Kesti näin kauan ennen kuin lapsemme tuli uniini. Mutta nyt hän seikkaileekin niissä harva se yö. Joku uni sitten kuskasin häntä esimerkiksi isänsä bänditreeneihin… Yöt meillä nukutaan nyt uusissa sinisissä pussilakanoissa. Marimekon ne ovat, mutta tuhma bloggaaja ei muista kuosin nimeä. Äitini osti ne meille tuparilahjaksi Sokoksen 3+1-päiviltä. Kiitos äiti!
Tummansinisen ja messingin yhdistelmässä on jotain ylevää. Ajatukset lentävät jo loppuvuoden juhlakauteen. Tulee mieleeni viimejouluinen kattaus tummansinisellä pöytäliinalla. Tuon postauksen kuvia käsitellessäni olin jo raskaana, mutten tiennyt sitä vielä. Vieläkin vähän inhottaa katsoa noita kuvia, sillä niistä tulee mieleen noihin aikoihin alkanut loputon kuvotus. Rakkaus tummansiniseen sentään pysyi!
3 Comments
Onpa kiva kuvio ja väri! Sopii hyvin teidän makkariin :)
Hih, minulla on ihan sama juttu yhden kolme vuotta vanhan blogipostauksen kanssa: kuva croque madamista saa ällötyksen päälle, vaikka se olikin hyvää, mutta se oli juuri se alkuraskauden aika, kun kaikki vähän ällötti. Itse asiassa pelkkä ajatus siitä leipäherkusta tuo muiston mieleen.
Heh, taitaa olla ihan yleistä tuollainen! :D