Aiempaan postaukseen tuli oivallinen kysymys: mitä nimiäiset tarkoittavat? En ollutkaan tajunnut, että termi saattaa vielä jollekin olla tuntematon. Nimiäiset ovat siis maallinen vastine ristiäisille, eli juhlat lapsen nimenannon kunniaksi ilman pappia ja kastamista. Minusta tuntuu, että nimiäisten pitäminen ristiäisten sijaan on huimasti yleistynyt ihan viime vuosina.
Koska nimiäisjuhlassa ei ole varsinaista seremoniaa, mietimme Joonaksen kanssa, että jotain korvaavaa ohjelmaa täytyy olla. Juhla sujui niin, että ensin julkistimme lapsen koko nimen ja kerroimme nimen taustat ja vähän etymologiastakin. Sitten esittelimme kummeiksi lupautuneet ja annoimme heille leikkimieliset kummilupaustodistukset. Sitten skoolattiin. Tämän jälkeen kuuntelimme ystäväni laulua Ellin kummisedän säestäessä. Myöhemmin kuultiin lisää lauluja. Lopuksi toinen isoäideistä piti puheen ja sitten siirryttiin ruokailuun. Lauluesitys ja puhe ylevöittivät ja herkistivät todellakin tunnelman.
Juhlan tuntua luovat tietenkin myös koristeet ja minulle tärkeät kukat. Ollaan joskus äidin kanssa keskusteltu siitä, onko mitään järkeä hankkia tällaisiin juhliin itse kukkia kun niitä kuitenkin vieraat tuovat mukanaan. Minulle kukkien valinta ja asettelu on kuitenkin oleellinen osa juhlan järjestämisen ihanuutta. Olin valinnut morsiushuntua ja neilikoita, joita asettelin maljakoihin ja keittiön kakkupapereista askarrellun viirinauhan koeputkiin.
Olohuoneeseen olin ripustanut Sandbergin kukkatapetista askartelemani viirinauhan. Minulla oli käytössä Siri Grön -tapetin näytepalanen, jonka olin saanut keväällä Sandbergin lehdistötilaisuudesta. Vinkkinä siis: tapettipaperista on tosiaan kätevä värkätä viirilippuja. Monesti yksittäisiä tapettirullia löytää myös aika halvalla poistokoreista. Kannatta leikata viirit rullasta siten, että lipun taite on linjassa vuodan pitkään sivuun nähden. Näin viirilippu ei mene rullalle. Liimana käytin ihan tavallista paperiliimaa. Erikeepperi kuivui liian hitaasti.
Keittolounaan lisäksi meillä oli tietenkin kahvitarjoilu. Vadelmamoussekakun lisäksi tarjolla oli Pure Herosta tilattu taivaallinen mansikkasuklaaraakakakku, macaroneja ja perinteinen rotinapulla, jonka kummitätini oli leiponut.
Tyttärellä ei ollut kastemekkoa, vaan puuvillahaalari, valkoinen kietaisuneule, pienet tossut ja kukkaseppel, jonka olin tilannut Kukkakauppa Piia Jaalasta. Olin ajatellut, että sitoisin seppeleen itse, mutta kun sain tietää, että kukkakauppa sitoo pieniä seppeleitä itsekin ja vielä pelkkien kasvien hinnalla, päätin antaa homman ammattilaisille. Hyvä valinta. Oli ihan riittävästi järkkäämistä muutenkin.
Huntukukasta ja eukalyptuksesta sidottu kukkaseppel oli tosi ihana. Tietenkään sitä ei jatkuvasti lapsen päässä pidetty. Valokuvissa lähinnä ja vieraiden saapuessa. Toivon, että saan 38-senttisen seppeleen nätisti kuivattua. Voi pientä päätä ja juhlijaa, äitin pulleroiseksi paisunutta kultamussukkaa.
