Juhla Vehreät vihreät

Hääkukat

29.9.2019

Jos muistan oikein, niin keskityin ihan ensimmäisenä hääkukkiin sen jälkeen kun juhlapaikka oli varattu. Ja vasta sitten ryhdyin metsästämään pukua. Koska vihkimis- ja juhlapaikka olivat niin leimallisesti merelliset, piti kukkiinkin saada vähän saaristofiilistä. Toiveena oli ”räjähtäneen” näköinen keskikokoinen kimppu, jossa olisi heiniä ja burgundinpunaisia daalioita. Ja sellaisen turkulainen Piia Jaala toteutti.

Kukkaseppele jatkoi sävyllisesti samaa linjaa. Se oli ohut, eikä painanut juuri mitään. Harmi, ettei miesten vieheistä tullut yksittäistä kuvaa. Nekin sopivat niin nätisti syksyiseen kokonaisuuteen. Kampauksen ja meikin minulle teki Ninni Hiushuone Kerhosta.

Alla olevassa kuvassa on morsiuskimppuni seuraavana päivänä. Siinä suklaakosmokset ovat jo kuihtuneet. Niin toivoin, että tuo kimppu ei olisi koskaan lakastunut.

Pöytäkukat aseteltiin sekalaisiin kirkkaisiin ja ruskeisiin pulloihin. Ostin daalioita ja vahakukkia ja yhdistin ne luonnosta kerättyihin vadelmanoksiin ja heiniin. Ja oli mukana myös piparminttua ja muita sekalaisia kasveja äitin pihamaalta. Daaliat olivatkin vähän haastavia asetella, koska daalian kukka on aina kääntyneenä yhteen suuntaan. Vadelmanoksat ovat näyttäviä ja vihreän sävy ihanan tumma. Vielä niihin ei ollut ilmestynyt ruskaakaan. Vadelmien poimiminen oli tosin vähän piikikästä puuhaa. Häiden aattoiltana hampaita pestessäni löysin myös punkin kyynärtaipeestani. Luonnonkasvien yhdistäminen leikkokukkiin oli ötököistä ja rispaantuneista kynsinauhoista huolimatta varsin budjettiystävällinen ratkaisu.

Äitin kanssa yhdessä väkersimme myös köynnöksen, jossa käytimme kaislaa, eucalyptusta, ruscusta, pikkutalviota, murattia ja siankärsämöä. Se aseteltiin pöytään, jossa me istuimme vanhempiemme ja tyttären kanssa. Neljämetrisen köynnöksen sitominen oli aika urakka. Kahdelta henkilöltä siihen meni 3–4 h, mutta sitominen oli hauskaa ja köynnöksestä tuli minusta tosi hieno.

Entäs se puku sitten? Minulla oli ennakko-oletuksena, etten tulisi kovin helposti löytämään hääpukua morsiusliikkeestä. En halunnut mitään pönöttävää. En sifonkia tai kimalteita, vaan jotakin boheemia ja laskeutuvaa. Löysin puvun talvella ranskalaiselta Sézanelta, joka ei ole mikään morsiuspukuliike ollenkaan. Agnes-niminen mekko on lähes 100 % puuvillaa (kenties puku tulee taas tulevan talven mallistoon, nyt sitä ei kaupassa näy). Anoppini ompeli mekkoon yhden alushamekerroksen lisää, jotta puku ei olisi IHAN niin linoja nuoleva. Puku tuntui minunnäköiseltä ja pitkät hihat sopivat syksyyn. Tykkäsin siitä kovasti.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply