Browsing Category

Turku

graafinen Turku

Turku-joulukalenterin talojen esikuvat

23.12.2017

Tuli toive, että selvittäisin, mitä rakennuksia Turku-joulukalenterin talot todellisuudessa vastaavat. Joten here we go! Nythän on jo melkein kaikki luukutkin avattu.

Monta itsestäänselvää Turun tunnettua rakennusta jäi kalenterista pois sommitelullisista syistä. Esimerkiksi Kauppatorin ikoninen ortodoksikirkko olisi ansainnut päästä mukaan.

Tuomiokirkko ja Engelin suunnittelema Vartiovuoren tähtitorni tuskin tarkempia valokuvia kaipaavat. Niiden siluetti piirtyy yllä olevassa, Rautatiesillalta otetussa kuvassa. Turun Tuomiokirkon täytyy olla Turun tunnetuin rakennus. Tuomikirkon kauneimmat joululaulut -tapahtuma on vuosi toisensa jälkeen huippusuosittu turkulaisten keskuudessa. Kirkko pakkautuu aivan täyteen istuvia ja seisovia ihmisiä. Tunnelma on jäljittelemätön.

Tuomiokirkon läheisyydessä, Suurtorin laidalla, seisoo Brinkkalan talo. Se lienee suurelle osalle ulkopaikkakuntalaisista tuttu joulurauhan julistuksesta. Tuolta parvekkeelta se julistus kajahtaa. Suurtorilla järjestetään myös neljänä viikonloppuna ennen joulua vanhaa tunnelmaa huokuvat Suurtorin joulumarkkinat. Kuva muutaman vuoden takaa juuri niiltä markkinoilta. Polisiilaitos piti majaa Brinkkalan talossa yli sadan vuoden ajan. Sitä harva meistä nuoremman polven turkulaisista tietääkään.

Suurtorilta kun lähdetään kohti Kauppatoria, uuden kirjastosillan yli (rak. 2013), tullaan Läntiselle Rantakadulle. Kulmassa seisoo vaaleanpunainen talo, jossa ylellinen E. Ekblomin ravintola sijaitsee. Ravintola ja oikeastaan koko tuo kadunpätkä on kuin suoraan Pariisista. Kappale kauneinta Turkua.

Joulukalenteriin piti saada muutama modernikin rakennus. Uusi pääkirjasto (rak. 2007) oli itseoikeutettu valinta, sillä se on monen turkulaisen olohuone numero yksi. Kirjaston Linnankadulle päin näkyvät lukupisteet ovat aina täpötäynnä. Eri-ikäiset kaupunkilaiset kilpailevat noista paikoista. Ja teinitkin viihtyvät joukkoina nuorten osaston löhöilypaikoilla. Kirjasto on yksi minunkin lempipaikoista Turussa. Rakennuksessa on ihanan paljon taidetta ja arkkitehtuuri (varsinkin sisätila) tekee joka kerta vaikutuksen.

Joulukalenterissa kirjaston takana oleva punainen kaksitorninen rakennus esittää Luostarivuoren koulua ja lukiota, jota olen itsekin käynyt. Koulu on entinen tyttökoulu, 1920-luvulla valmistunut ”Tipula”.

Kalenterissa kirjaston vieressä on rakennus, joka todellisuudessa seisoo Linnankadun ja Aurakadun kulmassa noin 100 metrin päässä kirjastosta. Vuonna 1907 valmistuneen graniittilinnan rakennuttajana oli mm. Rettigin suku. Se rakennettiin Turun Osakepankin toimitaloksi. Nykyään talon alakerrassa on The Old Bank -ravintola. Tämänhetkisistä ylempien kerrosten toimijoista minulla ei ole tietoa.

Apteekkimuseo löytyy kalenterista myös. Se on tummanpunainen talo tämän graniittilinnan alapuolella. Minulta uupuu valokuva, mutta TripAdvisorin sivuilta sen esimerkiksi näkee.

Kivenheiton päässä Aurakadusta on Turun kauppahalli (rak. 1896). Viime vuosina kauppahallin Linnankadun puoleiseen päähän on syntynyt tunnelmallinen ravintolatori, monen keskustassa työskentelevän lounaspaikka.

