elämää

Viisi omakuvaa, hui!

11.7.2014

P7050562b

Olen viime aikoina miettinyt tätä omakuvahommaa. Johtuu varmaan niistä photobootheista, joita pääsin toteuttamaan viime viikkojen polttareissa.

Kesän ensimmäisten polttarien photoboothissa oli mukana seilorirekvisiittaa kuten kerroin. Viime viikonlopun polttareihin taas olimme roudanneet kasan vintage-henkisiä hepeneitä ja asusteita. 60- ja 70-luvun mekot sopivat hyvin (oletettavasti) 70-luvulla rakennetun mökin henkeen. Aurinko paistoi niin lämpimästi ja läikkyi seesteisen Paimionlahden liplatuksesta. Mökille muodostui jotenkin ihan oma tunnelmansa siitä kaikesta. Että se oli hauskaa! Alun kankeuden jälkeen kaikki pääsivät fiilikseen mukaan. Itsekin sitten ihan hyvin.

 

photobooth_vintage

 

Kauniiden ystävättärieni silmään pistivät omista kuvista ensin vain niin sanotut virheet. Eikä se oikeastaan kovinkaan kummallista ole. Olemme tottuneet pitämään ulkonäköä projektina, jota on pidettävä yllä ja jatkuvasti jalostettava. Tähänhän kaikki kosmetiikkamainonta perustuu. Opetellaan tunnistamaan kehon fotogeenisimmät vinkkelit ja trimmataan ne epäedullisemmat puolet jollain lailla piiloon. Rumia puolia ei haluta nähdä. Tavallaan pinnallista, mutta sitten toisaalta: mitä hyödymmekään niiden epäedullisten omakuvien katselemisesta? Sanoisin että emmepä mitään.

 

P7050519b

 

Jokaisen pitäisi ainakin kerran elämässään päästä kuvauttamaan itsensä niin, että näkee itsensä kuvissa kauniina tai vähintäänkin ”ihan hyvännäköisenä”. Se tekee hyvää, eikä ole mitään merkitystä sillä, miltä arkena tai normaalivetimissä näyttää. Voimauttavan valokuvauksen ideassa on vissi perä. Hyvät kuvat itsestä oikeasti voimauttavat! Hyvissä omakuvissa on usein myös sellaista, josta tunnistaa jotain syvempää ja tärkeää itsessä olevaa. Olkoon se sitten asento, katse, valo, tunnelma tai kuvausympäristö.

 

P7050557bbP7050555b

 

Mikään muotiblogi Kotilosta ei koskaan voisi tulla. En jaksa pohtia tuntikausia kehtaanko julkaista omasta pärstästäni jonkun kuvan vai en (näin se usein menee), ja usein julkaistuista omakuvista tulee kuitenkin morkkis. Blogin omakuviin varmaankin tottuu (tai turtuu…), mutta toistaiseksi olen pääosin tyytynyt päättömiin kuviin. Nämä viisi omakuvaa samassa postauksessa ovat siis kaikkien aikojen ennätys! Hyvä minä. Koska kehtaan itse katsella näitä on ihan ok myös julkaista ne. :)

 

P7050565b

 

Millaisia fiiliksiä teillä on omakuvista? Miltä tuntuu omakuvien julkaisu blogissa? Millaisiin kuviin itsestä olette tyytyväisiä?

The photobooth sessions we’ve had at the past two bachelorette parties have got me thinking about self-portraits. All of us have our complexes, that’s a fact. I feel everyone would benefit from a photoshoot that resulted in (at least) a few great pictures of our selves. There’s always something deeper of us in these pictures that we like. Something we recognise and would like to cherish. As you may have noticed I publish pictures of myself pretty seldom. Therefore four (no, five!) pictures in one post is a true record! :)

You Might Also Like

11 Comments

  • Reply Vilja @ muotoseikka 11.7.2014 at 09:16

    Erittäin kauniit kuvat! Satumainen valo ja seesteinen, kesänkaunis nainen. Noissa kuvissa on jotain taikaa :)
    Minulla on hyvin ristiriitaiset tunnelmat omakuvien julkaisemisesta blogissa. Muutaman kuukauden välein saatan sujauttaa mukaan jonkin omakuvan, ja lukijat niitä varmasti toivovatkin mukaan aina välillä, mutta silti jokin siinä vaivaannuttaa. Jotenkin ajattelen sen niin, että haluan pitää blogia asioista, en itsestäni. Joskus tekisi mieli kuvata jokin hyvin onnistunut asu, mutta sitten tulee hölmö olo siitä, että kuvaisin itseäni. Mutta nautin kyllä kovasti niistä blogeista, joissa bloggaaja esiintyy usein itse kuvissa. Kovin on siis kaksijakoinen tämä suhtautumiseni.
    Summa summarum: omakuvat blogeissa ovat erittäin tervetullut lisä, jos se vain tuntuu bloggaajasta luonnolliselta. Minusta harvoin tuntuu.

    • Reply Johanna 11.7.2014 at 12:31

      Oi kiitos! Mulla on täsmälleen samoja ajatuksia. Blogi ei sinänsä kerro minusta henkilönä, vaikka kertookin tavallaan. Itsekään en ollenkaan pistä pahakseni, jos bloggaaja kuvaa itseään, mutta omalla kohdalla se van tuntuu vähän kömpelöltä. usein

  • Reply Saija 11.7.2014 at 10:55

    Ihanat kuvat! Ihan samoja ajatuksia pyörii minullakin mielessä omakuvista. Sitä on niin hölmön kriittinen omista kuvista ja kameran edessä on vaikea rentoutua, joten lopputulos on aina vähän pöhkö. Siksi niitä omakuvia tulee harvoin laitettua. Pitäis olla joku piilokamera, joka taltioisi kivoja hetkiä, aidoimmillaan. Sellaisia kuvia haluaisin enemmän blogiin. Ja ehdottomasti haluaisin kuvata enemmän ystäviä ja ihan katukuvaa ihmisistä yleensäkin. Siinäkin olen vain niin ujo ja ystäviäkään ei halua ”rasittaa” blogikuvauksella tai kysyä aina lupaa, että saako kuvata. Tykkään ihmisten kuvista blogeissa, ne tuo minusta kuviin elämää.

    • Reply Johanna 11.7.2014 at 12:35

      Ihan sama! Haluaisin julkaista kuvia ystävistäni, mutta en halua aiheuttaa heille vaivaantunutta oloa enkä myöskään saattaa siihen tilanteeseen etteivät kehtaisi kieltää kuvien julkaisemista. Ei ole myöskään tarkoitus tehdä ystävistä ”blogimateriaalia”. Heilun jo nyt kameroineni ihan tarpeeksi usein kaikkien tiellä. :)

  • Reply Johanna 11.7.2014 at 12:35

    Hei by the way, Aamukahvilla-blogissa oil tässä taannoin hauska postaus ”rumista hetkistä”: http://aamukahvilla.bellablogit.fi/2014/06/kamera-ei-vielakaan-rakasta/

    Kurkatkaa!

  • Reply retromoderni 11.7.2014 at 14:18

    Ihania kuvia. Harvemmin oma pärstä blogissa esillä on juurikin siitä syystä, että on niin helkkarin kriittinen omille naamakuville.

    • Reply Johanna 12.7.2014 at 09:44

      Juuri näin, tuntuu usein aika väännöltä itsensä kanssa että saa jonkun kuvan julkaistua…

  • Reply Taru / Sort of Pink 11.7.2014 at 19:59

    Allekirjoitan kaikki aiemmat kommentit ja näkökannat! :)

  • Reply Pauliina 12.7.2014 at 09:22

    Ihanat kuvat Johanna, oletpa rohkea! Mulle on tosi vaikeaa olla valokuvattavana, sitä pitäisi varmaan ihan harjoitella. Itselleen on helposti niin kriittinen.

    • Reply Johanna 12.7.2014 at 09:42

      Kiitos Pauliina! Luulen kans että harjoittelu auttais ja kankeus katoais.

    Leave a Reply