Leivoin isilleni juhlapäivän kunniaksi kinuskikakun. Elämäni ensimmäisen sellaisen. Pelkäsin, että kinuskista tulisi liian kovaa ja koko kakusta liian ätläkkä, mutta toisin kävi. Kätkin sokerikakkukerrosten väliin lakkahilloa, banaania ja sokeroimattomia pakastevadelmia. Vadelmat olivat hyvä vastapaino kaikelle muulle makealle, joten kokonaisuus onnistuikin ihan yllättävän hyvin. Isillekin maistui. Hauskaa tehdä välillä jotain tällaista todella perinteistä. Kokenut kakkumaakari näkee varmasti viimeistelyssä paljonkin parannettavaa, mutta seuraavaksi sitten siistimpää jälkeä kokemuksen tuomalla varmuudella.
Jos kinuskikakusta tulee mieleen 80-luvun synttärikutsut, on myös alin kuva ehtaa 80-lukua. Olisiko vuosi -88 ja jonkin purjehdusreissun sateinen päivä. Onneksi mikään ei ole muuttunut. Samanlainen kuva olisi ihan mahdollinen nykypäivänäkin. Tosin vene on vaihtunut. :)
PS: Kakku syntyi Kinuskikissan viiden munan ohjeella.
It’s Fathers’ Day in Finland today and I baked a caramel cake for my dad. The very first one ever!
2 Comments
Ihana tuo viimeinen kuva <3 Ja nam, mikä kakku! Mä en ole vielä ikinä leiponut ihkaoikeaa täytekakkua… ehkä joskus pitäisi uskaltaa :)
Mäkään en ole ollut mikään täytekakkujen leipoja. Ennemminkin olen tehnyt juustokakkuja. Tosin tässä syksyn mittaan on kyllä tullut tehtyä muutama täytekakku ja olen ihan yllättynyt miten hyvin ne ovat onnistuneet. Oon siis taas päässyt uudestaan täytekakkujen makuun…