Heippa Helsinki!

1/2 muutosta hoidossa ja lopusta puolikkaasta vastaavat Joonas, perheemme ja ystävämme Turussa juurikin tällä hetkellä. Koska jäin tekemään loppusiivousta Lauttasaaren kämppään, istun vasta nyt bussissa matkalla Turkuun. Lieneeköhän koko projekti hoidettu ja pölyt pyyhitty, kun lopulta itse uuteen kotikaupunkiimme pääsen.

On se vaan pirunmoisen rankkaa puuhaa tuo muuttaminen. Tavaroiden karsiminen, järkeistäminen laatikoihin, kaiken organisointi. Onneksi saimme vuokrattua kuormurin, jonka kyytiin mahtui koko omaisuutemme kerralla. Ja onneksi tuli niin monta reipasta ystävää apuun.

Ja miltä nyt tuntuu? Viime päivät ovat olleet niin suurta häslinkiä, että ei ole ollut aikaa pysähtyä tunnustelemaan. Muuttoapuun saapuneet ystävämme olivat enemmän liikuttuneita kuin me. Meillä ne tunteet iskenevät vasta myöhemmin, kun pöly vähän laskeutuu. Vietettiinhän tässä asunnossa lähes kuusi vuotta elämästämme. Paljon elämää siihen mahtuu. Asuntomme oli ihanan valoisa ja parveke varsinkin aivan ihana. Lauttasaari on helmi. Sitä tulee varmasti ikävä. Mutta vanhan muovimaton kulmia ja rispaantuneiden kaapinovien reunoja jynssätessä alkoi tuntumaan, että asuntoa sinänsä ei tule niin kova ikävä. Vaikka täällä joka tapauksessa viihdyinkin loistavasti. On hyvä olo siitä, että uskalsimme ottaa uuden askeleen. Ja se toinen uusi askel kolkuttaa jo kohta ovella, kuten kuvasta voinette päätellä.

Instagramissa lohdutin toista, juuri tänään Helsingistä pois muuttanutta toteamalla, että Helsinki ei katoa minnekään, vaikka siellä ei itse asustakaan. Meidät varsinkin se tulee kutsumaan luokseen käymään töiden merkeissä tulevaisuudessa useinkin. Tämän olen todennut jo monta kertaa aiemmin: kaikki paikat asuvat meissä. Ja ne ihmiset, vaikka ei joka viikko nähtäisikään.

Kun kuusi vuotta sitten ajoin omat tavarani Lauttasaareen, olin ihan surullinen. Tietenkin olin myös innoissani uudesta koulusta ja Joonaksen kanssa yhteen muuttamisesta. Kuitenkaan en olisi yhtään halunnut muuttaa Helsinkiin. Nyt ajattelen, että onneksi pakotin itseni. Niin paljon hienoja juttuja on tapahtunut – uusi ammatti, työ ja paljon uusia ystäviä. Opin, että aina intuitiota ei kannata kuunnella. Se nimittäin sanoi, että älä lähde Turusta. Onneksi lähdin, Helsinki muutti kaiken. Katsotaan, mitä Turku minulle tekee. Edessä on ainakin ihan uusi elämänvaihe. Voi elämä!