguénien kesähuvilaksi 1860-luvulla. Prinsessa tuli Gotlantiin viettämään kesää alunperin lääkärin määräyksestä jonkinnäköisen keuhkosairauden takia. Ajateltiin, että saaren raikas meri-ilma parantaa. Ilmeisesti Eugénie sitten rakastui palavasti saareen, sillä hän vietti tilallaan 30 kesää.
Päärakennus sijaitsee rinteessä meren välittömässä yhteydessä. Näkymä huvilan merenpuolisista ikkunoista salpaa hengen. Huvilan puutarha on mitä romanttisin ruusuineen, hervottomine jalopuineen, merenrantaan johdattavine polkuineen, penkkeineen ja vesiputouksineen (putous oli tosin meidän vierailun aikaan kuivunut). Ilmeisesti alunperin huvilatontti oli ollut karua mänty- ja kuusimetsää. Rakentamisen yhteydessä sinne tuotiin valtavat määrät multaa ja taimia, joita hankittiin Visbyn kasvitieteellisestä puutarhasta (vierailun arvoinen muuten sekin!). Syvästi uskonnollinen Eugénie tunnetaan edelleen Gotlannissa hyväntekijänä, joka perusti saarelle mm. lastenkodin ja koulun.
Kartanossa oli paljon esineistöä ja kalustoa prinsessa Eugénien ajalta. Olisi oikeastaan pitänyt käydä tutkiskelemassa lukuisia Fridhemiä, kuninkaallisia ja Gotlantia esittäviä tauluja vielä tarkemmin. Kartano oli siistissä kunnossa, mutta jäi kuitenkin hieman sellainen fiilis, että kartanon sisätilat eivät oikein ole tavoittaneet menneiden aikojen loistoaan. Liekö sitten syy kartanoa ylläpitävän yhdistyksen rahanpuute vai mikä. Kaikki huvilan lattiat olivat esimerkiksi muovimatolla päällystettyjä.
Huvilan alapuolella mereen viettävällä rinteellä oli pieni, tarjonnaltaan aika suppea kahvila. Kahvilan pihamaa oli kuitenkin todella upea. Ehkä tuonne olisi voinut tulla napostelemaan suit sait omiakin eväitä…
Ja sitten se mieletön ranta! Huokaileva meri, miljoonat meren pyöreiksi hiomat kalkkikivet ja fossiilit, jotka muistuttavat siitä, että koko Gotlanti on oikeastaan muinainen koralliriutta. Uskomatonta mutta totta.
Olisin voinut viettää rannalla kokonaisen päivän kiviä tutkaillen, eväitä syöden ja uiden, jos vain sille olisi ollut aikaa.
Fridhemin tilaan kuuluu sivurakennuksia, joissa voi myös majoittua. Niistä valitsisin ehdottomasti tämän alla olevan kuvan merenrantatuvan. Mikäs tuossa pihamaalla olisi iltateetä hörppiessä. Sen sijaan pensionaatin muita vaatimattomia majoitusmökkejä välttelisin. Ainakin, jos netin arvosteluihin on yhtään luottamista. Eli oma vinkkini on, että jos Fridhemiin majoitut, hakeudu villaan tai Sjöstuganiin. Ja jos vain mahdollista, varaa huone päärakennuksesta merenrantanäkymällä. Ja ota mukaan joku mahdollisimman romantiikantajuinen. ;)
Mielestäni Fridhemin kartano puutarhoineen on visiitin arvoinen Gotlannin reissulla, vaikkei pensionaatissa yöpyisikään. Samalla suunnalla kun on paljon muutakin mukavaa: tuo Högklint-jyrkänne, Sommarland-huvipuisto (siellä se Pepin koti sijaitsee) ja Leva Kungslador. Viimeisimmästä tuleekin muuten juttua jo seuraavassa postauksessa!
