ruoka

Tänä vuonna metsät ovat olleet pullollaan puolukkaa, ainakin täällä Lounais-Suomessa. Itse en ole niitä poiminut, mutta olemme saaneet vastapoimittua marjaa tuliaisiksi jo useamman kerran. Viimeksi eilen, suuressa Minigrip-pussissa (jossa on muuten uudistunut hauskannäköinen etiketti!).

Mitä puolukasta sitten voi tehdä? Puolukkarahkaa ja vispipuuroa ainakin. Viikonlopun rapukestivieraille leivoin puolukkajuustokakun Mitt Kök -sivuston reseptin mukaan. Kakku muistuttaa amerikkalaista juustokakkua, eli liivatetta ei tarvita, mutta munia ja uunia kyllä. Juustokakkumassa oli oikein maukasta ja kosteaa. Happaman ja makean suhde oli juuri sopiva ja kardemumma toi kakkuun oman twistinsä. Resepti toimisi varmaan hyvin myös punaherukoiden kanssa.

Puolukkajuustokakku

Pohja:
200 g kaurakeksejä (tai digestive-keksejä jos niistä pitää)
100 g voita

Täyte:
1 sitruuna
600 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl créme fraichea
1 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
1 tl jauhettua kardemummaa
4 munaa
2 dl tuoreita tai pakastettuja puolukoita

Murenna kaurakeksit ja sekoita ne sulatetun voin kanssa tasaiseksi massaksi. Painele irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Siirrä jääkaappiin jähmettymään. Pese sitruuna huolellisesti, raasta sen kuori ja purista mehu. Sekoita juustoseoksen ainekset yhteen siten, että vispaat lopuksi kananmunat seokseen yksi kerrallaan. Kaada seos pohjan päälle ja ripottele lopuksi marjat kakun pinnalle (ks. kuva alla). Paista uunissa 175 asteessa tunnin verran. Kakku on uunista otettaessa pehmeä, mutta jähmettyy jääkaapissa. Parhaalta kakku maistuu jääkaappikylmänä seuraavana päivänä.

Kukaan ei vihjannut etukäteen, että vauvan mukana tulee uskomaton määrä kyläilijöitä ja tuliaisia. Ennätys taitaa olla neljät vierassetit per päivä. Ihanaa! Erityisen iloisesti olemme ottaneet vastaan kaikki suuhun pantavat tuliaiset. Nytkin mutustelen ”anopin” järjettömän hyvää pullapitkoa.

Eilen saatiin eräiltäkin vierailta pussillinen tuoreita vihanneksia ja kasveja suoraan kustavilaisesta kasvimaasta: kurkkuja, tomaatteja, kesäkurpitsaa, hölskytyskurkkuja, persiljaa, kehäkukkia ja salkopapuja, papujen aatelia. Kiehautettiin pavut tänään lounaan lisukkeeksi ja lisättiin lopuksi suolaa ja voisulaa. Parasta satokauden herkkua juuri nyt! Väsyneet vanhemmat kiittävät.

Jos mudcakea eli mutakakkua tekee mieli, kannattaa Googleen iskeä hakusanaksi ”kladdkaka”. Ruotsalaiset ovat nimittäin hulluna tuohon tahmaiseen suklaapiirakkaan ja erilaisia kladdkaka-reseptejä löytyy tuhansittain. Etsin tässä yhtenä päivänä helppoa mudcake-reseptiä, koska teki niin hullun tavalla suklaata mieli, ja sellainen löytyikin. Kyytipoikana söimme uutta Aino-kirsikkajäätelöä (Kirsikan kuiskaus). Aika makea, mutta tosi herkullinen kombo. Suositan!

Helppo mudcake

100 g voita tai margariinia
3 dl sokeria
2 kananmunaa
1,5 dl vehnäjauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 maustemitta suolaa

Sulata voi kattilassa ja kaada voi kulhoon. Lisää joukkoon kaikki ainekset reseptin järjestyksessä. Sekoita koko ajan. Kaada seos irtopohjavuokaan, jonka pohjalla on leivinpaperia. Paista uunin alatasolla 175 asteessa 15 minuuttia. Seuraa kakun kypsyyttä. Keskiosan on todellakin tarkoitus jäädä hyvin ”mutaiseksi”. Älä missään nimessä paista liikaa.

Otsikosta huolimatta en ole koskaan ennen tehnyt coleslaw-salaattia. Siitä on lähinnä tullut mieleen pizzerioiden kitkerät, ananasmehua tihkuvat lisukesalaatit. Tässä taannoin kokeilin kuitenkin tehdä salaattia hodareiden lisukkeeksi. Kaupoista nyt löytyvä varhaiskaali oli valkokaalia parempi valinta tähän keväiseen salaattiin, sillä varhaiskaali on sekä maultaan että koostumukseeltaan valkokaalia pehmeämpää. Yhden kaalin lisäksi Joonas raastoi joukkoon kaksi suurta porkkanaa. Kastikkeen sekoitin kermaviilistä (1 tölkki), majoneesista (n. 3 rkl) ja sitruunan mehusta (n. 2 rkl). Maustoin kastikkeen sinapilla, mustapippurilla ja suolalla. Ehkä kastikkeessa olisi saanut olla enemmänkin ytyä. Pizzerioiden kitkerät raastesalaatit mielessäni en kuitenkaan uskaltanut riskeerata.

Salaatista tuli mietoudestaan huolimatta niin hyvä, että pohdin sille jo jatkojalostusmahdollisuuksia. Coleslawta voisi lisämaustaa esimerkiksi fenkolilla, kevätsipulilla, chiillä tai paahdetuilla pähkinöillä. Tai vaikka säilötyillä sitruunoilla, kuten tässä Idealistan reseptissä.

Kirjoittelin viikko sitten Hietsun hallin Fat Ramen -ravintolasta, josta saa Ramen-keittoa. Ramen jäi kutkuttamaan mieltä ja niinpä sitten päätimmekin kokeilla valmistaa sitä kavereille, jotka olimme kutsuneet lounaskylään. Japanilaisen Ramen-keiton idea on siis se, että nuudelit, kala tai lihapalat ja muut höysteet kerätään ensin kulhoon ja vasta näiden päälle kaadetaan mm. soijalla ja Miso-keiton mausteilla maustettu liemi.

Ihan nopea ei tämä ruoka ollut valmistaa, sillä kaikki ainekset piti keittää tai paistaa erikseen. Liedellä oli ruuhkaa. Tarjosimme siis keiton höysteenä nuudeleita, keitetyn kananmunan puolikkaita, kiehautettua pinaattia ja lehtikaalia, säilykemaissia, raakoja porkkananpaloja ja paistettua lohta ja kanaa.

Vähän epäilin, että emme saa aikaiseksi yhtä herkullista Ramen-liemeä kuin, mitä sain Ylellä viime keväänä maistaa. Mutta kyllä se onnistui! Ja vielä lopuksi puristus limeä kruunasi liemen aromin. Liemi oli oikeastaan niin herkullista että sitä teki mieli lusikoida pelkiltäänkin.

Ramen-keitto
neljälle

1 l kanalientä (käytin Reformin Luomu kanaliemijauhetta)
1 rkl soijakastiketta
2 kpl sitruunaruohoa silputtuna
1 Miso-keitto maustepussi
1/2 tl chilijauhetta (tai maun mukaan tuoretta chiliä)

4 keitettyä kananmunaa
keitettyä pinaattia ja lehtikaalia
paistettua kananrintaa (250–400 g)
ja/tai paistettua lohta
1 tlk maissia
250 g vehnänuudeleita

1 rkl öljyä
limelohkoja

Keitä litra kanalientä ja mausta se soijakastikkeella, sitruunaruohosilpulla, Miso-keiton mausteilla ja chilijauheella. Keitä erillisissä kattiloissa kananmunat, pinaatti ja lehtikaali ja nuudelit. Paista kananrinta ja lohi nekin erikseen ja mausta suolalla ja pippurilla. Puristin myös lohen päälle limettiä. Sekoita valmiiden nuudelien joukkoon 1 rkl öljyä. Tarjoile keiton ainekset erillisissä kulhoissa ja keiton liemi kannussa. Limeä voi puristaa kootun keittoannoksen päälle.