Uuden äärellä äitienpäivänä

Jopas on ollut kevät! Sen lisäksi, että työelämässä on otettu kokonaan uusi vaihde, olemme ostaneet asunnon ja muuttamassa Turkuun. Eivätkä ne muutokset vielä tähänkään lopu. Olen nimittäin kasvatellut koko alkuvuoden pientä ihmisenalkua sisälläni. Minusta tulee siis äiti! Jos kaikki menee ennustusten mukaan, lapsukainen saapuu maailmaan elokuun puolessavälissä. Lähes koko kesä saadaan vielä kypsytellä ja sitten kun on elokuu, minun lempikuukauteni, ja illoista tulee lämpimiä ja pimeitä, hänen on aika saapua.

Tänä vuonna äitienpäivä herättää siis paljon tunteita. Täytyy sanoa, että tämä ihmiselle säädetty yhdeksän kuukauden odotusaika on kyllä paikallaan. Mikä valtava henkinen matka tämä on jo tähän saakka ollut. Ja fyysinen myös. Olen nimittäin kärsinyt kovasta raskauspahoinvoinnista, joka ei ole kokonaan hävinnyt vieläkään. Oksentelu on nyt vihdoin viime viikkoina ainakin toistaiseksi loppunut, ja pahoinvointi, närästys ja päänsärky helpottaneet. Viikot 10–20 olivat ehkä pahimpia. Olin vähän järkyttynyt huomatessani, että jatkuva kova pahoinvointi alkoi vaikuttaa myös mielialaani. Myönnettävä on, että en vieläkään ymmärrä, miten raskaudesta nautitaan niin kuin sitä sanotaan… On kurjaa, kun iloinen asia aiheuttaa niin paljon ahdistusta. Olen kuitenkin ajatellut, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Ja ehkä tämä on ihan hyvä oppi kuljettaa mukanaan myös siihen aikaan, kun lapsi sitten syntyy. Kaikkien tunteiden on oltava sallittuja. Ajattelen, että se on inhimillistä. Nyt ollaan joka tapauksessa sellaisessa vaiheessa, että vatsassa hyörivä otus aiheuttaa suuria rakkauden tunteita. Se on kyllä kummallista – miten voi rakastaa, kun ei ole koskaan nähnytkään toista? Ihmeellistä.

Tämä on ollut yksi elämäni haastavimmista keväistä. En ole voinut olla stressaamatta siitä, miten saada tehtyä kaikki työhommat huonon olon kanssa. Töitä on ollut paljon, mistä olen kuitenkin erittäin kiitollinen. Näin kesää kohden projektien määrä on vain kasvanut. Nyt pitää yrittää pinnistää vielä äitiysloman alkuun, että saan kaiken pakettiin. Voin vain toivoa, että minut palkitaan alku- ja keskiraskauden hurjuudesta helpolla loppuraskaudella. Täytyy kuitenkin olla varautunut siihen, että näin ei tule olemaan ja kaikkea ei jaksa. Kesäkuun lopussa muutto hoidetaan kunnialla ja sitten pitää alkaa lasketella leppoisempaan aikatauluun.

Kotilo ei ole muuttumassa äitiysblogiksi, älkäätte siis pelästykö. Olen muutenkin vähän huono hössöttämään raskaudesta. Meillä on toistaiseksi aika minimaalinen arsenaali vauvanhoitotarvikkeitakin. Vain näitä ”tosi tarpeellisia” mielitekohankintoja… Askel kerrallaan.

Ihanaa äitienpäivää!