graafinen

Freelancerin torstai

15.4.2016

P4158571b

Kun siirryin viime vuoden lopulla suunnittelutoimiston työntekijästä kokopäiväiseksi freelanceriksi pyörittämään omaa firmaa, en kyllä varsinaisesti epäillyt, etten viihtyisi uudessa elämäntavassani. Olin kuitenkin tehnyt freelancerina töitä opiskelun aikana kesäisin ja vähän työn ohellakin myöhemmin. Nyt tätä freelancer-elämää on kohta kertynyt puoli vuotta. Freelancer on siis pätkätöitä tekevä työntekijä, jolla on samanaikaisesti useampia työnantajia. Freelancer voi toimia verokortilla tilapäisessä työsuhteessa, laskuttaa laskutuspalvelun kautta (esim. Ukko.fi) tai oman yrityksen kautta. Erona ns. ”palkansaajaan”, freelancer voi itse määrittää työ- ja loma-aikansa. Toisaalta hän ei nauti työsuhteisen henkilön tapaan esim. lomarahoista, sairaslomakorvauksista (no Kelalta voinee hakea tietyissä tilanteissa), vikonloppu- tai ylityökorvauksista.

Tässä jokunen viikko sitten keksin, että voisin raportoida yhden freelancer-päivän tänne blogiin. Sillä kyllähän se viime syksyn päivistä eroaa paljonkin. Ehkä teidän joukossa on joku, joka pohtii, olisiko freelanceriksi heittäytyminen omalla kohdalla tulevaisuutta. Toivottavasti saatte tästä postauksesta jotain iloa! Kyseessä on torstai muutaman viikon takaa.

Aamu alkoi niin, että postiluukusta kolahti kuori, jossa oli erään taittamani lehden painettu numero. Tuoreen painotyön selaileminen on aina vähän hermostuttavaa. Yleensä käy niin, että ensimmäisellä tai toisella vilkaisulla katse osuu johonkin virheeseen, kuten leski- tai orporiviin, pisteettömään nostoon tai heilahtaneeseen marginaaliin. Tällä kertaa jäin ihmettelemään ylämarginaalin kapeutta ja soittelin asiakkaan kanssa asiasta. Kävi ilmi, että painossa oltiin madallettu lehden korkeutta ilman, että asiakkaalle tai taittajalle asiasta ilmoitettiin. Tämä jäi kyllä vähän harmittamaan. No, näistä ei kannata päiväänsä pilata. Niinpä aloitinkin hommat toisen projektin parissa, pyörittelin erästä infografiikkaa, kunnes tuli aika lähteä päivän ainoaan palaveriin. Olimme sopineet palaverin kivaan paikkaan, nimittäin Lauttasaaren sillan kupeessa olevaan Cafe Mutteriin. Kahvilassa näkyi muitakin freelancerin näköisiä ihmisiä naputtelemassa koneitaan. Palaverin tarkoitus oli käydä läpi suunnitteltavan web-sivuston rakennetta. Asiakas on ystäväni, joten palaverin alusta hyvä tovi meni kuulumisten vaihtamiseen. Mutterin marenkipiirakka oli muuten parasta lajissaan. Muutenkin ihana paikka. Harmi, että siellä on tullut käytyä niin harvoin näiden Lauttasaaressa asuttujen vuosien aikana.

P3178245b P3178242b

Palaverin loppuvaiheessa toinen kaverini Laura viestitti, että oli käymässä Lauttasaaressa. Koska hänenkin työnsä muodostuu yksittäisistä projekteista, keksimme, että perustetaanpas loppupäiväksi yhteinen kotitoimisto. Päätimme palaverin Mutterissa ja lähdin kotiin kokkaamaan lounasta. Olimme varanneet lounaaksi espanajalaisia uusia perunoita ja kalaa. Maistui!

P3178251b

Loppupäivä meni sitten työtä tehdessä ja huudellessa olohuoneeseen, jossa Laura ja Joonas lojuivat vierekkäin sohvalla töitään tehden. Tein paria kolmea projektia rinnakkain. Vaihdoin sähköposteja ja taitoin. Oli tosi kiva päivä ja tavallisesta sosiaalisempi! Sovimme Lauran kanssa, että toteutamme vastaavat kotitoimistotreffit vielä kevään aikana uudestaankin.