Kalenterissa Luostarivuoren oikealla puolella, mäen takana, seisovat Martin kaupunginosan korkeat, Betaniankadun 50-luvulla valmistuneet kerrostalot. Kalenterin talojen esikuvat löytyvät siis Paavo Nurmen stadionin kupeesta. Kalenterissa Betaniankadun kerrostalojen vieressä kohoaa Martin kirkon torni, mikäs muu.

Valkoinen, pitkä puutalo on Itäisellä Rantakadulla (56) ja siinä on tätänykyä Bo LKV:n Turun toimisto.

Toisella puolella jokea, Linnankadun ja Pakkarinkadun kulmassa puolestaan tönöttää kalenterin oikean reunan puutalo. Mitäköhän talon julkisivussa on tällä hetkellä meneillään, kun se on noin laikukas? Ehkä sen väritystä ollaan uusimassa? Joulukalenterissa talo on jokirannassa, mutta todellisuudessa talon ja joen välissä on vielä vanha köysitehdas eli nykyinen Taideakatemia. Edellisen talon tapaan tämäkin on kalenterissa edustamassa Turun vanhoja puutaloja, joita onneksi on vielä aika paljon jäljellä Turun taudista ja 60-luvun elementtitalojen ryntäyksestä huolimatta. Jälkimmäisiä kalenterissa muuten edustaa tuo Tuomiokirkon takana oleva kerrostalo, jonka julkisivussa ikkunat kulkevat nauhamaisesti.

Joulukalenterissa keltaisen puutalon takana seisoo nostokurki, jonka esikuva löytyy Telakkarannasta. Kunnostetusta kurjesta roikkuu taideteos, josta en nyt tähän hätään onnistunut löytämään tätä varten mitään tietoa, kumma kyllä. Ehkä joku osaa auttaa?

Kalenterin oikeassa yläkulmassa on Turun korkein tornitalo, vuonna 2001 valmistunut Majakkarannan 18-kerroksinen Airiston tähti. Tähden alapuolella kalenterissa on Turun Linna. Se on varmaan kaikille Tuomiokirkon lailla varsin tuttu.

Siinä ne!

Joulukalenteri myytiin loppuun ihan ennätysnopeasti. Olin ihan hämmästynyt sen saamasta suuresta suosiosta ja kiitollinen myös. Sormet jo syyhyävät suunnittelemaan ensi vuodelle uutta Turku-aiheista kalenteria. On ollut mukava ajatella, että lähes 1200 ihmistä on tänä vuonna odotellut joulua minun suunnitteleman kalenterin tahtiin.

Nyt blogi hiljenee joulun viettoon. Rauhallista joulua!

 

 

elämää Turku

Saima ja Suomi

6.12.2017

Tässä taannoin äitini löysi kätköistään laatikon vanhoja valokuvia, joita minä en ollut koskaan nähnyt. Niissä esiintyy Saima Aleksandra, äitini isänäiti, joka syntyi 1897 Turussa ja eli lapsuutensa Arvinkadulla Portsan kaupunginosassa. Kaikki nuo liikuttavan kauniit kuvat koskettivat ja Saima on ollut paljon ajatuksissani sen jälkeen. Saima kuoli kuusi vuotta ennen kuin minä synnyin, joten emme koskaan tavanneet.

Saiman lapsuudesta emme paljon tiedä, mutta nuoruudesta jotakin. Äitini muistelee Saiman näyttäneen hänelle kirjeenvaihtoa, jota hän oli Teollisuuskoulussa opiskelevan insinööriopiskelijan kanssa käynyt. Saimalla ja ihastuksella oli tapana sopia treffit johonkin Portsan kadunkulmaan. Siitä he sitten lähtivät promeneeraamaan pitkin Portsan katuja. Nuoruudenrakkaus oli kuitenkin onneton. Tuohon aikaan tavallinen työläisperheen tyttönen ja insinööriopiskelija kuuluivat eri yhteiskuntaluokkiin, joiden välistä mahdollista avioliittoa ei oikein katsottu hyvällä. Sittemmin Saima menikin naimisiin suutarin kanssa. He asettuivat asumaan Raunistulaan Kansakoulunkadulle, siis ihan kivenheiton päähän meidän nykyisestä kodista. Vuonna 1921 he saivat ainoan lapsensa, äitini isän.

