elämää graafinen

Valmistuin! – ja miten tähän tultiin

3.11.2014

PB020140c

 

 

Hahah, rutistanko oikein rystyset valkoisina tutkintotodistusta? No syytä onkin, sillä tie tähän oli pitkä ja mutkikas. Olen varsin tyytyväinen, että olen juuri tässä nyt.

En tiedä, mistä ajatus alunperin pieneen päähäni iski, mutta halusin aina tulla opettajaksi. Lukion jälkeen hain vain ja ainoastaan Turun yliopiston luokanopettajakoulutukseen. Mitään muita vaihtoehtoja en tosissani edes harkinnut, eikä niitä oikein ollutkaan. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään. Viihdyin opettajaopinnoissa ja sain mahtavia ystäviä. Luokanopettajakoulutus teki minusta sosiaalisemman, spontaanimman ja leikkivän, niin kuin varmaan monesta muustakin. Ryppy rakkauteen tuli kuitenkin opetusharjoitteluissa, joissa huomasin ongelmia ääneni kanssa. Kurkku kipeytyi päivän mittaan ja viikon opetuksen jälkeen puhuessa tuntui kuin joku olisi vedellyt äänihuulia raastinraudalla. Viimeisessä ja pisimmässä harjoittelussa havahduin todellisuuteen – äänelle on tehtävä jotain, jotta voin joskus tehdä opettajan työtä kokopäiväisesti. Hakeuduin foniatrille, joka totesi minulla kurkunpään refluksitaudin ja tulehtuneen kurkunpään, joka tautiin lähes poikkeuksetta liittyy. Äänihuulet sijaitsevat kurkunpäässä, eivätkä toimineet normaalisti tulehduksesta johtuen. Minut ohjattiin ääniterapiaan, jossa puheterapeutti totesi myös toiminnallisen äänihäiriön. Tuotin ääntä väärin, väärillä lihaksilla ja äänihuulia kuluttavalla tavalla. Kävin ääniterapiassa enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisesti puolitoista vuotta. Puhalsin päivittäin veteen lasiputkella (rentouttaa äänihuulia), tein äänentuottoharjoituksia, äänenavauksia ja söin refluksilääkkeitä. Lisäksi kävin voice massagessa. Kaikesta tästä huolimatta ääntä ei saatu kuntoon. Äänihäiriön taustalla on ongelmien vyyhti, johon refluksilääkkeet ja äänentuottotekniikan parantaminen eivät tuoneet lopullista apua. Niillä tienoin, kun sain graduni valmiiksi ja maisterin paperit käsiini, sain myös tuomion foniatrilta mustaa valkoisella: ääni ei tule koskaan riittämään opettajantyöhön. Valmistujaisjuhlat jäivät pitämättä ja tulevaisuus näytti hämärältä. Olin totaalisen jumissa asian kanssa pari vuotta. Aivot löivät tyhjää, kun yritin pohtia mitä nyt. Niiden kahden vuoden aikana olin töissä tutkimusavustajana ja jonkin aikaa tutkija-nimikkeelläkin Turun opettajankoulutuslaitoksella ja Oppimistutkimuksen keskuksessa. Kokeilin myös asumista Ahvenanmaalla, jossa työskentelin kirjakaupassa. Mitä todella tekisin ammatikseni tulevaisuudessa oli kuitenkin koko ajan isona möykkynä sisälläni. Se oli kamalaa.

Muistan sen hetken yhä kirkkaasti, kun solmu sitten aukeni. Olin käynyt TE-toimiston tarjoamassa ammatinvalinnanohjauksessa ja tehnyt siellä loputtomasti erilaisia testejä. Olin pohtinut, että haluan tehdä työtä, jossa saan olla mahdollisimman luova ja joka liittyy visuaalisuuteen. Idea graafisesta suunnittelusta ei kuitenkaan iskenyt työvoimatoimistossa vaan hiihtolenkillä meren jäällä. Aurinko paistoi kirkkaasti suoraan silmiin ja koko maisema oli täysin valkoinen. Yhtäkkiä vain tajusin, että halusin opiskella graafiseksi suunnittelijaksi. Se oli oikeastaan ihan selvää. Olin aina pitänyt kuvan ja tekstin yhdistämisestä ja piirtänyt pienestä asti hullun lailla. Maisteriopinnoissa sivuaineeni oli ollut kuvataidekasvatus. Kotiin päästyäni soitin poikaystävälleni, jonka kanssa olin silloin seurustellut vasta muutaman kuukauden ja kerroin aikeistani. Hän kysyi ”miksi ihmeessä?”, sillä oli itse opinnoissaan törmännyt ikävään graafisen suunnittelun opettajaan. ”Sehän on pilkun viilausta,” hän sanoi ja oli oikeassa. Sitähän se on (kirjaimellisestikin), mutta paljon muutakin. :)

Pääsin samana vuonna (2010) sisään Metropolia Ammattikorkeakouluun medianomi-koulutukseen. Suuntautumisvaihtoehtona siis graafinen suunnittelu.  Syksyllä muutimme yhteen Helsinkiin (Fiiliksiä tuosta elämänmuutoksesta postauksessa Alkukankea takki). Ne neljä opiskeluvuotta menivät lopulta aika äkkiä. Voisin oikeastaan kirjoittaa tuosta koulukokemuksesta ihan uudenkin postauksen, joten jätetään se myöhemmäksi. Suomen valtio tuki opiskeluani kolmen vuoden verran, sillä uutta tutkintoa varten myönnettävien tukikuukausien lisäksi minulla oli muutama jäljellä opettajaopintojen ajalta. Ilman valtion tukea uusi ammatti ei olisi ollut mahdollista. Tämän kokemuksen pohjalta on todella ikävää, että tämä ei olisi enää tänä päivänä mahdollista. Hallitushan päätti, että samantasoiselle koulutukselle ei enää myönnetä lisätukikuukausia.

Summa summarum: arvostan nyt yli kaiken sitä tunnetta, että minulla on ammatti, jota voin harjoittaa ja josta pidän paljon. Suhtaudun alaan intohimoisesti. Toki suhtauduin myös opettamiseen siten. Ammatinvalinta on yksi suurimmista elämän varrelle osuvista pulmista. On raastavaa, jos se on jotenkin epävarmaa pidemmän aikaa. Vielä raastavampaa on joutua luopumaan unelma-ammatista tai ammatti-identiteetistä, joka on jo ehtinyt kehittyä. Se on luopumista tulevaisuudesta, jonka oli itselleen suunnitellut. Tässä yksi syy siihen, miksi keskityn nykyään aika tiukasti tässä hetkessä elämiseen. Elämä on niin outoa. Sitä ei voi käsikirjoittaa. Kaikki saattaa heittää kuperkeikkaa huomenna. Kuitenkin kuperkeikasta selvittyään voi löytää itsensä tilanteesta, jossa kaikki on uskomattoman hyvin. 

Last Friday I graduated with a bachelors degree in graphic design from Metropolia University of Applied Sciences. The journey to this point was not  short nore was it easy. It took 6 years of teacher studies, one diagnosis of voice disorder, two years of total confusion after that, one heureka and 4 years of graphic design studies. Now, I could not be happier! Cheers!

You Might Also Like

34 Comments

  • Reply Piia 3.11.2014 at 21:22

    Mahtavaa! Onnea. Ihanaa että löytyi sitten vielä sinulle se oikea ala ja intohimo työhön. jes!

    • Reply Johanna 3.11.2014 at 21:44

      Olen tosiaan etuoikeutettu, mutten kuitenkaan kultalusikka suussa syntynyt. ;)

  • Reply eveliina 3.11.2014 at 21:29

    Hyvä Johanna! Olet kyllä ihan oikealla alalla. Paljon onnea valmistumisen johdosta!

  • Reply A-E 3.11.2014 at 21:30

    Onnea vielä kerran Johanna! Olen kuitenkin niin onnellinen siitä,että tiesi graafiseksi suunnittelijaksi on ollut pitkä. Jos olisit oikaissut suoraan lukiosta sinne,en olisi saanut noin hyvää ystävää.

    • Reply Johanna 3.11.2014 at 21:34

      Ooh, kiitos A-E. <3 Mäkään en kadu opettajaopintoja. Niiden johdosta tulin juuri sellaiseksi kuin haluankin olla ja sain sunkaltaisia ystäviä, joita ilman elämä olisi niin paljon köyhempää!

  • Reply Sarp 3.11.2014 at 21:30

    Ihana ja lämmin tarina.

    Nyt rupesi vaan hirvittämään,
    kun ajattelen nuorta joka valitsee väärät opinnot ja ei ole rikas.
    Itse olen alanvaihtaja ja ajatus ettei olisi vaihtoehtoja on kammottava.

    • Reply Johanna 3.11.2014 at 21:36

      Muakin hirvittää tuo ajatus! Ilmeisesti valtion mielestä ja kansantaloudellisesti ajatellen meitä alanvaihtajia vain on jatkuvasti liikaa. Kuitenkin on niin monenlaisia tarinoita. Mun tapauksessa olisi ollut katastrofi, jos en olisi saanut tätä uutta tilaisuutta.

  • Reply Sarp 3.11.2014 at 21:31

    Tärkein meinas unohtua: Paljon Onnea!

  • Reply Silja Maaria / Mintunmustaa 3.11.2014 at 21:35

    Suuret onnittelut valmistumisesta! Mahtavaa, että sait tilaisuuden opiskella uuden, mieluisan ammatin. Ja upeaa, että pääsit yli harmituksesta ja järkytyksestä, joka varmasti on aikanaan ollut melkoinen. Hyvää jatkoa! :)

  • Reply Eiju 3.11.2014 at 21:36

    Onnea Sinulle lahjakas, luova Johanna sylin täydeltä. Viittaan eveliinan ja A-E:n lausumiin :)

  • Reply JereVii 3.11.2014 at 21:59

    Hieno homma, älyttömän paljon onnea!
    Olisi mahtava, jos vaivautuisit availemaan mulle vähän kokemuksiasi graaffisesta suunnittelusta. Olen nyt abi-vuotta käyvä lukiolainen, jonka päässä pyörii vaikka mitä koskien jatko-opiskelua. Yhtenä vaihtoehtona on käynyt mielessä juuri tuo graaffinen suunnittelu, mutta netti tuntuu olevan pullollan vain tietoa opiskelusta, eikä niinkään siitä, mitä tapahtuu kun opiskelu on ohi ja on aika siirtyä työelämään.
    Millaisia työmahdollisuuksia graaffisella suunnittelijalla on, entä minkälaisiin projekteihin hän ottaa osaa ja missä määrin?

    • Reply Johanna 3.11.2014 at 22:01

      Moi Jere! Laitan työlistalle tuollaisen postauksen. Graafinen suunnittelija on yksi niistä ammateista, joista monella on aika hatarat käsitykset. Usein koulutukseen hakeneetkaan eivät oikein tiedä, mistä ammatissa todella on kyse.

  • Reply Maire / Kettukarkki 4.11.2014 at 08:22

    Onnea vielä murunen! Kiva kun kerroit tarinan täällä – ja uutta tietoa tuli minullekin vaikka hyvin jo tunnetaankin :)

    • Reply Johanna 4.11.2014 at 17:47

      Enkös mä ole koskaan sulle tästä kertonut? Tarina on niin pitkä, ettei sitä jaksa aina kaikille selvitellä, mutten kyllä ole sitä koskaan erityisemmin salaillutkaan. :)

  • Reply maja 4.11.2014 at 08:36

    Kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin, sillälailla super positiivisella tavalla. Hurjan paljon onnea ja menestystä myös tulevaan <3

  • Reply retromoderni 4.11.2014 at 09:25

    Paljon onnea!

