Tänä vuonna jokainen itseäänkunnioittava somekäyttäjä on käynyt samoamassa alppiruusumetsässä. Nämä kuvat ovat Raisiosta, jossa käytiin tänään. Minusta tämä maisema näytti siltä kuin olisi Tove Janssonin kirjoista napattu. Trooppisen näköiset suuret kukat pohjoismaalaisessa havumetsässä. Aivan epätodellinen näky.
Rentouttavaa mittumaaria!
Yhtenä iltana tässä tuli idea – lähdetään kesällä Gotlantiin! Nyt sitten kaivattaisiin Gotlanti-vinkkejä, eritoten majoitukseen liittyen. Ajatus oli lähteä matkaan autolla ja ottaa Destination Gotland -lautta Nynäshamnista saarelle. Eli majapaikka voisi hyvin sijaita Visbyn ulkopuolellakin. Olen käynyt Gotlannissa veneellä kaksi kertaa elämässäni. Viimeksi joskus 2007:n kieppeillä. Mieleen ovat jääneet ihanat kalkkikivirannat, unikkopellot ja tietenkin Visbyn idylli. Nyt olisi kiva suunnata kaupungista pohjoiseen, esimerkiksi Fåröseen. Vinkkejä otetaan siis kiitollisina vastaan! Varsinkin paikoista, joihin tällainen sisustus- ja design-höpsö ihastuisi.
Kuvat Mikko Hörkkö. (Kuvat löytyivät pikkuveljeni koneelta. Hän kävi Gotlannissa viime kesänä.)
Purjehdusreissumme päätteeksi otimme bussin Nynäshamnista Tukholmaan ja vietimme siellä yhden päivän ja yön. Olipas herkullista hakea kaupungista inspiraatiota uuden kodin sisustukseen. Minulla oli mennyt ihan ohi, että Tukholman Åhléns Cityn sisustusosasto on kokonaan uudistunut ja levittäytynyt tavaratalon toisen kerroksen kokoiseksi. Massiviinen osasto kattoi nyt huikeat 3600 neliömetriä! Kakkoskerroksessa olisi helposti viettänyt pari tuntiakin. Erityisesti ilahduin Afroartin omasta osastosta (kuva yllä). Kävimme myös Afroartin varsinaisessa liikkeessä, joka oli muuten muuttanut Vasastaniin (Nortullsgatan 10). Tämä vinkkinä teille, jotka metsästätte sitä vanhoilta hoodeilta Östermalmin kauppahallin kyljestä kuten mekin ensin…
Kangas- ja matto-osastot olivat selvästi laajentuneet. Samoin ihana Muji! Kyseisellä osastolla kävimme muuten Joonaksen kanssa mielenkiintoisen keskustelun siitä, pitääkö kodin siivousvälineiden olla esteettisiä. Meillä oli tähän vähän eri kanta. ;) Mujihan tarjoaa nimenomaan esteettistä, joskin ääriminimalistista, kodin käyttötavaraa.
Hauskaa oli huomata myös Ruotsin tv:n sympaattisimman sisustussedän Ernst Kirschsteigerin saaneen Åhlénsille oman tuotesarjan ERNST. Kaunista punasavikeramiikkaa ja neutraaleja tekstiilejä. Hyvin skandinaavista. Ahvenanmaalla asuessani ja ruotsalaista tv:tä enemmän seuratessani Ernstin sisustusohjelma Sommar med Ernst oli ihan suosikkini.
Suositus myös Josef Frankin Bows-kuosille (Almedahls). Siitä löytyi nyt tavaratalosta kodin tuotetta jos jonkinlaista. Aiemmin kyseinen kuosi on ilmeisesti ollut saatavilla vain julkitiloihin. Miettikää, tuo kuvio on todellakin syntynyt 20- ja 30-luvuilla ja on silti niin tätä päivää!
Sisustusosaston toiseen päähän oli myös syntynyt todella viihtyisä kahvila-alue, jonka sisustuksesta tykkäsin kovasti. Niin sympaattista!
Sanokaas muuten, lausutaanko Åhléns Ohleens vai Oohlens? Olen miettinyt tätä koko pienen ikäni jostain syystä saamatta asiaan selvyyttä.
Tukholman saaristossa jos pyörii (kuten viime postauksessa kehoitin) ei voi jättää väliin Sandhamnia. Nimensä mukaisesti hiekkaperäinen saari on ikonista ruotsalaista saaristoidylliä parhaimmillaan. Sandhamnin vierasvenesatamassa on hotelli ja spa, ja rannassa on myös paikan varsinainen keskusta muutamine ravintoloineen ja kauppoineen. Kylä koostuu vieriviereen rakennetuista 1900-luvun vaihteen villoista ja niiden välitse kiemurtelevista mönkijänmentävistä hiekkateistä.
Testasimme Sandhamnissa pienen vohvelikahvilan sekä hotellin ravintolan. Ravintolavalikoima ei ollut suuren suuri, mutta ei itse saarikaan kovin suuri ole. Rannassa oli myös ruokakauppa, josta saa ostettua evästä vaikka koko päiväksi.
Sandhamn on viime vuosina tullut tutuksi Viveca Stenin dekkareista. Suomessa Yle on esittänyt myös Murha Sandhamnissa -tv-sarjaa.
Saaren toisella rannalla on hiekkaranta, jonne pääsee mäntymetsän läpi kulkevaa polkua pitkin. Minä en ikävä kyllä jaksanut tuona päivänä kävellä saaren toiselle laidalle. Kuvat ovatkin veljeni nappaamat. Upealta näyttää tuo ranta joka tapauksessa. Saaristosta kun harvoin löytää näin leveitä hiekkarantoja. Uimaan pääsi myös sataman Pool barissa, joka näytti aika mukavalta.
Kesäisin Sandhamn tuntuu olevan ihan pullollaan ihmisiä. Monta kertaa päivässä saareen liikennöiviin yhteysaluksiin (mm. Cinderellabåtarna) oli usein sadan metrin jonot. Myös vierasvenesatamasta voi olla heinäkuussa toivotonta löytää paikkaa. Onneksi viereisessä saaressa sijaitsevaan Lökholmeniin saa ilmeisesti helpommin paikan ja sieltä on jatkuva pienlauttakuljetus Sandhamniin. Meillä kävi tuuri – saatiin viimeinen laiturin ulkokylkipaikka Sandhamnin satamasta. Koska tuulet eivät osuneet ulapalta satamaan, siinäkin oli ihan tasaista yöpyä. Satama oli muuten ihan täynnä valtavia moottoriveneitä ja ylipäätään tosi isoja veneitä. Muistelen lapsuuttani, jolloin Ruotsissakin oli paljon pienempiä veneitä. Veneily on muuttunut.
Jos joku merellisistä maisemista nauttiva vielä pohtii matkakohdetta kesälomalle niin ehdotan harkitsemaan kierrosta Tukholman saaristossa. Lauttaliikenne pittoreskien kylien välillä on vilkasta, joten liikkuminen on helppoa. Idylli on taattu ja lehtoluonto todella vehreää, ihan niinkuin Vaahteramäen Eemelissä ja Saariston lapsissa. Kirjoitin kuusi vuotta sitten (oho) Vaxholmin saaristokylästä, jota suosittelen edelleen lämpimästi. Viimeisimmällä reissullamme vierailimme Furusundissa, joka on Vaxholmiin verrattuna ulompana saaristossa. Furusundiin pääsee Tukholmasta lautalla vajaassa kolmessa tunnissa (Vaxholmiin tunnissa).
Furusundin vierasvenesatama ei ole suuren suuri, mutta yllätykseksemme siellä oli kuitenkin viime viikolla hyvin tilaa. Salmella sataman edustalla on laivaväylä, jossa liikkuu jatkuvasti suuria risteilyaluksia. Jos matkustat Tukholmaan ruotsinlaivalla, kurkkaa Furusundin kohdalla ikkunoista tyyrpuuriin (Tukholmaan mentäessä). Saat hyvän kuvan kyästä. Salmen toisella rannalla on Köpmansholm. Sillekin puolelle paattia kannattaa siis rynnätä ihastelemaan.
Parasta antia Furusundissa oli romanttisten huviloiden välissä kiemurteleva kylätie. Kuvankauniita näkymiä minne vain päänsä käänsi. Olisin voinut kuvata näkymiä tuntikaupalla.
