Itujen kasvatus onnistui! Aiemmin olen aina onnistunut homehduttamaan idunalut, mutta tällä Ikean (vuosi sitten hankitulla) pytyllä onnistui. Huuhtelin mung-pavuilla täytettyjä savilautasia aamuin illoin. Suurinpiirtein viikko siinä meni – ruskeista pienistä pavuista kiemuraisiksi iduiksi.
Idut sopivat aika lailla kaikkialle; leivän päälle, salaatteihin tai keittoihin. Erityisen hyvin ne sopivat thai-makuihin ja thai-keittoihin. Myös Ramen-keitto on iduista mielissään.
Tyttäreni kun sai blogini kautta elämänsä ensimmäisen korruptiolahjansa (läjän Ella’s Kitchen luomusoseita) syntyi ajatus. Näillähän voisi maalata! Osa mauista oli väreittäin nimettyjä ”The pink one”, ”The red one” jne. Niinpä kutsuttiin serkku ja serkunserkku ilonpitoon ja pistettiin muusiksi. Ensin kaivoin kellarista remonttisuojaa ja vuorasin sillä puolet olohuoneesta. Mattapintaiset muovimunat löysin askarteluliikkeestä. Hedelmä ja marjasoseet tarttuivat niihin hyvin. Parhaat värit saatiin oikeista mustikoista ja vadelmista. Vadelmista varsinkin syntyi aika kaunis heleä punainen. Hupaisaa oli, ja lopuksi pääsivät kaikki serkukset kylpyyn.
Ella’s Kitchen -tuotteet on siis saatu blogin kautta.
Huomenta! Nyt olisi tarjolla mahtava, joka tilanteeseen sopiva avokadodippi. Söimme sitä tässä taannoin kanasalaatin kanssa, mutta en oikeastaan keksi tarkoitusta, mihin tämä soosi ei sopisi: leivän päälle, juuresdippinä, suolakeksien kanssa, salaatinkastikkeena… Tyrkättiin loppu soossi pinaattifetalasagnen väliin ja maistui hyvin siinäkin. Alkuperäinen resepti on aikoinaan Pinterestistä bongattu, mutta siinä oli cashew-pähkinöiden sijaan pistaasipähkinöitä. Toiminee niinkin. Valkosipulin määrää kannattaa säätää sen mukaan kuinka suuri valkosipulin fani itse on.
1 avokado
1 dl korianteria (myös persiljaa voi lisätä joukkoon)
1 jalapeno (siemenet pois!)
1 valkosipulin kynsi
yhden limen mehu
0,5 dl vettä
0,5 dl oliiviöljyä
1 tl suolaa
0,5 dl cashew-pähkinöitä (tai pistaaseja)
Soseuta kaikki ainekset tehosekoittimessa tai tehosekoittimella. Tarjoa kylmänä.
Katoin juuri pöydän uuden vuoden aaton illallisvieraitamme varten. Siitä syntyikin mukavasti Suomi-henkinen Ultima Thule -laseineen kaikkineen. Sopii hyvin vuoden 2017 alla, jolloin Suomi täyttää juhlalliset 100 vuotta. Uunissa kuplii kuitenkin jotain aivan muuta kuin suomalaista, nimittäin Tikka Masala -pata. Jälkkäriksi tarjoamme sitruuna posset (kermahyytelöt). Tämän niinikään anopilta kähvelletyn reseptin tarjoan teille alla!
Sitruunaposset
(4 pientä annosta)
4 dl kuohukermaa
3/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
pari rosmariinin oksaa
3/4 dl sitruunamehua
1 tl sitruunan kuorta
Mittaa kerma ja sokerit kattilaan. Sekoita ja lisää joukkoon myös rosmariinin oksat. Hauduta seosta 10 minuuttia miedolla lämmöllä. Sekoita usein. Poista rosmariinin oksat. Raasta sitruunasta kuori ja purista mehu. Lisää kummatkin kermaseoksen joukkoon. Jaa jälkiruoka neljään annosmaljaan. Hyydytä jääkaapissa vähintään kaksi tuntia.
Mitä mainiointa uutta vuotta sitten vain!
Aika harvoin tulee tehtyä joulukaramelleja, mutta nytpä kulkeutui käsiini ”anopin” karamellisoitujen mantelien ohje. Viimeksi kun tein joulukarkkeja, kokeilin valkosuklaatryffeleitä, mutta ne eivät jäätyneet koskaan pakkasessa. Onnistuin siis keittämään seoksen, joka ei koskaan jäätynyt! Tästä on kuitenkin vuosia ja harmistus on lopultakin laantunut. Sokeroitujen mantelien ohje vaikutti niin helpolta (ja valmistuvat pakastimen sijaan uunissa), että uskaltauduin nyt kokeilemaan. Kun vielä löysin Tigerista pöhköt joulupukkirasiat, oli muutaman kaverin joululahjat ratkaistu. Myös salmiakkikuvioinen silkkipaperi on muuten samasta puljusta.
Anopin karamellisoidut mantelit
200 g kuorellisia tai kuorettomia manteleita (tein kuorettomista, mutta kuorellisista tulee kauniimpia)
2 dl fariinisokeria (käytin tavallista sokeria fariinisokerin puutteessa)
0,5 dl vettä
1 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
ripaus chilijauhetta
ripaus suolaa
Sekoita pannulla sokeri, vesi ja mausteet. Kiehauta, lisää mantelit ja hämmennä noin viisi minuuttia kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Levitä mantelit leivinpaperille uuninpellille ja paahda uunissa 175 asteessa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja erottele mantelit toisistaan.
Huomenna leivotaan joulutorttuja, käydään kuusimetsässä ja kestitään ystäviä ja sukulaisia. Ja sitten illalla pestään kuontalot jouluaattokuntoon. Ei kai sitten muuta kuin ihanaa joulua kuulkaas!
Etsin netistä jouluiseksi muokattua mokkapalareseptiä, mutten ihan löytänyt mieleistä. Halusin vain hitusen joulunmakua, en mitään luumuhilloa tai muuta liian radikaalia. Päädyin sitten lisäämään vakkarireseptini kuorrutteeseen hiukan piparkakkumaustetta. Lopun jouluntunnusta hoiteli talvinen koristerae. Aika hyviä tuli. Tosin, jäin miettimään, saako mokkapalojen pyhintä osaa – kuorrutetta – sittenkään mennä peukaloimaan? Toki piparkakkujauheen voisi sekoittaa myös pohjaan.
Jouluiset mokkapalat
(pellillinen)
4 dl sokeria
3 munaa
2 dl maitoa
200 g voita
5 dl vehnäjauhoja
1 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
Kuorrutus:
400 g tomusokeria
2 rkl kaakaujauhetta
3 rkl vaniljasokeria
0,5 tl piparkakkujauhetta
1 dl vahvaa kahvia
65 g voita
Koristeeksi:
koristeraetta
Sekoita jauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja vaniljasokeri kulhossa. Kiehauta maito ja voi kattilassa ja jäähdytä haaleaksi. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa vaahdon joukkoon vuorotellen maitovoi ja jauhoseos. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Kypsennä 30–35 min 200 asteessa. Ei hetkeäkään kauemmin, jottei pohjasta tule kuivaa (otin itse pohjan uunista 25 minuutin paikkeilla). Anna pohjan jäähtyä hieman. Kiehauta kuorrutteen kahvi, voi ja vaniljasokeri kattilassa. Sekoita tomusokeri ja kaakaojauhe keskenään ja vatkaa seos kattilaan. Sekoita, kunnes kuorrutus on sileää. Levitä kuorrutus pohjan päälle ja koristele koristerakeella, kun pinta on hieman jähmettynyt. Leikkaa ruuduiksi vasta kun kuorrute on kokonaan jähmettynyt.
Saimme viikonloppuna armaan yövieraan Helsingistä, jonka tapaamista olimme odottaneet kovasti. Tämä ystäväni on jo tovin noudattanut vegaaniruokavaliota. Niinpä kasasimme aamupalakattauksen vegaanisista aineksista. Ystävä oli kieltänyt minua ”häsäämästä” mitään, mutta sentään jotain ekstraa piti valmistaa. ”Häsäsin” kasaan kookos-chiapuuroannokset. Reseptin olin löytänyt Karita Tykän Hyvää huomenta -kirjasta. Kaapista löytyi kookosmaitoa vain pikkutölkki, joten tein puolikkaan satsin. Siitä tuli puuroa kolme puolikasta Ultima Thule -lasillista. Vähän niinkuin aamiaisjälkkärit. Vielä kun annokset koristeli banaanilla ja marjoilla, niin niistä tuli ihan juhlavat. Jos tykkää kookoksesta, niin tämä vienosti trooppisen makuinen puuro on kyllä ihan jumalaista!