  • Reply marja 4.11.2014 at 09:40

    Hurjasti onnea! Ihan huippuhienoa, että löysit ensimmäisen unelman kariuduttua (osaan kuvitella kuinka kurjalta tuo onkaan mahtanut tuntua, varsinkin kun opiskelit kuitenkin valmiiksi asti) sen toisen unelma-ammattisi! Ja voisin kuvitella että se on just eikä melkein sinua :)

    Itse edelleen, nelikymppisenä odottelen tuota ahaa-elämystä siitä, mitä haluaisin tehdä – samalla tuntien elämän valuvan ammatillisesti hukkaan. Tykkään kyllä työstäni mutta silti koen etten ole omalla alallani. Vaan kun tietäisikin mikä se oma ala on! Mähän olen opiskellut germaanista filologiaa mutta tajusin jo ekana opintovuonna etten halua ainakaan opettajaksi. Siksi päätinkin suositella omille lapsilleni välivuotta ja aikaa miettiä rauhassa mitä haluavat elämältään. Kiirettä kun ei ole. Paitsi mulla alkaa jo olla :)

    • Reply Johanna 4.11.2014 at 17:46

      Välivuosi on ehdottomasti hyvä ratkaisu, jos vaihtoehtona on ryntääminen johonkin, josta ei ole ollenkaan varma. Ammatinvalinta voi kyllä olla todella vaikeaa. Ihminen muuttuu paljon lukioiän jälkeen. Kolmekymppisenä saattaa olla ihan toinen ihminen kuin parikymppisenä. Onneksi ammatinvaihdoksia tekee nykyään yksi jos toinenkin, joten kannustavia tarinoita on helppo löytää. Uskon Marja, että säkin vielä löydät jonkun uuden polun, jos haluat! :)

  • Reply karin // tunne tilat 4.11.2014 at 11:41

    Mahtionnittelut valmistumisesta!

    Ehkäpä nuo säädökset opintotukikuukausista vielä muuttuvat. Eihän tuossa ole mitään järkeä tässä maailmanmenossa. Nykyisiä ammatteja tulee poistumaan ja uusia tulee tilalle. Samalla eläkeikää nostetaan. En usko hetkeäkään, että meidän lapset pärjäisivät koko työuransa yhdellä koulutuksella.

    Omatkin opintoni ovat aivan loppusuoralla. Enää aloitetut kurssit loppuun ja opinnäytetyö! Jeeeee!

    • Reply Johanna 4.11.2014 at 17:49

      Toivotaan tosiaan että muuttuvat, tai ainakin kaventuvat koskemaan vain joitakin tapauksia. Totta tosiaan että ammatit muuttuvat tulevaisuudessa paljonkin. Nytkin monessa ammatissa pitää osata tehdä vähän yhtä sun toista. Tarkat rajat ovat kadonneet.

      Hei onnea ja tsemppiä viimeisiin kiusauksiin sulle! :)

  • Reply Lotta 4.11.2014 at 13:41

    Todella paljon onnea valmistumisesta! Olet niin oikealla alalla, koska olet yksi lahjakkaimista ja idearikkaimista tyypeistä ketä tiedän :) Onnea!

    • Reply Johanna 4.11.2014 at 17:49

      No jopas! :D Kiitti Lottarainen. :)

  • Reply modernistikodikas 4.11.2014 at 16:58

    Suuret onnittelut!

  • Reply Villis 5.11.2014 at 15:58

    Lämpimät Onnittelut! Olet ilosi ansainnut!!!

  • Reply Piia 6.11.2014 at 11:04

    Ihanaa, onnea kovasti. Saman suuntaisia opintoja on itselläkin ollut mielessä, mutta aikuiskoulutuspuolelta.

  • Reply Ida-Auroora 31.1.2016 at 15:50

    Löysin äsken blogisi ja ihastuin tähän samantien! Ihana oli lukea, kuinka olet päätynyt nykyisen ammattisi pariin. Itse opislelen myös luokanopettajaksi (nyt kolmatta vuotta). Jotenkin lähiaikoina pinnalle on noussut taas luova puoleni ja taiteellisuus. Jossain unelmissa toivon että saisin tehdä myös tuollaista luovaa työtä, esimerkiksisisustusuunnittelijan töitä. Motivoivaa oli siis kuulla tarinasi. Ehkäpä löydän vielä itsenikin unelma-ammattini parista!

    Kaikkea hyvää sinulle ja ihanaa kevättalvea! :)

    • Reply Johanna 31.1.2016 at 19:42

      Kiitos palautteesta Ida-Auroora! Mites kuviksen opettajan ammatti? Se yhdistäisi molemmat. Unelmoin itsekin siitä joskus. :)

    Leave a Reply