P3178256b

Yksi syistä, miksi olen viihtynyt niin hyvin freelancerina, on varmaan se, että olen aina kaihtanut rutiineja, täysin samalla kaavalla toistuvia päiviä. Tiedän eräänkin freelancerin, joka tekee usein töitä mökiltään ja matkoiltaan, vaikka rapakon toiselta puolelta. Vaaditaan vain toimiva nettiyhteys. Vaikka työaikoja voi venytellä sinne tänne, kahdeksan tuntia työtä päivässä tuntuu kuitenkin olevan omalla kohdallani se vakiomäärä, johon olen tottunut. Jos aloitan työnteon vasta aamuyhdeltätoista niin teen yleensä hommia yli kuuteen. En katso kelloa, mutta tällainen rytmi tuntuu jotenkin syntyneen. Jos viikolla laiskottelee, joutuu silloin tällöin tekemään töitä myös viikonloppuna. Olen kuitenkin yrittänyt rajata työnteon arkipäiviin vaikka väkisin. Jos työnteon päästää levittäytymään viikonloppuun, on vaikea enää luopua tavasta ja totuttaa asiakkaatkin pois tavasta. Kun meitä on kaksi freelanceria täällä kotona, työrytmien yhteensovittaminen on välillä vaikeaa. Se on kyllä myönnettävä.

Jos mietin, millainen käsitys minulla oli työelämästä vielä lukiossa, niin en mitenkään osannut kuvitella, että se voisi olla myös tällaista. Näin vapaata. Silloin freelancereita tuskin oli yhtä paljon kuin nykyään. Niin monet työt ovat nykyään paikkaan sitoutumattomia ja projektiluontoisia. Eikä silloin 2000-luvun alussa vielä puhuttu mistään etätyöpäivistäkään. Olen sitä mieltä, että ihminen on sitä tyytyväisempi työssään mitä vapaammin hän saa itse määrittää sen puitteet. Tällä hetkessä ajatus kellokortista kammoksuttaa. Toisaalta täytyy muistaa kolikon toinenkin puoli. Freelancerin työ ei varmastikaan sovi ihmiselle, jolla on hankaluuksia itsekurin säilyttämisessä. Myös epävarmuus tulevaisuuden projektien toteutumisesta voi olla osalle liian stressaavaa.

Olisipa hauska kuulla kokemuksia muilta friikuilta tai sitten ajatuksianne muuten vain tällaisesta ”elämäntavasta”. Kommentteja kaivataan siis! :)

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Anna 15.4.2016 at 13:59

    Terveiset Helsingin yliopistolta, jossa tämä palkkatyöläinen tekee etäpäiväänsä tänään :). Ehdottomasti kannatan luovaa vapautta ja etätyöpäiviä! Koska työskentelen viestintätoimistossa ja projektiajattelu on meillä arkipäivää, niin suuren osan viikosta teen kuitenkin toimistolla Turussa, jotta saamme kollegoiden kanssa asioita eteenpäin yhdessä. Mutta välillä, kun tarvitsen kirjoitusrauhan, siirrän toimiston kotiin. Tai jos etäpäivän teko esimerkiksi täällä Helsingissä helpottaa työviikon suunnittelua, niin sekin sopii hyvin. Onneksi myös työantajani ajattelee niin.

    • Reply Johanna 16.4.2016 at 19:19

      Ihanaa vapautta! Olispa useammallakin alalla kuin viestinnän ja kulttuurin alalla näin.

  • Reply tuulia 15.4.2016 at 15:12

    Olipa kiva, valaiseva ja tarpeellinen postaus! Tällaisia saisi olla enemmänkin, muiltakin, kun työelämä muuttuu nyt kovaa tahtia ja ihmiset kipuilevat suuntiensa kanssa (ainakin jotkut..).
    Etä-ja projektityöskentely pitäisi olla jo laissa säädetty mahdollisuus kaikille joiden ammattiin se käy! Resurssia vapautuisi niin paljon tuottavaan työhön. Allekirjoitan, sen että sopii vain kurinalaisille ja suhdannevaihteluja sietäville. Mutta kun kynnys ylitetty, takaisin tavalliseen 8-16 työskentelyyn ei ole :)
    Luovaa kevättä sinulle!

    • Reply Johanna 16.4.2016 at 19:17

      Näin se taitaa olla… ;) Samoin sinne!