Saima-mamma oli äidilleni tärkeä. Kun äitini vanhemmat olivat töissä, mamma kävi hoitamassa äitiäni ja hänen veljeään heidän kodissaan Pohjolassa. Meidän talon pihalta melkein näkyy tuo talo. Samoja mukulakiviä pitkin olemme siis väistämättä Saiman kanssa astelleet.

Kun Saima vuonna 1897 syntyi, Suomessa säädetiin laki, jonka mukaan naimattomasta 21-vuotiaasta naisesta tuli ensimmäistä kertaa lain edessä täysivaltainen, eli hän sai itse päättää taloudellisista asioistaan. Saima oli 20-vuotias, kun Suomi itsenäistyi. Oikeastaan aikuinen jo siis. Mietin, miltä Suomen itsenäistyminen on mahtanut Saimasta tuntua. Saiman elämän aikana naiset saivat Suomessa äänioikeuden, ja Suomi koki kolme sotaa. Siitä emme tiedä mitään, kumpien puolella Saiman sukulaiset kansalaissodassa olivat tai mitä Saimalle talvi- ja jatkosodan aikana tapahtui.

1800-luvun lopussa Suomi oli vielä kehitysmaa. Vuonna 1979, jolloin Saima kuoli, elintaso Suomessa oli jo aivan toista luokkaa. Puuhellat olivat vaihtuneet sähköliesiin ja lähes kaikilla alkoi jo olla sisävessat. 70-luvun lopussa huristettin kohti 80-luvun hurjaa nousukautta, jonka keskivaiheilla minä sitten synnyin. Turkukin muuttui Saiman elinaikana paljon. Ensin Turun kaduilla kopsuttelivat vain hevoset rattaineen, sitten kolisivat ”raitsikat”.

Saima asui kohtuu vaatimattomasti koko elämänsä. Äitini muistelee, että Saima asui vanhainkotiin muuttamiseen asti puutalon ullakkohuoneessa Raunistulan Murtomaantiellä, johon johti kapeat portaat. Tuberkuloosin rappeuttaman selän takia portaat olivat Saimalle koettelemus.

Vaikka faktat Saimasta ovat vähänlaiset, tuntuu, että näiden valokuvien kautta olen päässyt lähemmäs häntä. Saiman katseessa on kaikissa kuvissa myönteistä määrätietoisuutta. Hiukset ovat aina moitteettomasti kammatut. Äiti muistelee, että Saima säilytti rasiassa nuoruutensa pitkää ja paksua tummanruskeaa palmikkoaan vanhoille päivilleen asti. 20-luvun kuvissa Saiman hiukset on jo leikattu ajan muodin mukaan polkkamittaan. Voi kumpa se palmikko vielä olisi tallella…

Minua ihastuttaa ajatus siitä, että olen väistämättäkin kävellyt samoja reittejä Saiman kanssa. Historia on läsnä kaikkialla, jos osaa kuvitella. Saimankin korot kopisevat lähikaduillamme edelleen, jos ne vain haluaa kuulla. Kaikki on ainutlaatuista. Elämä on tässä.

Hyvää itsenäisen Suomen 100-vuotispäivää!

Turku tyyli

Kukuti Forum korttelissa

19.11.2017

Asiahan on niin, että olen edelleen vähän ulalla lastenvaatteiden suhteen. Nyt talven kynnyksellä ja päiväkotielämän alettua olen joutunut perehtymään asiaan tarkemmin – kurahaalareihin, lahjekuminauhoihin ja kypärämyssyihin ainakin. Sitä myöden myös monia uusia lastenvaatemerkkejä on tullut vastaan. Jo yksistään Suomessahan on ihan mielettömästi tyylikkäitä lastenvaatemerkkejä!