Kookos-chiapuuro
(kahdelle tai kolmelle)
4 dl kookosmaitoa
1 dl chiansiemeniä
1 banaani
1 tl vaniljajauhetta
koristeeksi banaania ja marjoja
Soseuta banaani ja kookosmaito blenderissä. Lisää chiansiemenet ja vaniljajauhe. Kaada tarjoiluastioihin (esimerkiksi lasit) ja tarjoa mieluiten vasta seuraavana aamuna, jotta chiansiemenet ehtivät kunnolla turvota.
Niin ja vegaanisesta ruoasta puheenollen, olemme viime aikoina ihastuneet Plantin Soygurtteihin. Jos syystä tai toisesta välttelee maitotuotteita tai on muuten vain kyllästynyt jogurttiin niin suosittelen kyllä tätä. Tosi hyvää! Täyteläisempää kuin kaurapohjaiset jogurtin korvikkeet. Paras maku tähän mennessä on ollut raparperi.
Aiempaan postaukseen tuli oivallinen kysymys: mitä nimiäiset tarkoittavat? En ollutkaan tajunnut, että termi saattaa vielä jollekin olla tuntematon. Nimiäiset ovat siis maallinen vastine ristiäisille, eli juhlat lapsen nimenannon kunniaksi ilman pappia ja kastamista. Minusta tuntuu, että nimiäisten pitäminen ristiäisten sijaan on huimasti yleistynyt ihan viime vuosina.
Koska nimiäisjuhlassa ei ole varsinaista seremoniaa, mietimme Joonaksen kanssa, että jotain korvaavaa ohjelmaa täytyy olla. Juhla sujui niin, että ensin julkistimme lapsen koko nimen ja kerroimme nimen taustat ja vähän etymologiastakin. Sitten esittelimme kummeiksi lupautuneet ja annoimme heille leikkimieliset kummilupaustodistukset. Sitten skoolattiin. Tämän jälkeen kuuntelimme ystäväni laulua Ellin kummisedän säestäessä. Myöhemmin kuultiin lisää lauluja. Lopuksi toinen isoäideistä piti puheen ja sitten siirryttiin ruokailuun. Lauluesitys ja puhe ylevöittivät ja herkistivät todellakin tunnelman.
Juhlan tuntua luovat tietenkin myös koristeet ja minulle tärkeät kukat. Ollaan joskus äidin kanssa keskusteltu siitä, onko mitään järkeä hankkia tällaisiin juhliin itse kukkia kun niitä kuitenkin vieraat tuovat mukanaan. Minulle kukkien valinta ja asettelu on kuitenkin oleellinen osa juhlan järjestämisen ihanuutta. Olin valinnut morsiushuntua ja neilikoita, joita asettelin maljakoihin ja keittiön kakkupapereista askarrellun viirinauhan koeputkiin.
Olohuoneeseen olin ripustanut Sandbergin kukkatapetista askartelemani viirinauhan. Minulla oli käytössä Siri Grön -tapetin näytepalanen, jonka olin saanut keväällä Sandbergin lehdistötilaisuudesta. Vinkkinä siis: tapettipaperista on tosiaan kätevä värkätä viirilippuja. Monesti yksittäisiä tapettirullia löytää myös aika halvalla poistokoreista. Kannatta leikata viirit rullasta siten, että lipun taite on linjassa vuodan pitkään sivuun nähden. Näin viirilippu ei mene rullalle. Liimana käytin ihan tavallista paperiliimaa. Erikeepperi kuivui liian hitaasti.
Keittolounaan lisäksi meillä oli tietenkin kahvitarjoilu. Vadelmamoussekakun lisäksi tarjolla oli Pure Herosta tilattu taivaallinen mansikkasuklaaraakakakku, macaroneja ja perinteinen rotinapulla, jonka kummitätini oli leiponut.