  • Reply S 15.4.2016 at 19:34

    Olipa mukava lukea toisen freelancerin arjesta – sitä aina välillä itse miettii, että näinköhän näitä hommia ”kuuluisi” tehdä. Freelancerin ”normaaliin” arkeen kun ei oikein missään kouluteta ;) Itse olen tehnyt opintojen ohella freelancerina toimittajan ja tiedottajan töitä. Nyt viimeiset reilun puoli vuotta olen ollut työsuhteessa ja alkuun oli helpottavaa, kun oli työajat joista pitää kiinni. Vapaalla oli sitten oikeasti vapaalla ja töissä sai hoidettua myös sosiaalisia suhteita. Itselläni freenä työtunnit lipsuvat helposti alkamaan liian myöhään ja sitten loppumaan myöhään illalla tai venymään viikonlopulle… Nyt taas olen saanut tehdä muutaman viikon töitä omaan tahtiin – ja ah! Mikä vapaus! Kai se vaan on niin, että edelleen ajattelen työaikojen puitteissa tehtävää työtä ”työnä” ja freehommia enemmän harrastuksena. Yhtä kaikki, molemmat tavat tuntuvat sopivan kunhan välillä saa maistaa toista :) Vaihtelu virkistää!

    • Reply Johanna 16.4.2016 at 19:16

      No tuo on varmaan ihan totta, että vaihtelu virkistää. Taidan itse olla kuherruskuukausivaiheessa vielä eli kaikkia freelancer-elämän ”varjopuolia” ei ole vielä kohdattukaan. :)

  • Reply Marika 17.4.2016 at 12:09

    Tunnen tuskasi tuon painetun lehden selaamisen suhteen. Itse kirjoitan freelancerina juttuja, ja vaikka kuinka yritän katsoa omien artikkelieni taittoversiot läpi, en kärsi lukea enää painettua lehteä. Joku lauserakenne saattaa sittenkin tuntua oudolta tai juttuihin jää joku pikkuvirhe, joka ärsyttää ja tympii. Aina mietin, että olisi pitänyt olla huolellisempi tai viimeistellä enemmän. Juttua kirjoittaessa se pilkkujen siirtely on vaan jossain vaiheessa lopetettava..

  • Reply Kookoo 18.4.2016 at 11:32

    Kiva kuulla, että olet viihtynyt freelancerina! Tein itsekin jossain vaiheessa freekkuhommia. Nyt on kuitenkin vierähtänyt jo reilut kolme vuotta työsuhteessa. Työpäivät täällä Englannissa venyvät helposti pitkiksi ja siihen päälle sitten vielä työmatkat Lontoon mittakaavassa. Alan olla enemmän kuin valmis karkaamaan pois toimistovankilasta.
    Viimeksi kun tein töitä freelancerina, olin vielä opiskelija ja tein siihen päälle palkkatyötäkin keikkaluontoisesti. Enää ei ole näiden kahden tuomaa taloudellista tukea, joten loikkaus omille siiville tuntuu melkoisen pelottavalta. Sitä kohden kuitenkin edetään pienin askelin. Mielenkiinnolla siis seuraan sinun ajatuksiasi. Mukavaa maanantaita, olit sitten töissä tai vapaalla ;)

    • Reply Johanna 18.4.2016 at 11:42

      Kiitos kommentista ja samoin mukavaa maanantaita sinne Kookoo! Kuinka yleistä etäily muuten englantilaisessa työkulttuurissa on?

      • Reply Kookoo 18.4.2016 at 21:43

        Etäily riippuu varmaa aika paljon alasta ja firmasta, mutta uskoisin, että se on kyllä yleisempää täällä kuin Suomessa. Olen kuullut, että aka moni firma tarjoaa mahdollisuutta tehdä etätöitä yhtenä päivänä viikossa. Toiset firmat taas suhtautuvat nihkeämmin ja vaativat ehdotonta läsnäoloa.
        Omalla työpaikallani on useita ihmisiä, jotka tekevät jatkuvasti töitä kotoa käsin ja tulevat toimistolle vain muutaman kuukauden välein. Tähän järjestelyyn tarvitaan ainakin meillä kuitenkin joku painava syy, kuten toisessa kaupungissa tai jopa toisessa maassa asuminen. Mielestäni meillä ei tässä asiassa olla aivan tasapuolisia, sillä kaikki etätyötä tekevät ovat lapsiperheellisiä, suhteellisen seniorissa asemassa tai asuvat Lontoon ulkopuolella. Ilman näitä atribuutteja, on ainakin meidän firmassa, hankala saada etätyötä neuvoteltua.

    Leave a Reply