elämää

Olen elossa

11.10.2014

Lotta_sienessa

 

Heräsin vasta lopputyökoomasta ja yritän nyt kerätä normaalin arkirytmin palasia paikoilleen. Käsittämättömän työläs loppurutistus yhdistettynä täyspäiväiseen työssäkäyntiin on todella haastava yhtälö, mutta näköjään siitäkin voi jollain lailla selvitä. Onneksi olin saanut muutaman päivän vapaata töistä myös. Vielä on jäljellä kypsäri ja pari muuta käytännön muodollisuutta, mutta valoa näkyy jo putken päässä. Seminaariesitys on pidetty ja kaiken tämän jälkeen olen vieläkin innoissani aiheestani, mikä on oikeastaan aika uskomatonta.

Mietin mikä olisikaan parempi nollaussysteemi tähän väliin kuin sienimetsä. Kun tuo leidi yllä olevassa kuvassa ehdotti sieniretkeä tänään, olin ikionnellinen ja helpottunut. Lopultakin metsään.

Oli pakko kaivaa tähän kuvia koneelta, sillä kamerankin akku vilkutti punaista. Täällä näköjään muutkin tarvitsevat latausta. Nämä kuvat ovat siis viime vuoden sieniretkeltämme. Toivomme samanmoista saalista tänäkin vuonna! ;) Ihanaa lauantaita teille!

 

Lotta_sienessa2

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply hr 11.10.2014 at 10:10

    Oih, varmasti ollut tiukkaa! Työläinä ja stressaavina ajanjaksoina minäki haaveilen metsästä niin että tekee oikein kipeetä. Metsä on paras. Onnea loppurutistuksesta!

    • Reply Johanna 12.10.2014 at 17:55

      Kiitos hr. Mulle metsä on aina ollut terapeutti. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun olen sinne painunut suruissani ja palannut vähän eheämpänä. Merenrannalla on sama vaikutus.

  • Reply Maire 11.10.2014 at 13:05

    Jee, onneksi on ohi! Se ruudun ääressä istuminen lopputyötä tehdessä vie kyllä mehut, mutta onneks just ulkoilu auttaa.
    Täälläkin vähän sienimetsä himottaa, ja juurikin nuo suppikset :)

    • Reply Johanna 12.10.2014 at 17:56

      Jep, varsinkin kun ruudun ääressä istui myös koko päivän sitä ennen. Sieneen vaan! Nyt tai ei koskaan!

    Leave a Reply