Jossain vaiheessa syksyä äkkäsin, että Turun Forum kortteliin on avattu Kukuti-niminen lastenvaateliike. Pienestä tilasta huolimatta se kätkee sisälleen ihan valtavan laajan valikoiman värikkäitä ja söpöjä vaatteita lapsille ja joitain malleja myös aikuisille. Toissaviikolla arvelin päiväkotipäivästä väsyneen lapsen jaksavan rötköttää rattaissaan tavallista pitempään ja piipahdin napsimaan muutamat kuvat Kukutista. Herttaiset kaupan leidit toivottivat tervetulleeksi, mutta pahoittelivat, että juuri nyt liikkeessä oli vähän sotkuista ja täpötäyttä. Lupasin tehdä tiukempia rajauksia, ja niitä tässä nyt tulee!

Kun pyysin kassaneitejä esittelemään kameralle joitain erityisiä merkkejä, he poimivat tanskalaisen Liewoodin. Sukkia, sisustusesineitä ja pikkulaukkuja valmistava Liewood on tanskalainen luomupuuvillaa suosiva brändi. Erityisesti Liewoodin sukat ja sukkikset ovat kuulemma saaneet palautetta loistolaadustaan. Kuvassa alla. Nuo kaninkorvamyssyt ilahduttivat minua.

Meidän tytöllä on mumminsa ompelemat päiväkotitossut. Ne ovat tietenkin ainutlaatuisen ihanat. Aika hienoja tossuja löytyi myös Kukutilta. On myönnettävä, että en ole maailman suurin Parikka-fani. Nämä pikkuiset puputossut olivat kuitenkin vastustamattomat. Voi morjens.

Toinen merkki, joka kameraani varten esiin nostettiin, oli virolainen Dadamora. Tämäkin minulle ihan uusi tuttavuus. Vaatteet luomupuuvillaa ja hinnat edullisehkot. Eläinaiheiset kuvitukset tosi söpöjä!

Kukuti sijaitsee Forum Korttelissa siinä samalla käytävällä, jossa Tyttö ja Vuohi oli ennen. Tyttö ja vuohi on vastikään muuttanut uusiin isompiin tiloihin Yliopistonkadulle (11). Kotilon Instagram-seuraajat siitä jo saivatkin kuvatykistystä. Suosittelen sitäkin! ;)

graafinen Turku

Turku-joulukalenteri nyt kaupan!

7.11.2017

Kun asuin Helsingissä, aina loppuvuodesta minuun iski jouluinen Turku-mieli. Vanhan Suurtorin joulumarkkinat, Kauppahallin joulun tuoksut ja Tuomiokirkon kauneimpien joululaulujen tunnelma tulivat mieleen. Useana vuotena mietin, että olisi mahtavaa toteuttaa Turusta perinteinen joulukalenteri. Tänä vuonna, ja nyt jo täällä Turussa asuessamme, sille oli viimein aikaa. Ensin oli tarkoitus tehdä kuvitus käsin, mutta lopulta päädyin digikuvitukseen, jossa Aurajoen kummaltakin puolelta tutut talot seisovat sopuisasti vierekkäin. Melkein kaikille kalenterin taloille löytyy esikuva todellisuudesta. Kalenterin kuva täydentyy luukku luukulta, kuten mielestäni kunnon joulukalenterin kuuluukin. Painotyön toteutti Lönnberg. Yhteyshenkilöni Ismo Sukanen ansaitsee suuret kiitokset todella hyvästä asiakaspalvelusta. Kiitos vielä!

A4-kokoisen kalenterin voi käydä ostamassa itselleen Turusta PUF Design Marketista (Forum-kortteli) ja Sammakon kirjakaupasta (Kauppiaskatu 3). Sitä voi myös tilata suoraan minulta laittamalla sähköpostia osoitteeseen johanna.horkko(a)gmail.com. Kalenterin hinta on 10 € + postituskulut 1,40 € (Suomen sisälle).

Riemullista ja Turku-vireistä joulunodotusta!


EDIT: Kalenteri on valitettavasti loppuunmyyty suuresta suosiosta johtuen. Turun linnan museokaupasta ja Turun kansallisesta kirjakaupasta voi vielä tiedustella. Suuri kiitos kaikille innokkaille ostajille!

