Eihän tällaisia paikkoja enää ole olemassa! Pohjoisella Hesperiankadulla sijaitseva pikkuinen leipomokahvila Hopia on toiminut samoissa tiloissa vuodesta 1949. Hopiassa valmistetaan karjalaisia leivonnaisia edelleen samoilla resepteillä kuin 60 vuotta sitten ja sisustuskin on täsmälleen sama kuin silloin kun sortavalainen evakko, Emma Hopia, yrityksen perusti. Seinillä on Sevedo-nimimerkillä toimineen taiteilijan Kalevala-aiheisia maalauksia. Syksyllä omistajaa vaihtanut konditoria on tietyssä vaatimattomuudessaan aivan valloittava. Kävin Hopiassa perjantaina neljän maissa, jolloin suuri osa leivonnaisista oli jo ostettu loppuun. Sain silti maistettua riisipiirakkaa, korvapuusteja ja kaalipiirakkaa. Jälkimmäinen oli paljon maustetumpaa kuin omat ”karjalaiset” kaalipiirakkani, joten epäilen, että se mammanikin leipoma ”karjalainen” kaalipiirakka oli enemmän Hopian piirakan kaltaista. Hopian sivujen mukaan leivonnaiset ovat aikoinaan presidenteillemmekin maistuneet ja niitä on toimitettu Stockan herkkuunkin myytäväksi.
Voin sanoa, että kyllä hävetti tuossa ympäristössä kaivaa työläppäri esiin… Panin merkille, että lähes kaikki leipomossa vierailleet sanoivat minulle jonkin sanasen, vaikka itse vain jurnutin nurkassani sähköpostin äärellä. Leipomolla näyttää olevan vankka asiakaskuntansa, sillä kova vilske kävi koko ajan. Harmi, että Hopia on auki arkisin vain klo 8–17, ja koska se sijaitsee Töölössä minun on vähän vaikea ehtiä sinne töiden jälkeen.
Näitä ketjuttomia, aitoon osaamiseen, perinteeseen ja alkuperäisideaan perustuvia kahviloita ei enää ole montaa. Vinkatkaahan muita vastaavia Helsingistä, Turusta tai muualta Etelä-Suomesta! Aurinkoista sunnuntaita. :)
This small Carelian confectionery Hopia on Hesperiankatu in Töölö (Helsinki) was established 1949 and has remained the same ever since. The recipes and the interior are exactly the same as back then. I’m so glad I found this, since there is no places like this anymore, anywhere! I felt so quilty opening my work laptop in this atmosphere…
8 Comments
Oho, Hopia pitääkin ehdottomasti löytää, kun Helsinkiin tulee asiaa! Kaalipiirakkaa en olekaan saanut (kun en laiskuuttani ole tehnyt) ikuisiin aikoihin.. Olivatko karjalanpiirakat oikeaoppisen ohutkuorisia?
Heti ensimmäisenä tulee vain mieleen Tampereelta Amurin Helmi, jonka ohi ei vaan kertakaikkiaan pysty kävelemään! Tuoreiden munkkien, pullien ja muiden herkkujen ilmassa leijuva tuoksu melkein kantaa sisälle. Jokaisella Tampereen vierailulla on ihan pakko poiketa edes hakemassa mukaan Helmen herkkuja ja vilkaisemassa olisiko peltilelujen valikoimassa jotain uutta…
Moi Pippa! En maistanut karjalanpiirakoita, joten en ole varma. Ilmeisesti oikeaoppiset ovat tosi ohutkuorisia? Kiitos Tampere-vinkistä! Sinne seuraavaks.
Hopia oli kantakahvilani n. 10 vuoden ajan, kun asuin Helsingissä! Aivan ihana paikka, loistavat tarjoilut, edullinen ja silloiset työntekijät todella ystävällisiä. Nyt ei ole tullut käytyä siellä enää pariin vuoteen, kun muualla asun. :(
Oi sinä onnellinen! Tämänkin hetken tarjoilijat olivat todella ystävällisiä ja sujauttivat vielä kassiini korvapuustipussin, kun kerroin tekeväni jutun kahvilasta. :)
Oi! Saisikohan tuolta sellasia oikeita karjalanpiirakoita, joita aina kovasti täällä etelässä kaipailen? Itä-Suomessa kun niitä saa jokaisesta kaupasta ja kahvilasta.
Voi saadakin! Riippuen tietty, mikä määrittelee ne ”oikeat” karjalanpiirakat. :)
Hei! Muistaakseni sinä laitoin instagramiin joku aika sitten sokokselta(?) otetun kuvan, jossa oli sellainen mekko jossa oli mm. mintunvihreää, jotain suuria graafisia kuvioita tms. En löytänyt kuvaa enää uudelleen raivokkaasta selailusta huolimatta, muistaisitko minkä merkin mekko oli kyseessä?
Moi Mau! Se oli Helsingin Sokoksen Marks&Spenceriltä. :)