elämää

Sydämensärkijä

13.3.2016

P3098158b

Meidän kodissa on selvä koiranmentävä aukko, huutava pula läähättävästä otuksesta ja ruokaa norkkaavasta kuolaajasta. Kuten Kotilon instaseuraajat tietävät, meillä oli tässä viikon verran hoidossa eräs 14-vuotias lähes kuuro koirakaveri. Alunperin Virosta katukoirana Suomeen adoptoitu Rauha oli kyllä niin kiltti tapaus, että hän sulatti sydämemme ihan kokonaan. Rauhan hellyydenosoituksiin kuului nuoleminen, kylkeen tai väliimme asettuminen ja kädestä pitäminen (josta todisteena kuva yllä).

Keskiviikkona jouduimme luovuttamaan Rauhan seuraavaan hoitopaikkaan ja itkuhan siinä meinasi päästä. Joonaskin sanoi, että on suru sydämessä. Selailin Rauhan kuvia koiran omistajan Instagram-tililtä ja nyyhkytin. Rauhan patja jäi vahingossa meille ja sitäkin on vähän vaikea katsella. Te, jotka ette lemmikeistä piittaa, varmaan nauratte siellä kippurassa. Näin se voi mennä.

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Sanni/SEES 13.3.2016 at 09:12

    Mun vanhemmilla on niinikään 3 adoptoitua katukoiraa. 1 Virosta ja 2 Espanjasta. Virosta tulleesta Ellestä on tullut mulle niin rakas että tirautan välillä ikävän kyyneleen jos en pääse pitkään aikaan näkemään… Ja Elle kipuaa (einiin pienenä koirana) suoraan syliin ja painautuu aivan liki aina kun nähdään. Jotenkin noista katujen kasvateista tulee niin kiitollisia, lutusia ja kilttejä elämästä nautiskelijoita, etten kestä.

    • Reply Johanna 11.5.2016 at 14:12

      Tää viesti oli jostain syystä mennyt roskakoriin. Onneksi äkkäsin sen sieltä. Ehkä se on niin, että katukoirista tulee erityisen uskollisia. Rauhan omistaja kertoi, että ne ovat myös kroonisen nälkäisiä. Kerjuuhommat kyllä osataan. :)

  • Reply Tiina 13.3.2016 at 10:57

    Ei mitään nauramista :) Itse en allergian ja astman takia koskaan voi omaa lemmikkiä omistaa, mutta avomieheni vanhempien berni sulatti sydämeni täysin tavatessamme 8 v. sitten. Kun hauvavanhus kuoli kolme vuotta sitten, sydämeni särkyi ja tuntuu edelleen että eläinrakkaus sisältäni kuoli-ovathan ne söpöjä, mutta en oikein enää minkään karvakaverin kohdalla mitään… Näinkin voi siis käydä :(

    • Reply Johanna 14.3.2016 at 13:13

      No voi. Surullinen tarina. :( Meilläkin oli berni, kun olin 13–22-vuotias. Rotu on kyllä todella ihana. Harmi, että sitäkin vaivaa jalostuksen mukana tulleet monet vaivat..

  • Reply Lisbeth 13.3.2016 at 21:03

    Voi Rauha, hän on ihana. ”Mie pidän siusta tassulla kiinni, että et karkaa”.

    • Reply Johanna 14.3.2016 at 13:14

      Just näin. Välillä hän otti myös tassuillaan käden kokonaan haltuunsa ja päästi irti vasta kun oli saanut nuolla kyllikseen.

    Leave a Reply