Tyttärellä ei ollut kastemekkoa, vaan puuvillahaalari, valkoinen kietaisuneule, pienet tossut ja kukkaseppel, jonka olin tilannut Kukkakauppa Piia Jaalasta. Olin ajatellut, että sitoisin seppeleen itse, mutta kun sain tietää, että kukkakauppa sitoo pieniä seppeleitä itsekin ja vielä pelkkien kasvien hinnalla, päätin antaa homman ammattilaisille. Hyvä valinta. Oli ihan riittävästi järkkäämistä muutenkin.
Huntukukasta ja eukalyptuksesta sidottu kukkaseppel oli tosi ihana. Tietenkään sitä ei jatkuvasti lapsen päässä pidetty. Valokuvissa lähinnä ja vieraiden saapuessa. Toivon, että saan 38-senttisen seppeleen nätisti kuivattua. Voi pientä päätä ja juhlijaa, äitin pulleroiseksi paisunutta kultamussukkaa.
Ah, ihanat ihanat nimiäiset ovat takana! Tyttärestämme tuli Elli ja tässä hänen äitinsä leipoma vadelmakakku. Kakku on Maku-lehden vadelmamoussella täytetty kerroskakku. Alkuperäisen reseptin mukaan kakusta olisi pitänyt tulla vieläkin korkeampi, mutta jätin yhden kakkulevyn pois, jotta kokonaisuus mahtuisi jääkaappiinkin. Hiukan haaveilin taituroivani siitä trendikkään naked caken, mutta ei todellakaan ollut tekniikka ensikertalaisella hallussa, vaikka minulla oli käytössäni tuollainen uusi kermanlevityslastakin. Kakku sai siis kauttaaltaan tuhdin kermakuorrutteen. Koristeena kakussa oli kaupan macaroneja ja marenkeja, itsepoimittuja vadelmia sekä pillistä, narusta ja paperista askartelemani viirikoriste. Viimeisin on muuten ehkä helpoin tapa saada nimi kakkuun! Siis jos on yhtä onneton pursottamisessa kuin minä.
Tänä vuonna metsät ovat olleet pullollaan puolukkaa, ainakin täällä Lounais-Suomessa. Itse en ole niitä poiminut, mutta olemme saaneet vastapoimittua marjaa tuliaisiksi jo useamman kerran. Viimeksi eilen, suuressa Minigrip-pussissa (jossa on muuten uudistunut hauskannäköinen etiketti!).
Mitä puolukasta sitten voi tehdä? Puolukkarahkaa ja vispipuuroa ainakin. Viikonlopun rapukestivieraille leivoin puolukkajuustokakun Mitt Kök -sivuston reseptin mukaan. Kakku muistuttaa amerikkalaista juustokakkua, eli liivatetta ei tarvita, mutta munia ja uunia kyllä. Juustokakkumassa oli oikein maukasta ja kosteaa. Happaman ja makean suhde oli juuri sopiva ja kardemumma toi kakkuun oman twistinsä. Resepti toimisi varmaan hyvin myös punaherukoiden kanssa.
Puolukkajuustokakku
Pohja:
200 g kaurakeksejä (tai digestive-keksejä jos niistä pitää)
100 g voita
Täyte:
1 sitruuna
600 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl créme fraichea
1 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
1 tl jauhettua kardemummaa
4 munaa
2 dl tuoreita tai pakastettuja puolukoita
Murenna kaurakeksit ja sekoita ne sulatetun voin kanssa tasaiseksi massaksi. Painele irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Siirrä jääkaappiin jähmettymään. Pese sitruuna huolellisesti, raasta sen kuori ja purista mehu. Sekoita juustoseoksen ainekset yhteen siten, että vispaat lopuksi kananmunat seokseen yksi kerrallaan. Kaada seos pohjan päälle ja ripottele lopuksi marjat kakun pinnalle (ks. kuva alla). Paista uunissa 175 asteessa tunnin verran. Kakku on uunista otettaessa pehmeä, mutta jähmettyy jääkaapissa. Parhaalta kakku maistuu jääkaappikylmänä seuraavana päivänä.