Furusund on tunnettu siitä, että saarella on viettänyt kesiään monet kuuluisat taiteilijat ja kirjailijat. Yksi heistä oli Astrid Lindgren, joka istui salmen suuntaisella parvekkeella ja kirjoitti saarella mm. Vaahteramäen Eemelin. Jos oikein karttaa tulkitsimme, niin yllä olevan kuvan talo on juuri Astridin pitkäaikainen kesämökki.
Furusund on hyvä iltapäivän retkikohde, mutta yöpyäkin saarella voi pensionaateissa tai vuokramökeissä. Alla olevassa kuvassa on aikoinaan Tukholman kulttuurieliittiä (mm. Carl Larssonia) kestittänyt Villa Dagmar. Viihtyisältä näyttävä Furusunds Värdshus pitää tänä kesänä ovensa kiinni, mutta ehkä ensi kesänä sielläkin voi taas yöpyä.
PS. Löysin vielä tällaisen Furusundin turistioppaan teille, jotka haluatte tutustua saareen vielä tarkemmin. Info on kattavampi kuin Furusundin omien virallisten sivujen sisältö.
Moi! Palattiin juuri viikon mittaiselta venereissulta. Täällä on kaksi raatoa siitä huolimatta, että makoilimme suuren osan veneilystä. Tai lähinnä minä, tämän kumpuni kanssa. Minun ja Joonaksen matkareitti meni näin: Turku – Maarianhamina – Tukholman saaristo: Furusund & Sandhamn – Nynäshamn – Tukholma – Turku. Nynäshamnista vanhempani ja veljeni jatkoivat veneellä reissua Gotlantiin ja me otimme siis bussin Tukholmaan. Aurinkoa saatiin reissulla joka päivä ja vain pari kuurosadetta. Tuulet olivat vähän heikot ja vastaiset, joten ajettiin aika paljon koneella.
Blogijuttua tulossa Tukholman saaristosta ja Tukholmasta ainakin kunhan saan kuvat järjestykseen. Tukholmassa tuli tehtyä pari kivaa ostostakin uuteen kotiin. Niistäkin lisää myöhemmin! Nyt, hyvän yön unille.
PS. Alemmassa kuvassa hyvä tuotevinkki veneilijöille. Ikeasta saa nyt tuollaisia kätevänkokoisia Risö-säkkituoleja sisä- ja ulkokäyttöön. Ikean nettisivujen kuvassa tuoli on jotenkin ankean näköinen ja peruspunainen, mutta todellisuudessa väri on hieno oranssinpunainen ja muotokin ihan kiva. Tuoli oli tosiuaan myös harvinaisen kätevä veneen kannella.
Tältä näytti Loviisa maanantain helteisessä paahteessa. Tämä oli minun ja kaupungin ensikohtaaminen. Myöskään matkaseuralaiseni Saija ei ollut ennen käynyt Loviisassa. Puutalokortteleiden välissä käyskennellessämme mietimme kilpaa, mitä muita suomalaisia rannikkokaupunkeja Loviisa eniten muistutti. Suurempi kuin Naantali, mutta pienempi kuin Rauma. Vaatimattomampi kuin Hanko, mutta vähän säntillisemmin hoidettu kuin Uusikaupunki. Aika samanlainen kuin Porvoo, mutta kuitenkin tasaisempi, ja kaupungin läpi ei virrannut jokea. Valtavien lehmusten reunustamista puistoteistä tuli puolestaan mieleen Maarianhamina. Usein kuuli ruotsin kieltä mutta yhtä usein myös suomea.
Samannimisestä salakapakasta nimensä saanut Tuhannen tuskan kahvila Mariankadulla (2.) oli etsimisen arvoinen. Niin suljetulta ja hiljaiselta näyttävä julkisivu kätki sisälleen mitä hurmaavimman sisäpihan ja terassin. Siellä syötiin bebet.
