elämää matkalla

Merimurheita

11.8.2014

P7220854b

 

Yhtenä uhkana omallekin pulikoimiselleni on Itämeren tila. Ihanista uintireissuista ja purjehduskeleistä on kiva kirjoittaa, mutta rakkaan meremme tilasta paljon mälsempää. Ulkomerellä heinäkuun puolivälissä meri näytti kaukaa katsottuna noin kauniilta kuin alemmassa kuvassa, mutta kun siirsi katseensa lähemmäs meren pintaa näki loppumattomat sinilevälautat. Kuva on jostakin Björkön ja Nauvon väliltä, ulkosaariston ja välisaariston vyöhykkeeltä.

 

P7230365b

 

Noustessaan pintaan puuromaiseksi siniseksi massaksi sinilevä on jo kuollut ja alkaa mätänemään. Näin oli käynyt Björkön rannoilla. Björkö on siis tuo saari, josta postauksessa Loma vetten päällä näkyy useampikin kuva. Saaressa on upea makeavetinen sisäjärvi, joka on ehkä metrin merenpinnan yläpuolella ja jonka erottaa merestä vain ohut maakaistale. Toisella puolella kaistaletta oli tänä kesänä siis kirkasvetinen järvi-idylli ja meren puolella tuota tunkkaisen hajuista yököttävää leväpuuroa.

 

P7210217bP7210218bP7210215b

Tänä vuonna sinilevän runsaaseen kukintoon on ilmeisesti vaikuttanut monta suotuisaa tekijää: pitkään kestänyt helle, vähäiset tuulet ja kovat talvimyrskyt, jotka nostivat pintaan fosforia Itämeren pohjasta. Nyt niitetään sitä mitä on kylvätty. En voi olla miettimättä, miltä tämä meri kymmenen vuoden päästä näyttää. Lapsuudessani sinilevästä ei puhunut kukaan, enkä muista nähneeni sitä silloin koskaan. Meri on muuttunut ja se tekee kyllä lohduttoman surulliseksi. Niin surulliseksi, että halusin kaivaa edes jotain hyviä uutisia Itämeren voinnista. En oikein löytänyt mitään, kunnes viikko sitten Hesari kirjoitti jutun Vihdoin hyviä uutisia Itämerestä. Juuri tuollaisia uutisia välillä kaivattiinkin.

Sitten tulee aina se seuraava aatos – mitä yksittäinen ihminen voisi asialle tehdä ja onko siitä mitään hyötyä. Pieni tippa on kuitenkin osa isoa merta. Esimerkiksi mökkiläinen voi vaikuttaa omalla toiminnallaan paljonkin rantansa kuntoon vuosien saatossa (eikä vähiten tuhoavasti). Googlaamaalla löytyy muutama ilmiselvä vinkki, jotka on hyvä palauttaa mieleen: Vältä Itämeressä kasvatetun kirjolohen syömistä, tyhjennä veneillessä septitankki (tai hanki sellainen!!) ja jätä jätteet satamien jätepisteisiin, älä pese mattoja meressä ja vältä lihankulutusta, sillä lihantuotantoon tarvitaan paljon peltoalaa (jolta ravinteet sitten vesistöön huuhtoutuvat). Veneilijän on myös hyvä liittyä Pidä saaristo siistinä ry:hyn, joka huolehtii suuresta osasta saariston jätteidenkäsittelystä. Roopen sivuilta löytyi myös nämä loistavat vinkit ympäristöystävällisempään siivoukseen veneoloissa. Tuolla on monta kohtaa, jossa meidänkin perheellä olisi petrattavaa. Ja samat vinkit pätevät myös mökkiläisille.

 


P7230356b

 

Jahas. Tulipas pitkä sepustus. Jos jaksoit tänne asti, haluaisin vielä sanoa, että tarkoitus ei ollut saarnata. En vain voinut olla kirjoittamatta asiasta, josta kaikki ovat tänä kesänä puhuneet ja joka on itseänikin paljon ahdistanut. Sinileväinen meri ei ole pelkkiä lukuja ja otsikoita. Se on monen elinkeinoon, lomailuun, liikkumiseen – ja viihtymiseen – vaikuttava asia. Ei voi kalastaa, hellepäivän jälkeen ei voi pulahtaa uimaan, lemmikkejä ei voi päästää rantaan tai pitää vapaana, merivettä ei voi käyttää peseytymiseen eikä mihinkään muuhunkaan. Sinilevä invalidisoi kesänviettäjän, jolle meri on kesän oleellisin elementti. Minut se tekee ennen kaikkea surulliseksi ja kaihoisaksi. Lapsuuteni rakkain maisema pilaantuu.

I have never seen such large reefs of blue-green alga as I did this summer in Turku Archipelago.  In my childhood I don’t recall to have ever seen blue-green alga and now it’s everywhere. It’s horrifying and makes me endlessly sad. 

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Sari 11.8.2014 at 20:25

    Täyttä asiaa tärkeästä aiheesta.

  • Reply Maire 11.8.2014 at 21:27

    Hyvä kirjoitus! Erittäin tärkeää asiaa aiheesta, joka itseänikin kaivelee. Hienoa että kaivoit esiin nuo vinkit, joita voi itse noudattaa puhtaamman meren puolesta. Ja taas tuli yksi erittäin painava lisäsyy vähentää koko perheen lihansyöntiä.

    • Reply Johanna 12.8.2014 at 10:49

      Kiitos Maire ja kiitos jakamisesta! Konkreettisia vinkkejä kaivattaisiin kyllä lisääkin. Tuo lista kun ei riitä mihinkään.

  • Reply Kati 11.8.2014 at 21:51

    Niin tärkeä aihe ja muistutus. Itämeri tarvitsee meitä <3

    • Reply Johanna 12.8.2014 at 10:49

      Ja me Itämereä, monella tapaa!

  • Reply Rimma 12.8.2014 at 10:51

    Yksi ihminen on tippa meressä, ehkä, mutta jos niitä tippoja alkaa olla tuhansia ja taas tuhansia niin kyllä sillä yhdelläkin tipalla on merkitystä :) Nimimerkillä tunnen itseni usein epätoivoiseksi samojen ympäristö(ja etenkin sen kanssa käsikädessä kulkevan eläinoikeus)asioiden äärellä.

    Kiitos tästä postauksesta!

    • Reply Johanna 12.8.2014 at 11:08

      Kiitos Rimma! Tämä postaus kumpusikin juuri siitä epätoivoisuudesta.

  • Reply Lotta 14.8.2014 at 19:28

    Me juodaan luomumaitoa Itämeren takia. Logiikka menee niin, että koska lehmille pitää luomussa syöttää luomurehua ja sen viljely kuormittaa Itämerta tosi paljon normirehua vähemmän, niin sitä kautta luomumaito on suoraan pro Itämeri.

  • Leave a Reply