Jopas on ollut kevät! Sen lisäksi, että työelämässä on otettu kokonaan uusi vaihde, olemme ostaneet asunnon ja muuttamassa Turkuun. Eivätkä ne muutokset vielä tähänkään lopu. Olen nimittäin kasvatellut koko alkuvuoden pientä ihmisenalkua sisälläni. Minusta tulee siis äiti! Jos kaikki menee ennustusten mukaan, lapsukainen saapuu maailmaan elokuun puolessavälissä. Lähes koko kesä saadaan vielä kypsytellä ja sitten kun on elokuu, minun lempikuukauteni, ja illoista tulee lämpimiä ja pimeitä, hänen on aika saapua.
Tänä vuonna äitienpäivä herättää siis paljon tunteita. Täytyy sanoa, että tämä ihmiselle säädetty yhdeksän kuukauden odotusaika on kyllä paikallaan. Mikä valtava henkinen matka tämä on jo tähän saakka ollut. Ja fyysinen myös. Olen nimittäin kärsinyt kovasta raskauspahoinvoinnista, joka ei ole kokonaan hävinnyt vieläkään. Oksentelu on nyt vihdoin viime viikkoina ainakin toistaiseksi loppunut, ja pahoinvointi, närästys ja päänsärky helpottaneet. Viikot 10–20 olivat ehkä pahimpia. Olin vähän järkyttynyt huomatessani, että jatkuva kova pahoinvointi alkoi vaikuttaa myös mielialaani. Myönnettävä on, että en vieläkään ymmärrä, miten raskaudesta nautitaan niin kuin sitä sanotaan… On kurjaa, kun iloinen asia aiheuttaa niin paljon ahdistusta. Olen kuitenkin ajatellut, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Ja ehkä tämä on ihan hyvä oppi kuljettaa mukanaan myös siihen aikaan, kun lapsi sitten syntyy. Kaikkien tunteiden on oltava sallittuja. Ajattelen, että se on inhimillistä. Nyt ollaan joka tapauksessa sellaisessa vaiheessa, että vatsassa hyörivä otus aiheuttaa suuria rakkauden tunteita. Se on kyllä kummallista – miten voi rakastaa, kun ei ole koskaan nähnytkään toista? Ihmeellistä.
Tämä on ollut yksi elämäni haastavimmista keväistä. En ole voinut olla stressaamatta siitä, miten saada tehtyä kaikki työhommat huonon olon kanssa. Töitä on ollut paljon, mistä olen kuitenkin erittäin kiitollinen. Näin kesää kohden projektien määrä on vain kasvanut. Nyt pitää yrittää pinnistää vielä äitiysloman alkuun, että saan kaiken pakettiin. Voin vain toivoa, että minut palkitaan alku- ja keskiraskauden hurjuudesta helpolla loppuraskaudella. Täytyy kuitenkin olla varautunut siihen, että näin ei tule olemaan ja kaikkea ei jaksa. Kesäkuun lopussa muutto hoidetaan kunnialla ja sitten pitää alkaa lasketella leppoisempaan aikatauluun.
Kotilo ei ole muuttumassa äitiysblogiksi, älkäätte siis pelästykö. Olen muutenkin vähän huono hössöttämään raskaudesta. Meillä on toistaiseksi aika minimaalinen arsenaali vauvanhoitotarvikkeitakin. Vain näitä ”tosi tarpeellisia” mielitekohankintoja… Askel kerrallaan.
Ihanaa äitienpäivää!
29 Comments
Onnea! :)
Kiitos!
Onnea! Täälläkin odotellaan perheenlisäystä saapuvaksi elokuussa, joten mielenkiinnolla seuraan blogistasi myös vauvajuttuja, jos niitä tulee :)
Oi, onnea sinullekin! Eiköhän sitä jotain vauva-asiaa tänne kuitenkin väkisinkin tule eksymään. :)
Voi kun ihana uutinen – onnittelut teille! Tiedossa siis monenmoisia uusia alkuja; kesäpäiviä & elämänkestäviä seikkailuja!
No kyllä! Kiitos!
Voi ihania uutisia, lämpimät onnittelut <3
Kiitos Kerttu!
Oi miten ihania uutisia! Ja elokuu – se on totisesti paras aika vuodesta putkahtaa maailmaan.
No itsekin olen syntynyt elokuussa juuri noilla tietämillä, joten synttäribileiden kannalta se on ainakin tosi ihana kuu. :)
Hih, ihan hirmusesti tsemppiä loppuraskauteen <3 olisi kiva ehtiä vielä vaikka lounastella yhdessä ennen kun pakkaatte kimpsut ja kampsut ja muutatte pois Helsingistä! :)
Juu, eikös meidän pitänytkin? Saadaan myös bisneksistä samalla sovittua. :)
Onnea ja tsemppiä loppuodotukseen! :)
Kiitos paljon.
Nyt kyllä muutoksen tuulet puhaltaa elämässäsi.
Myötätuulta ja hyvää oloa toivotellen.
Kiitos Sarp!
Onnea toivottaa blogin pitkäaikainen lukija! Kokemuksesi raskaudesta kuulostaa samalta kuin omanikin. Se oli kauheaa alusta loppuun saakka kaikenlaisten vaivojen (mm. juuri järkky pahoinvointi ja erittäin kovat vatsakivut) takia. Ja sitä ei kyllä helpottanut, että lapsi oli pitkään toivottu ja odotettu, vuoden verran. Yritin itsekin pitää toivoa yllä, että loppuraskaus menisi sitten sujuvasti, kun kerta alku- ja keskiraskaus olivat niin kamalia. Näin ei valitettavasti kuitenkaan käynyt MUTTA elämä vauvan kanssa onkin sitten ollut ehkä keskivertoa helpompaa! :) Muutamat sanoivat minulle raskausaikana, että mitä karmeampi raskausaika, sitä helpompi vauva. Meidän (ja muutaman muun tutun) kohdalla on ainakin pitänyt paikkansa! Eli valoa kyllä näkyy tunnelin päässä, jos ei raskausaikana, niin sen jälkeen! :D Tsemppiä loppuraskauteen! :)
Haha! No niin, katsotaan kuinka meille käy. :D Mua on lohduteltu, että jos raskaus on vaikea, niin synnytys on helppo. Kaikella sitä voi itseään lohdutella. Onneksi ei ole enää montaa kuukautta jäljellä. Kiitos tsempeistä ja tuesta. Lohduttavaa, että on muitakin, joille raskaus ei ole ollut pelkkää euforiaa. :)
Joo synnytys oli mullakin kohtalaisen helppo! Ja vaivat loppui sitten siihen synnytykseen, sen jälkeen tunsi olevansa elämänsä kunnossa. :D Olo oli mahtava verrattuna aiempaan, vaikka en synnytyksestä vaurioitta selvinnytkään! :D
Itseäni ärsytti kun aina hoettiin, että palkinto on onneksi parhain, mutta niin se lopulta sitten on, kaiken vaivan ja kärsimyksen arvoista! :)
Oi miten ihania uutisia Johanna! Onnea ja onnellista loppuodotusta <3 Toivottavasti olo helpottaa ja pystyt edes hetken nauttimaan raskaudesta! Itsekin voin tyttöjä odottaessani koko alkuraskauden pahoin ympärivuorokautisesti.. muistan kuinka juoksin töissäkin välillä vessassa yökkimässä. Ja sitten kun olo helpottui, aloinkin jo stressata milloin tytöt syntyisivät… no eihän nuo lopulta halunneet syntyä ilman sektiota ollenkaan ;) Onneksi loppuajan voin hyvin – tosin myös melkoisen paksusti :D
Kiitos Marja! :) No sulla olikin tuplasti kannettavaa! Nostan hattua.
Paljon onnea! :)
Kiitos paljon!
Oikein paljon onnea! <3 Kolmas pieni tuhisijani on huomenna neljän viikon ikäinen, on se vaan joka kerta yhtä ihmeellistä ja ihanaa!
Kiitos Piia!
Voi miten ihanaa, onnea! :) Toivottavasti olo helpottaa vielä. Tsemppiä, been there, done that.. Minusta oli aivan uskomatonta pyykätä ja viikata niitä pienimpiä vaatteita valmiiksi. En vaan voinut uskoa, että meille ilmestyy joku käyttämään niitä <3
Kiitos Maija! No kyllä sitä on vaikea käsittää, että joku sieltä vielä todella tupsahtaa. Ja vuoden päästä kenties käyttää noita kenkiäkin. ;)
Voi miten ihana uutinen! Paljon onnea ja hyvää vointia!
Kiitos Kiiki! :)