Lähdimme Loviisan retkelle kirpputorit mielessä, mutta totta puhuen kirpparit jäivät nyt vähän sivuosaan retkellämme. Sen sijaan antauduimme helteisen kelin yllättämän pikkukaupungin unettavan hiljaiseen maanantaitunnelmaan. Käyskentelimme rauhassa ja kävimme kahviloissa. Läheltä Tuhannen tuskan kahvilaa löysimme Laivasillan ja sieltä kivan ravintolan, kahvilan ja afrikkalaisen kaupan nimeltä Karamaloo. Ostin uuden pyykkikorin vanhan ja risaisen korin tilalle. Siitä kuvaa myöhemmin!
Karamaloo oli kyllä ihastuttava. Katsokaa nyt noita nailonlangasta punottuja tuolejakin! Ja korilaukut olivat upeita myös. Laajempaa afrikkalaisten korien valikoimaa ei Suomesta taida muualta löytää. Harmi, ettei Karamaloolla ole verkkokauppaa. Kaupan omistaja Jaana Kapari-Jatta kertoi kuitenkin, että hän postittaa tuotteita mieluusti ympäri Suomen.
Loviisa teki hyvää. Se oli breikki tämän hetken hektisistä työkuvioista. Ihan miniloma, vaikka vain yksi iltapäivä. Elokuun lopussa kaupungissa järjestetään Loviisan Wanhat talot -tapahtuma, jossa puutalojen sisäpihat ja -puutarhat aukeavat kaikkien ihailtavaksi. Sinne pitää vielä joskus päästä. Tänä vuonna se taitaa olla liian lähellä omaa monistumistani, mutta ehkä jo sitä seuraavana vuonna.
On harvinaista herkkua päästä esittelemään ystävän kotia blogissa. Olen aika kaino kinumaan ystäviltä, saisinko kuvata heidän kotejaan. Toisaalta moni ei myöskään halua julki kuvia omasta mielestään keskeneräisestä tai sotkuisesta kodistaan. Ilahduin, kun tällä tamperelaisella ystävälläni ei ollut mitään kodin esittelyä vastaan. Tampere-reissun kohokohta oli tosiaankin vieraileminen tässä upean rohkeilla väreillä sisustetussa puutalokodissa Petsamon asuinalueella. Sisustuksen värinkäyttö oli todella inspiroivaa! Vaikka yhdessä huoneessa oli useampaakin voimakasta väriä, oli vaikutelma silti harmoninen, graafikon huolellisella silmällä valittu. Värit kun toistuivat huoneiden sisällä ja välillä sopivissa määrin. Vaalein ja rauhallisin oli tuo vaaleanharmaalla tapetilla päällystetty olohuone. Se tasapainoitti keltaisen ruokailuhuoneen, oranssivoittoisen keittiön ja punaisen eteisen dramatiikkaa. Kevätkesällä pihan suuri kukkiva omenapuu näyttää varmasti upealta olohuoneen ikkunan takana. Todellista puutalotunnelmaa.
Lähes kaikki kodin kalusteet olivat kierrätettyjä. Sekä olohuoneessa että ruokailuhuoneessa oli alkuperäinen hyväkuntoinen ja toimiva kakluuni (20-luvulta). Mielestäni oli hauskaa, miten vanhoja kalusteita oli käytetty uudella tapaa. Hetekasta oli saatu sohva ja vanhasta radiosta pikkupöytä stereoille. Ruokailuhuoneen sohva on laverisänky, jonka suojaksi on heitetty räsymatto. Haaveilen itsekin laverisängystä tulevaan työhuoneeseen. Räsymattojakin on vaikka minkälaisia nykyään. Helppo, halpa ja kestävä päällystysvaihtoehto! Jos jollakin teistä lukijoista on laverisänky myytävänä, niin ottakaa ihmeessä yhteyttä!
Keittiön leivinuuni toimii, mutta on ollut siitä huolimatta aika vähällä käytöllä. Keittiön kaapisto odottaa seuraavaa remontti-intoa. Tapetti on Svenskt Tennin ihana Eldblomman. Se saa hymyn mutruhuulillekin.
Rohkeutta on vaatinut myös pienehkön eteisaulan maalaaminen tummanpunaiseksi. En oikein saanut vangittua tilan hienoa tunnelmaa kuvaan. Tummissa väreissä vaan on dramatiikkaa. Alla vielä kaksi kuvaa yläkerran työhuoneena toimivasta aulasta.
Kiitos I vielä että sain julkaista kuvat! :)
Kylläpä piristi pieni talviretki Tampereelle. Elo on tuntunut jotenkin tahmaiselta viime aikoina. Olen haaveillut ulkomaanmatkasta, mutta Tampereella tajusin, että ei tarvitse lähteä kotoaan kovinkaan kauas saavuttaaksen matkustamisen virkistysvaikutuksen. Kiva oli myös treffata työkavereita entiseltä työpaikaltani.
Tampere on ollut minulle aika tuntematon. Viimeksi kävin siellä pikaisesti sisustusbloggaajaporukalla. Olisiko siitäkin jo ainakin neljä vuotta. Silloin pyörimme Tampereen sisustusliikkeissä ja kävimme syömässä, mutta emme tehneet sen suurempaa sightseeingia. Tällä reissulla pääsin kiertämään laajemmin Tampereen paikkoja. Näissä kuvissa näkyy jyrkälle harjulle rakennettua Pispalaa ja tunnelmallinen Cafe Pispala, jossa kävimme brunssilla. Laajuudessaan Pispala on kyllä Suomen mittakaavassa aivan ainutlaatuinen. Tonttien jyrkkyys oli ihan ihmeellistä. Jos mäen päällä asuvalta koiralta karkaa pallo, se pomppii helposti mäen juurelle asti, järven rantaan.
Pyynikin näkötornissa humisevien mäntyjen yllä käytiin myös. Kylmä viima oli jäädyttää aivot, mutta näkymät olivat upeat ja harju oli helpompi sieltä käsin hahmottaa. Samoin kuin se, miten Tampere on todella kietoutunut kahden järven syleilyyn. Näkötornin munkit olivat muuten taivaallisia. Eivät ole kuuluisia turhaan.
Poikettiin muutamalla keskustan kirpparillakin. Yllä on kuva kahvilakirppari Tarinasta. Sieltä löysin erään ommeltavan, mutta esittelen sen teille myöhemmin…
Kauppahallit ovat usein kaupunkien sydämiä. Tampereen kauppahalli tuntui olevan elävä kauppapaikka, josta ihmiset ihan oikeasti hakivat arjen ruokatarpeita. Ihan erilainen fiilis kuin luksushenkisessä turisteille suunnattussa Helsingin Vanhassa kauppahallissa esimerkiksi. Lounastettiin hallin ravintolassa nimeltä 4 Vuodenaikaa.
Ja pitihän siellä maineikkaassa Tuomiokirkossakin käydä. Todettiin, että vaikka kansallisromanttinen kirkko on valmistunut 1900-luvun ensimmäiselle vuosikymmenellä, tuntuivat Simbergin (ja Enckellin) maalaukset edelleen aika rohkeilta ja hätkähdyttäviltä.
Toinen entisistä työkavereistani toimi siis hostinamme. Hän asustaa Petsamon puutalokaupunginosassa rohkein värein remontoidussa 20-luvun puutalossa. Tässä muutama makupala, mutta palaan tuohon ihastuttavaan kotiin vielä kokonaisen postauksen verran!
Hah! Monet siellä viettävät iloisesti hiihtolomaa, mutta minulla on täällä oikea carpe diem -hetki… Tippuvat räystäät ja linnunlaulu avoinaisesta ikkunasta ovat nimittäin saaneet aikaan mielettömän kesän kaipuun. En malttaisi millään odottaa. Sain juuri luettua Janssonin Taikatalven. Se olisikin sitten seuraavaksi Vaarallisen juhannuksen vuoro. Ja se merkitsee sitä että toivoa on, kesä on oikeastikin tulossa! :)
Tässä lempiasioitani kesässä:
Äitin alati muuttuva puutarha. Tänä vuonna äitillä on haaveissa kasvihuonemainen huvimaja juuri tälle paikalle:
Juhannustouhut
Villinä jalkapohjia kutitteleva avomeri kylmine ja lämpimine virtauksineen.
Veneaamupalat.
Lämmin kallio pyllyn alla.
Laiturit.
Yrtit, erityisesti parvekkeella.
Kesäillat
Ja ne kukat. Luonnon omat ja istutetut. Ah.
Uiminen!
