Vanhojen sisustuslehtien helmiä

Inspiroiduin Tunne tilat -blogin kasarisisustuslehtiä käsittelevästä postauksesta niin, että jäin taas selailemaan pitkäksi aikaa omia sisustuslehtipinojani. Niitä on kertynyt. Aina puolen vuoden välein yritän kuitenkin käydä pinoja läpi ja heittää pois kaikki viisi vuotta vanhemmat lehdet lukuunottamatta niitä yksilöitä, joita ei vain voi pois heittää. On useitakin numeroita, joihin palaan aina uudestaan. Tiettyjen juttujen tenho on sammumaton. Kokosin tähän muutamia sellaisia.

Kuvat yllä ja alla ovat edesmenneen Divaani-lehden numerosta 05/2012. Uuden talon vanha sielu -jutun malmölaiskoti ei menetä silmissäni charmiaan. Erityisen ihanalta näyttää tuo parveke. Luulen että sain juuri tästä jutusta kipinän hankkia viime kesän parvekkeelle juuttimaton. Koripunokset ovat edelleen in, vaikka niitä on näkynyt jo ties kuinka monta kokonaista vuotta. Alla saman kodin keittiö. Edelleen trendikäs!

Alla olevan kuvan korkkiseinä on aivan mieletön. Tuollainen sopisi työhuoneeseen niin hienosti. Vastaavanlainen oli muuten toteutettu Bo LKV:n Helsingin toimistoonkin. Kyseinen lehtijuttu kertoo 60-luvun lopun ruotsalaisesta rivitaloasunnosta (Elle Decoration 03/2015). ”Vi tänkte Santa Monica typ 1968.” Viime kesänä minut valtasi jonkinlainen 60-lukukuume, jonka yhtenä innoittajana oli tämä juttu. Todisteena siitä esim. postaukseni 60-luvun talossa.

Ja sitten tähän Plaza Interiörin (05/2015) siniseen unelmaan. Ah! Etsin kyseistä juttua kuumeisesti Vuoden 2016 trendivärit -postausta varten, mutta lehti oli piiloutunut sohvan alle, josta sen löysin vasta viime viikolla. Kyllähän meillä sohvankin alta imuroidaan, ainakin välillä… Kyseinen juttu sai minut taas rakastumaan vaaleansiniseen, josta en ole moneen vuoteen niin paljon perustanut. Jäänsininen luo aivan uskomattoman uneliaan ja ihanan tunnelman Tukholman Telefonplanilla sijaitsevan asunnon makuuhuoneeseen. Eikä tuossa kaakeloidussa keittiötilassakaan mitään varsinaista vikaa ole…

Hannas room -blogin Hanna Wessmanin koti on lattiasta kattoon täyttä ruotsalaista täydellisyyttä. Kaikki Wessamanin kotia esittelevän jutun (Plaza Interiör 9/2013) kuvat ovat ihania, mutta valitsin tähän kuvan ruokailutilasta. Vitivalkoisen maadoittavat iloisen värinen räsymatto ja kauniit vanhat tuolit. Pöytä on ruotsalainen klassikko, Bruno Mathssonin suunnittelema Superellips. Wessmanin tyylissä ihastuttavat keveys ja naisellisuus, joita en oikein itse osaa sisustuksessa saavuttaa. Olen kai liian suomalainen.

Suomalaisen ja ruotsalaisen sisustusmaun vertailu on muuten jostain syystä ollut minusta aina kauhean kiinnostavaa. Pohdin makujemme eroa usein ruotsalaisia sisustuslehtiä lukiessani. On siitä syntynyt yksi blogijuttukin. Lue vaikka juttu Smak=Maku vuodelta 2011.

Viimeinen suosikkijuttuni löytyy lähes neljän vuoden takaisesta Dekosta (6/2012). Tämä Helsingin Alppilassa sijaitseva koti on Wessmanin kotiin verrattuna selvästi suomalaisempi: karumpi, arkisempi ja rohkeampi. Kodissa vetoavat raikkaus ja kirkkaat värit. Aika lailla sellainen väripaletti, josta vuodesta toiseen tunnun vain tykkäävän. Punainen on kiva väri, kunhan sitä ei ole liikaa ja sen ympärillä on valkoista ja puuta. Siksi kai meidänkin keittiön punaiset tuolit ovat edelleen mieluisat.