 

Sisustus Turku

Mielessä nyt – lokakuu 2017

26.10.2017

Niin tykkään tästä Mielessä nyt -postaussarjastani, mutta miten sen päivittäminen aina vain unohtuu? Viimeksi listattiin maaliskuun suosikkeja ja nyt ollaan jo lokakuussa. Ja nythän minua hykerryttää ja innostaa monikin asia. Lähestyvä juhlakausi esimerkiksi, ja nämä Saana & Ollin Maailman synty -kuosilla varustetut shamppanjalasit. Kalenteriin on jo merkattu muutamat pikkujoulut. Oi että, olisipa upeaa niissä kilistellä juuri näillä laseilla. Maailman synty on Saana & Ollin kuoseista lempparini ja kullattuna Ritzenhoffin eleganttiin lasiin kuosi näyttää vieläkin paremmalta. Saana & Olli kertoivat tuotteesta vasta eilen, joten tietoa jälleenmyyjistä en vielä löytänyt. Kieli pitkällä odotellaan.

Perinteisesti näihin Mielessä nyt -juttuihin on sisältynyt jokin telkkarinosto ja niin nytkin. Nimittäin 9.11. alkaa kiintoisa dokumenttisarja Say what Maikkarilla. Ohjelmassa toimittajat Aino Huilaja ja Nina Rahkola matkaavat kameran ja repun kanssa paikkoihin, joihin pakettimatkailija ei päädy. Botswanan heavy metal -skeneen, Intian hiustenpidennystehtaisiin ja Ukrainan sotakentille esimerkiksi. ”On helppoa yksinkertaistaa ja yskiä stereotypioita päivästä toiseen, mutta kiinnostavampaa on haastaa omat ajatukset ja kuunnella. Puhumalla kun ei opi mitään, kuuntelemalla kyllä” toteaa Nina Rahkola.

Mielessä pyörivät nyt myös kylppärin laatat ja kalusteet. Näyttää nimittäin uhkaavasti siltä, että putkiremppa lähestyy. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tosissani pohdin, millainen olisi unelmieni kylpyhuone ja selvitän, mitä se sitten todellisuudessa tulisi maksamaan. Tosi hauskaa, joskin valintojen määrä vähän hirvittää. Kuuskulmiolaatat sopisivat tähän 70-luvun taloon ainakin hienosti. Niitä kun on tällä hetkellä taloyhtiön saunatiloissakin, joissa on vielä alkuperäinen lattia. 70-luvun tyyliin sopisivat myös pystyyn ladotut kapeat laatat tähän tapaan, mutta onko se jo liian uskaliasta? Kyllästyykö? Kuvassa Kvikin Vista.

Tässä kuussa olen jäänyt koukkuun erääseen Facebook-ryhmään, jossa jaetaan vanhoja kuvia Pohjolan ja Kähärin asuinalueista. Niin hykerryttävää! Olen yrittänyt löytää tietoa Pohjolan historiasta jo silloin, kun tänne muutimme, mutta juurikaan mitään ei ainakaan kirjastosta löytynyt. On kuin aarteita poimisi, kun klikkailee Facebookin feediin pompsahtelevia vanhoja valokuvia tutuista kotikulmista. Kuva jutusta Nostalginen Turku: Villi Pohjola, Aamuset, TS-arkisto.

Turku

Anna kyynelten juosta

26.8.2017

Joku sitä kuvaili osuvasti – kaupungin sydän on murtunut. Tuntuu jotenkin lohduttomalta jatkaa kirjoittamista Gotlannin reissustamme ennen kuin olen kirjoittanut jotain Turusta.

Turku on merkinnyt minulle aina ennen kaikkea tunnelmaa. Silmiin käyvän kirkas kesäpäivä Aurasillan kupeessa, valkolakkien meri Taidemuseon mäellä, kesäyö hiljaisella rantakadulla, lehmusten suhina korkealla Luostarinmäellä, turkoosi välke Samppalinnan uimalassa. Ja jotenkin jännittävä tulevaisuus, opiskelijabileiden riekkumiset, ensirakkauden polte rinnanalassa, raskausmahan paino lantiolla – kutkuttava jännitys siitä, mitä ihanaa vielä tässä kaupungissa tulisinkaan kokemaan. Perjantain 18.8. tapahtumat tunkeutuivat todella syvälle kaikkeen siihen, mitä kaupunki minulle on. Ensin ajattelin, että tämä kaupunki ei ole enää se sama kuin ennen, mutta sitten päätin, että sellaista painoarvoa ei tuolle järkyttävälle tapahtumalle saa antaa. Kaupunki on yhä se sama. Hyökkäys tuli ulkopuolelta. Haluan kirjoittaa, että me selviämme.

