elämää

Vastasyntynyt

6.9.2020

”Leijailen sun luoksesi mun omani, kulkijani.
Suklaapuodille opastan ja pahan sulta piilotan.
Miten tiedät musta kaiken, vaikka katsot mua ensi kertaa?”

Tällainen toimitus saapui meille viikko sitten, viisi päivää ennen eräpäivää ja polkee nyt uutta tahtia arkeemme. Niin sitä vain unohtaa neljässä vuodessa, millainen on vastasyntynyt; miten pehmeä on poski, miten lämmin niska, miten mustat silmät katsovat kuin aikojen takaa.

”Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä.
Katson hiljaa nukkuvaa, katson lohdun kantajaa.
Pidän aina lähellä, kuljen matkan vierellä,
sillä saattajani on vastasyntynyt.”

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply