Juhla

2-vuotisjuhlat

20.8.2018

Pistimme pystyyn 2-vuotisjuhlan sunnuntaina. Vieraita oli lähes 30. Olihan siinä puuhaa, mutta tuo päivä taas osoitti, että tällaisia bileitä, jos joitain, todella kannattaa järjestää. Päivä oli yksi kesän ihanimmista. Kuten viime vuonna juhlimme jälleen vanhempieni pihamaalla. Aikuisten pöytä tehtiin pingispöydästä. Lasten pöytä koottiin kahdesta puulavasta (niiden päällä puukuitulevy). Lavat käärittiin pöytäliinaan ja ympäröitiin räsymatoilla ja tyynyillä. Lasten pöytään olisi kyllä sopinut paremmin jäykkä kernikangas. Pöydästä olisi tullut vähän jämäkämpi. Matala pöytä tuntui kutsuvan luokseen myös vanhempia ja itsekin olisin istunut sen ääressä mieluiten. Olisi hauskaa joskus järjestää aikuisten kekkerit (tosi) pitkän puulavapöydän ääreen.

Lainasin kavereilta muovipalloja ja löysin yhden säkin kirpparilta. Niistä ja lasten uima-altaasta syntyi pieni pallomeri. Se oli kyllä hitti, vaikka palloja ei nyt niin runsaasti ollutkaan. Eivät lapset valita. :)

Kakun sijaan oli tänä vuonna cupcake-buffet, jossa sai koristella valmiiksi kuorrutetun kakkusen. Kaksi kynttilää sytytettiin, mutta puhaltamiseen ei koskaan päästy, sillä tyttöparka säikähti sydänjuuriaan myöten onnittelulaulukuoroa. Ei Paljon onnea -laulua ensi vuonna siis… Nuo Raikastamon luomumehut upposivat hyvin. Bonusta, että niitä ostamalla tukee samalla Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaa.

Leikkimökki oli suosittu leikkipaikka myös. Mökistä tultiin kynän ja listan kanssa hakemaan aikuisilta tilauksia ja sitten ne häärättiin kasaan mökin keittiössä. Kiirettä on jälkien perusteella piisannut.

Oli jälleen oikea jännitysnäytelmä sään suhteen. Koko viikon lupailtiin vuoropäivin sadetta ja aurinkoa. Sitten sunnuntaiaamun tiedotusten mukaan ei iltapäivällä pitänyt sataa. Kuitenkin yhden aikaan, tuntia ennen vieraiden saapumista, iski sadekuuro. Juoksimme sitten hakemaan kaikki kattaukset ja altaan sisälle. Onneksi se oli vain lyhyt kuuro ja pian päästiin taas valmisteluita jatkamaan.

Tyttö saatiin päiväunille ennen juhlia ja viime aikoina leimahdelleet uhmakohtaukset pysyivät koko päivän poissa. Vanhemmat saivat siis huokaista helpotuksesta. Lahjojen avaamisestakaan ei tullut urakkaa, kun osa paketeista avattiin heti kun ne saatiin. ”Se on MINUN!” kuului vain pari kertaa (lempilausahdus nykyään). Kaksivuotias on liikuttavan kaikkivoipainen, mutta horjuu uhmaiän sekavuuden partaalla. Samaan aikaan hyvin tietäväinen ja itsenäinen, mutta kuitenkin useimmiten ihan pieni vauva vielä. Onneksi!

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Karkkis 7.9.2018 at 21:19

    Törmäsin blogiisi toisen blogin linkkilistassa ja päätin kurkata. Näyttää ihanilta juhlilta!

    • Reply Johanna 12.9.2018 at 19:56

      jes, kiva että törmäsit!

    Leave a Reply