Totuus on, että olisin hyvin voinut osua hyökkääjän reitille tuona perjantaina. Liikuin ykköspallon (lapsi täytii vuoden) ja rattaiden kanssa samoja reittejä juuri aamupäivällä. Kun luin uhriksi joutuneesta rattaiden kanssa liikkuneesta äidistä, meinasi sydän pysähtyä. Turvallisuuden tunne on järkkynyt, mutta nyt osin jo palautunut. Mietin silti (lapsellisesti) miksi juuri tämä kaupunki? Miksi juuri me? Niin vaikea käsittää.

Turku

Hanami-piknik Aurajoen rannalla

22.5.2017

Stipendi sille, joka keksi istuttaa Aurajoen rannoille kirsikkapuut joitakin vuosia sitten. Ihan mieletöntä, että Turullakin on oma hanaminsa. Olimme tänään piknikillä Tuomiokirkon puoleisella rannalla. Osin kirsikankukat olivat jo lakastumaan päin, mutta näin myös muutaman puun, joiden kukat olivat vasta nupullaan. Nyt on siis ihan viimeinen hetki käydä ihastelemassa puita!

Virallisesti vanhempainvapaani on lopuillaan, mutta aloitan työt täysipäiväisesti vasta elokuun alussa. Koska kesä tunnetusti menee hujauksessa, nyt on viimeistään alettava nauttimaan tästä elämäntilanteesta kuin viimeistä päivää. Olen tehnyt hiukan töitä vanhempainvapaani ohessa, mutta nyt nekin projektit on saatu pakettiin, ainakin hetkeksi. Innolla googlailen, mitä kaikkea tämä kesään heräävä kaupunki oikein tarjoaa. Nooan terassilla ja Makasiini Contemporary -galleriassa pitää ainakin käydä, ja Littoisten järven turkoosiksi muuttunutta vettä ihmettelemässä myös.

kotona Turku Vehreät vihreät

Vihreää ja valkoista

12.5.2017

Hullu tämä kevät 2017. Turussa on vuoroin saatu aurinkoa, vettä, lunta ja rakeita. Niinkuin ilmeisesti muuallakin maassa Instagramin kuvavirrasta päätellen. Keväänvihreän ja lumenvalkoisen yhdistelmä on hämmentävä, mutta kaunis!

Kevään tunnossa kukkimaan riehaantunut pihan vaahtera sai kylmää kyytiä lumisateessa. Pullistuneet silmut olivat ihan hämillään.

Vihreää ja valkoista on kotonakin. Esimerkiksi keittiössä. Alla helposti kuivahtava lankaköynnös, joka tykkää nyt olostaan yltäkylläisen valoisuuden ja multaan tökätyn ravinnetikun ansiosta. Paljon uusia lehtiä.

Chilin taimet ovat tänä keväänä jo käväisseet ulkona niinä lämpiminä päivinä, joita toukokuun alussa oli. Nyt niitä vielä varjellaan visusti sisätiloissa, mutta kohta jo istutellaan punasavipyttyihin.

Katsahdin tässä yhtenä päivänä parvekkeelta maata kohti ja kas, mikä sinne olikaan putkahtanut – tulppaanikimppu mitä ihanin! Sekin on saanut kristallisadetta ylleen tämän viikon hullunilmassa.

Diy Turku tyyli

Pikkulaukku-workshop Kenkäpaja Pihkan seurassa

6.5.2017

Kun Roosa Mattsson Kenkäpaja Pihkasta otti yhteyttä ja kysyi haluaisinko osallistua heidän järjestämäänsä pikkulaukkutyöpajaan ja tehdä vastapalvelukseksi työpajasta jutun, hihkaisin heti, että tottakai. Ehdotus tuli kuin tilauksesta – olin jo pitkään etsinyt mustaa pikkulaukkua. Kenkäpaja Pihkankin laukkuja olin hipelöinyt, mutta en kuitenkaan ollut osannut oikein päättää, millainen laukun pitäisi olla. Nyt pääsin valmistamaan laukun itse Agata clutch-laukun mallin mukaan.

Työpaja järjestettiin Turussa Puf Design Marketissa, jossa Kenkäpaja Pihkan tuotteitakin on tällä hetkellä myynnissä. Me työpajalaiset teimme  oikeastaan kaiken alusta asti itse. Alla olevassa kuvassa mallataan laukun kaavoja kasviparkitulle lehmännahalle. Sitä seuraavassa kuvassa rei’itetään nahka ompelua ja niittejä varten.

Olen aika keskinkertainen käsilläompelija. Siksi epäilin, että laukustani tulisi ihan vimpula – mutta ei! Laukun tekeminen oli oikeastaan yllättävän helppoa. Ainoastaan nahan leikkaamisesa sai vähän olla kieli keskellä suuta. Saksien ja veitsen lisäksi leikkaamiseen käytettiin myös tuota yllä olevan kuvan vekotinta, jolla olkahihnan sai leikattua luotisuoraan. Opettajat Sofia ja Roosa olivat rentoja ja ihanan kärsivällisiä.

Kakkutauolla (meille tarjoiltiin raakakakkuja!) tsekkailin Kenkäpaja Pihkan kenkämallistoa. Selvisi, että laukkutyöpajojen lisäksi yritys järjestää myös kenkätyöpajoja. Ai hitsi! Aika upean näköisiä popoja. Nuo maiharit näyttävät sellaisilta loppuelämän kengiltä.

Yllä Kenkäpaja Pihkan osastoa Puf Design Marketissa. Alla workshoppimme tuloksia. Työpajan lopulla sormet alkoivat vähän pakottaa, mutta tahtia ei pystynyt hiljentämään. Käsillä näpertely koukuttaa. Pakko myöntää, että aika polleana sitten lopulta olin. Hieno laukku tuli ja todellakin ihan itse tein. Mietin, että tiedän monta kaveria, jotka mielellään osallistuisivat Kenkäpaja Pihkan työpajaan ja ilahtuisivat varmaan workshop-lahjakortista. Laukku- tai kenkä-workshop voisi olla myös omaperäinen lahja kevään ylioppilaalle tai vaikka hääparille. Hauskaa yhdessä tekemistä. Ja samalla pääsee tukemaan suomalaista muotoilua.

Kiitos vielä Kenkäpaja Pihkan väki, että tarjositte minulle tämän kokemuksen! Kyllä nyt kelpaa Turun toreilla astella uusi clutch olalla keikkuen.

elämää Turku Vehreät vihreät

Salainen puutarha

22.4.2017

Kävimme tyttären kanssa ensivisiitillä kummitätini juuri ostamalla siirtolapuutarhapalstalla. Tuuli oli kylmä, mutta aurinko paistoi kirkkaasti. 40-luvulla rakennettu siirtolapuutarha oli varovasti, mutta varmasti, heräämässä kevääseen. Melkein pystyi kuulemaan mullan alta kuhinan, kun kasvien vihreys valmistautui puskemaan valtoimenaan esiin. Krookuksia ja sinivuokkoja näkyi jo. Ihana, jännittävä tunnelma.

Luin F. H. Burnettin Salaisen puutarhan joskus teini-iässä, mutta se tuli silti elävästi mieleeni tuolla palstalla. Siinä päähenkilö Mary löytää setänsä englantilaisesta puutarhasta salaisen puutarhahuoneen, joka parantaa orpotytön (monella tapaa) ja herättää hänet iloon ja elämään. Puutarhaa, mullan tuoksua ja kukkapenkkien koukkimista kuvataan tosi elävästi. Onhan tämä tätini uusi puutarha eräänlainen salainen puutarha sekin. Mitä pihamaan vuosien kerrokset menneestä tulevat paljastamaankaan? Miltä portinpielen sireeni näyttää täydessä kukassa? Nouseeko etupihalle vaaleanpunaista malvaa? Miltä tontin reunan vadelmarivin marjat maistuvat? Oi oi!