elämää kotona

Villasukkaiset

11.11.2016

Joka syksy pitää päästä tietyn ankeuden kynnyksen yli ennen kuin pimeän ajan saapumisesta voi alkaa nauttia. Oleellinen osa tässä on villasukilla. Ne pehmentävät koko olemassaolon. Se on helpottavaa varsinkin näinä aikoina, kun suuren maailman meno tuntuu taas vähän liian hurjalta.

Tänä syksynä minulla on täällä tämä kolmaskin villasukkainen, jolle lepertely auttaa myös löytämään olemassaolon tunnelmalliset puolet. Piiloudutaan illalla vällyjen alle ihanaan lämpimään pesään. Kääriydytään toppapukuun ja pehmeään makuupussiin suloisiin uniin. Nautitaan illasta ihan vaan köllien villahuovalla. Lasketaan aamuisin Kettu Repolaisen jäljet ikkunan alla.

Samalla kun juttelee lempeitä lapselle, hoitaa omaa sieluaan, jota välillä täällä kylmässä maailmassa paleltaa.

Kuten kuvasta näkyy äitillä ja tyttärellä on samanlaiset villasukat. Ne on kudottu luovutetun Karjalan Johanneksen pitäjän villasukkamallin mukaan. Isäni suku on Johanneksesta päin kotoisin. Molemmat sukkaparit ovat lahjoja kummitädiltäni. Villasukkasamiksia ollaan siis!

pb100536b

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply