Browsing Category

Turku

graafinen Turku

Turku-joulukalenteri nyt kaupan!

7.11.2017

Kun asuin Helsingissä, aina loppuvuodesta minuun iski jouluinen Turku-mieli. Vanhan Suurtorin joulumarkkinat, Kauppahallin joulun tuoksut ja Tuomiokirkon kauneimpien joululaulujen tunnelma tulivat mieleen. Useana vuotena mietin, että olisi mahtavaa toteuttaa Turusta perinteinen joulukalenteri. Tänä vuonna, ja nyt jo täällä Turussa asuessamme, sille oli viimein aikaa. Ensin oli tarkoitus tehdä kuvitus käsin, mutta lopulta päädyin digikuvitukseen, jossa Aurajoen kummaltakin puolelta tutut talot seisovat sopuisasti vierekkäin. Melkein kaikille kalenterin taloille löytyy esikuva todellisuudesta. Kalenterin kuva täydentyy luukku luukulta, kuten mielestäni kunnon joulukalenterin kuuluukin. Painotyön toteutti Lönnberg. Yhteyshenkilöni Ismo Sukanen ansaitsee suuret kiitokset todella hyvästä asiakaspalvelusta. Kiitos vielä!

A4-kokoisen kalenterin voi käydä ostamassa itselleen Turusta PUF Design Marketista (Forum-kortteli) ja Sammakon kirjakaupasta (Kauppiaskatu 3). Sitä voi myös tilata suoraan minulta laittamalla sähköpostia osoitteeseen johanna.horkko(a)gmail.com. Kalenterin hinta on 10 € + postituskulut 1,40 € (Suomen sisälle).

Riemullista ja Turku-vireistä joulunodotusta!


EDIT: Kalenteri on valitettavasti loppuunmyyty suuresta suosiosta johtuen. Turun linnan museokaupasta ja Turun kansallisesta kirjakaupasta voi vielä tiedustella. Suuri kiitos kaikille innokkaille ostajille!

 

Sisustus Turku

Mielessä nyt – lokakuu 2017

26.10.2017

Niin tykkään tästä Mielessä nyt -postaussarjastani, mutta miten sen päivittäminen aina vain unohtuu? Viimeksi listattiin maaliskuun suosikkeja ja nyt ollaan jo lokakuussa. Ja nythän minua hykerryttää ja innostaa monikin asia. Lähestyvä juhlakausi esimerkiksi, ja nämä Saana & Ollin Maailman synty -kuosilla varustetut shamppanjalasit. Kalenteriin on jo merkattu muutamat pikkujoulut. Oi että, olisipa upeaa niissä kilistellä juuri näillä laseilla. Maailman synty on Saana & Ollin kuoseista lempparini ja kullattuna Ritzenhoffin eleganttiin lasiin kuosi näyttää vieläkin paremmalta. Saana & Olli kertoivat tuotteesta vasta eilen, joten tietoa jälleenmyyjistä en vielä löytänyt. Kieli pitkällä odotellaan.

Perinteisesti näihin Mielessä nyt -juttuihin on sisältynyt jokin telkkarinosto ja niin nytkin. Nimittäin 9.11. alkaa kiintoisa dokumenttisarja Say what Maikkarilla. Ohjelmassa toimittajat Aino Huilaja ja Nina Rahkola matkaavat kameran ja repun kanssa paikkoihin, joihin pakettimatkailija ei päädy. Botswanan heavy metal -skeneen, Intian hiustenpidennystehtaisiin ja Ukrainan sotakentille esimerkiksi. ”On helppoa yksinkertaistaa ja yskiä stereotypioita päivästä toiseen, mutta kiinnostavampaa on haastaa omat ajatukset ja kuunnella. Puhumalla kun ei opi mitään, kuuntelemalla kyllä” toteaa Nina Rahkola.

Mielessä pyörivät nyt myös kylppärin laatat ja kalusteet. Näyttää nimittäin uhkaavasti siltä, että putkiremppa lähestyy. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tosissani pohdin, millainen olisi unelmieni kylpyhuone ja selvitän, mitä se sitten todellisuudessa tulisi maksamaan. Tosi hauskaa, joskin valintojen määrä vähän hirvittää. Kuuskulmiolaatat sopisivat tähän 70-luvun taloon ainakin hienosti. Niitä kun on tällä hetkellä taloyhtiön saunatiloissakin, joissa on vielä alkuperäinen lattia. 70-luvun tyyliin sopisivat myös pystyyn ladotut kapeat laatat tähän tapaan, mutta onko se jo liian uskaliasta? Kyllästyykö? Kuvassa Kvikin Vista.

Tässä kuussa olen jäänyt koukkuun erääseen Facebook-ryhmään, jossa jaetaan vanhoja kuvia Pohjolan ja Kähärin asuinalueista. Niin hykerryttävää! Olen yrittänyt löytää tietoa Pohjolan historiasta jo silloin, kun tänne muutimme, mutta juurikaan mitään ei ainakaan kirjastosta löytynyt. On kuin aarteita poimisi, kun klikkailee Facebookin feediin pompsahtelevia vanhoja valokuvia tutuista kotikulmista. Kuva jutusta Nostalginen Turku: Villi Pohjola, Aamuset, TS-arkisto.

Turku

Anna kyynelten juosta

26.8.2017

Joku sitä kuvaili osuvasti – kaupungin sydän on murtunut. Tuntuu jotenkin lohduttomalta jatkaa kirjoittamista Gotlannin reissustamme ennen kuin olen kirjoittanut jotain Turusta.

Turku on merkinnyt minulle aina ennen kaikkea tunnelmaa. Silmiin käyvän kirkas kesäpäivä Aurasillan kupeessa, valkolakkien meri Taidemuseon mäellä, kesäyö hiljaisella rantakadulla, lehmusten suhina korkealla Luostarinmäellä, turkoosi välke Samppalinnan uimalassa. Ja jotenkin jännittävä tulevaisuus, opiskelijabileiden riekkumiset, ensirakkauden polte rinnanalassa, raskausmahan paino lantiolla – kutkuttava jännitys siitä, mitä ihanaa vielä tässä kaupungissa tulisinkaan kokemaan. Perjantain 18.8. tapahtumat tunkeutuivat todella syvälle kaikkeen siihen, mitä kaupunki minulle on. Ensin ajattelin, että tämä kaupunki ei ole enää se sama kuin ennen, mutta sitten päätin, että sellaista painoarvoa ei tuolle järkyttävälle tapahtumalle saa antaa. Kaupunki on yhä se sama. Hyökkäys tuli ulkopuolelta. Haluan kirjoittaa, että me selviämme.

Totuus on, että olisin hyvin voinut osua hyökkääjän reitille tuona perjantaina. Liikuin ykköspallon (lapsi täytii vuoden) ja rattaiden kanssa samoja reittejä juuri aamupäivällä. Kun luin uhriksi joutuneesta rattaiden kanssa liikkuneesta äidistä, meinasi sydän pysähtyä. Turvallisuuden tunne on järkkynyt, mutta nyt osin jo palautunut. Mietin silti (lapsellisesti) miksi juuri tämä kaupunki? Miksi juuri me? Niin vaikea käsittää.

Turku

Hanami-piknik Aurajoen rannalla

22.5.2017

Stipendi sille, joka keksi istuttaa Aurajoen rannoille kirsikkapuut joitakin vuosia sitten. Ihan mieletöntä, että Turullakin on oma hanaminsa. Olimme tänään piknikillä Tuomiokirkon puoleisella rannalla. Osin kirsikankukat olivat jo lakastumaan päin, mutta näin myös muutaman puun, joiden kukat olivat vasta nupullaan. Nyt on siis ihan viimeinen hetki käydä ihastelemassa puita!

Virallisesti vanhempainvapaani on lopuillaan, mutta aloitan työt täysipäiväisesti vasta elokuun alussa. Koska kesä tunnetusti menee hujauksessa, nyt on viimeistään alettava nauttimaan tästä elämäntilanteesta kuin viimeistä päivää. Olen tehnyt hiukan töitä vanhempainvapaani ohessa, mutta nyt nekin projektit on saatu pakettiin, ainakin hetkeksi. Innolla googlailen, mitä kaikkea tämä kesään heräävä kaupunki oikein tarjoaa. Nooan terassilla ja Makasiini Contemporary -galleriassa pitää ainakin käydä, ja Littoisten järven turkoosiksi muuttunutta vettä ihmettelemässä myös.

kotona Turku Vehreät vihreät

Vihreää ja valkoista

12.5.2017

Hullu tämä kevät 2017. Turussa on vuoroin saatu aurinkoa, vettä, lunta ja rakeita. Niinkuin ilmeisesti muuallakin maassa Instagramin kuvavirrasta päätellen. Keväänvihreän ja lumenvalkoisen yhdistelmä on hämmentävä, mutta kaunis!

Kevään tunnossa kukkimaan riehaantunut pihan vaahtera sai kylmää kyytiä lumisateessa. Pullistuneet silmut olivat ihan hämillään.

Vihreää ja valkoista on kotonakin. Esimerkiksi keittiössä. Alla helposti kuivahtava lankaköynnös, joka tykkää nyt olostaan yltäkylläisen valoisuuden ja multaan tökätyn ravinnetikun ansiosta. Paljon uusia lehtiä.

Chilin taimet ovat tänä keväänä jo käväisseet ulkona niinä lämpiminä päivinä, joita toukokuun alussa oli. Nyt niitä vielä varjellaan visusti sisätiloissa, mutta kohta jo istutellaan punasavipyttyihin.

Katsahdin tässä yhtenä päivänä parvekkeelta maata kohti ja kas, mikä sinne olikaan putkahtanut – tulppaanikimppu mitä ihanin! Sekin on saanut kristallisadetta ylleen tämän viikon hullunilmassa.

Diy Turku tyyli

Pikkulaukku-workshop Kenkäpaja Pihkan seurassa

6.5.2017

Kun Roosa Mattsson Kenkäpaja Pihkasta otti yhteyttä ja kysyi haluaisinko osallistua heidän järjestämäänsä pikkulaukkutyöpajaan ja tehdä vastapalvelukseksi työpajasta jutun, hihkaisin heti, että tottakai. Ehdotus tuli kuin tilauksesta – olin jo pitkään etsinyt mustaa pikkulaukkua. Kenkäpaja Pihkankin laukkuja olin hipelöinyt, mutta en kuitenkaan ollut osannut oikein päättää, millainen laukun pitäisi olla. Nyt pääsin valmistamaan laukun itse Agata clutch-laukun mallin mukaan.

Työpaja järjestettiin Turussa Puf Design Marketissa, jossa Kenkäpaja Pihkan tuotteitakin on tällä hetkellä myynnissä. Me työpajalaiset teimme  oikeastaan kaiken alusta asti itse. Alla olevassa kuvassa mallataan laukun kaavoja kasviparkitulle lehmännahalle. Sitä seuraavassa kuvassa rei’itetään nahka ompelua ja niittejä varten.

Olen aika keskinkertainen käsilläompelija. Siksi epäilin, että laukustani tulisi ihan vimpula – mutta ei! Laukun tekeminen oli oikeastaan yllättävän helppoa. Ainoastaan nahan leikkaamisesa sai vähän olla kieli keskellä suuta. Saksien ja veitsen lisäksi leikkaamiseen käytettiin myös tuota yllä olevan kuvan vekotinta, jolla olkahihnan sai leikattua luotisuoraan. Opettajat Sofia ja Roosa olivat rentoja ja ihanan kärsivällisiä.

Kakkutauolla (meille tarjoiltiin raakakakkuja!) tsekkailin Kenkäpaja Pihkan kenkämallistoa. Selvisi, että laukkutyöpajojen lisäksi yritys järjestää myös kenkätyöpajoja. Ai hitsi! Aika upean näköisiä popoja. Nuo maiharit näyttävät sellaisilta loppuelämän kengiltä.

Yllä Kenkäpaja Pihkan osastoa Puf Design Marketissa. Alla workshoppimme tuloksia. Työpajan lopulla sormet alkoivat vähän pakottaa, mutta tahtia ei pystynyt hiljentämään. Käsillä näpertely koukuttaa. Pakko myöntää, että aika polleana sitten lopulta olin. Hieno laukku tuli ja todellakin ihan itse tein. Mietin, että tiedän monta kaveria, jotka mielellään osallistuisivat Kenkäpaja Pihkan työpajaan ja ilahtuisivat varmaan workshop-lahjakortista. Laukku- tai kenkä-workshop voisi olla myös omaperäinen lahja kevään ylioppilaalle tai vaikka hääparille. Hauskaa yhdessä tekemistä. Ja samalla pääsee tukemaan suomalaista muotoilua.

Kiitos vielä Kenkäpaja Pihkan väki, että tarjositte minulle tämän kokemuksen! Kyllä nyt kelpaa Turun toreilla astella uusi clutch olalla keikkuen.

elämää Turku Vehreät vihreät

Salainen puutarha

22.4.2017

Kävimme tyttären kanssa ensivisiitillä kummitätini juuri ostamalla siirtolapuutarhapalstalla. Tuuli oli kylmä, mutta aurinko paistoi kirkkaasti. 40-luvulla rakennettu siirtolapuutarha oli varovasti, mutta varmasti, heräämässä kevääseen. Melkein pystyi kuulemaan mullan alta kuhinan, kun kasvien vihreys valmistautui puskemaan valtoimenaan esiin. Krookuksia ja sinivuokkoja näkyi jo. Ihana, jännittävä tunnelma.

Luin F. H. Burnettin Salaisen puutarhan joskus teini-iässä, mutta se tuli silti elävästi mieleeni tuolla palstalla. Siinä päähenkilö Mary löytää setänsä englantilaisesta puutarhasta salaisen puutarhahuoneen, joka parantaa orpotytön (monella tapaa) ja herättää hänet iloon ja elämään. Puutarhaa, mullan tuoksua ja kukkapenkkien koukkimista kuvataan tosi elävästi. Onhan tämä tätini uusi puutarha eräänlainen salainen puutarha sekin. Mitä pihamaan vuosien kerrokset menneestä tulevat paljastamaankaan? Miltä portinpielen sireeni näyttää täydessä kukassa? Nouseeko etupihalle vaaleanpunaista malvaa? Miltä tontin reunan vadelmarivin marjat maistuvat? Oi oi!

 

elämää Sisustus Turku

Mielessä nyt – maaliskuu 2017

11.3.2017

On jo maaliskuu! Tässä kuussa minua ovat liikuttaneet:

1. Lapuan Kankureiden uudet tuulet. Yrityksellä tuntuu olevan erityisen hyvä meininki nyt. Ensinnäkin minua ilahduttaa Puhdas Itämeri -hanketta tukeva kylpy- ja saunatekstiilimallisto Aallonmurtaja (design Reeta Ek). Sen lisäksi: Lapuan Kankurit + Mifuko – Vau! Mifukon suunnittelijat Mari Martikainen ja Minna Impiö ovat suunnitelleet Lapuan Kankureille malliston pellavapyyhkeitä, huiveja, peittoja ja tyynynpäällisiä. Näyttävät tosi tosi ihanilta nekin! Mikään ei voita kauniisti värjättyä ja taiten kuvioitua pellavaa.

2. Kävelylenkeillä olen seurannut meidän lähelle ihan Logomon kylkeen, rautatien ja Köydenpunojankadun väliin syntyvän Fabriikki-asuinalueen rakentumista mielenkiinnolla. On jännää nähdä, miten uusi kaupunginosa syntyy paikkaan, jota ei ole oikein aiemmin edes rekisteröinyt, kun siellä ei ole päässyt kaikkialla tallustamaan. Innolla odottelemme myös kävelysiltaa, joka Köydenpunojankadun puolelta on luvattu keskustaan rakentaa.  Sitä nyt ei alla olevassa kuvassa näy, mutta Logomon kohdalle se ilmeisesti tulee. (kuva: Schauman/YIT)

3. Ja sitten kolmantena: vauvan hiukset! Ja tarkemminkin kysymys: miten niitä leikataan? Tytöllä on nyt tällainen pehko ja tällä viikolla vihdoinkin päätin, että roisin näköinen takatukka on siistittävä. Niinpä pienen harhautustempun avulla napsaisin takaa monta senttiä, mutta epämääräiseksi jäi. Kaikkea löytyy tuosta päästä: suoraa, kiehkuraa, pitkää, lyhyttä, vaaleaa, tummaa, sileää ja takkupörröä. Niin ja pieniä rastoja, jos ei tarpeeksi usein harjata.

elämää Turku

Aikuisuuden viimeinen etappi

26.1.2017

”Kertoo jotain kaupungeista, kun parkkikiekkoja menee eniten Turussa ja matkakorttisuojuksia Helsingissä”, kertoi Saanaa & Ollia edustava Olli minulle Uuden muotoilun joulumarketissa. Totesin, että niinpä. Vielä vuosi sitten olisin ostanut Villi Pohjola -kuosisen matkakorttisuojuksen, mutta nyt tarvittiin parkkikiekkoa, sillä mekin olemme Turkuun muutettuamme ostaneet auton. Sen ostamista lykättiin monta vuotta, eikä siitä totta puhuen olisi ollut kuin riesaa Helsingissä asuessa. Lauttasaarestakin poistivat kaikki ilmaiset, pitkäaikaiset pysäköintipaikat. Minusta on aina tuntunut, että oman auton hankkiminen on aikuistumisen viimeinen etappi. Ja tuntuu edelleen. Mutta aikuistumisella on hintansa: on katsastukset, verot, bensat ja huollot. Toisaalta on vapaus ja helppous roudata lapsen mukana tulleita kamoja ympäriinsä.

Saana & Ollin kuosit tuntuvat olevan vähän kuin turkulaisten kansallismerkistöä. Merkin kuoseja näkee tämän kaupungin sänkykauppojen petauksissa, ravintoloiden sohvilla ja keittiöpyyhkeinä lähes kaikkien turkulaisten keittiöissä. Ja nyt siis parkkikiekoissakin. Söpöä! :)

PS: Saanasta ja Ollista puheenollen, olettehan tutustuneet heidän kollektiivisesta taloprojektistaan kertovaan blogiin Toukolaakso?

Turku

Huurretta Turussa

2.1.2017

pc120194b

Kohti kylmempiä aikoja mennään. Kävelylenkit kirkkaassa, kirpeässä säässä ovat parasta kaamosterapiaa. Nämä maisemat ovat Pyhän Katariinan kirkon mailta ja Halisten koskelta.

pc120195b pc120209b pc120204bpc120183b