Sinivuokot, valkovuokot, kielot ja lupiinit menivät jo, mutta luonto tarjoaa edelleen maljakkoon upean valikoiman kukkia. Keittiön kimpussa on ainakin apilaa, päivänkakkaraa, hiirenvirnaa, niittynätkelmää, keltamataraa ja äitin puutarhasta palavaa rakkautta (punaiset kukat). Se on ihmeellistä, miten ne luonnonkasvien nimet talven aikana aina unohtuvat. Vaan eipä hätää, muistatteko KUKKABINGONI parin vuoden takaa? Siitä vaan lunttaamaan. Nyt on mitä parahin aika sille.
Tässäpä lupaamaani kuvakimara vanhempieni mökistä.
Entiset omistajat rakensivat hirsimökin vuonna 2015. Mökki on muunnelma Honkarakenteen Piilo-mallista. Suurelle terassille mahtuvat grilli, astianpesupaikka, loikoilutuoleja ja pöytäryhmä. Sisällä mökissä on pienehkö oleskelutila, jonka yhdellä sivulla on keittiö. Yläkerrassa on matalaa tilaa nukkumiseen. Saunaan vie hauska harmaa kalanruotokuvioinen ovi. Tuo leveiden ikkunoiden sauna on ehkä ihaninta koko mökissä. Tontilla on puita pilvin pimein ja niitä onkin jo kaadettu ahkerasti. Klapia on siis yli tarpeen. Entisten omistajien jäljiltä on tuo hieno halkosuoja pation kyljessä. Hieno idea! Terassin ja rinteen kohtaaminen on saatu siistittyä.
Koska mökillä vietetään nyt ensimmäistä kesää, ei kaikki vielä ole valmista. Kovin odotetaan, että mustikanvarvut esimerkiksi valtaavat rakennustyön jäljiltä olevat röhjyiset rinteet takaisin itselleen. Minä annoin mökkiä silmällä pitäen isukille keväällä syntymäpäivälahjaksi Meridekosta tilaamani julisteen mökkisaaresta ja sitä ympäröivästä merialueesta (kuva yllä). Sopikin aika hyvin tuonne! Siinä muuten hyvä idea mökkituliaiseksi. Niitä kun aina tähän vuodenaikaan moni pähkäilee.
Tänä kesänä ollaan taas päästy kiertelemään kavereiden mökeillä. Joka kerta ollaan todettu, että tällä tavoin päästään keräämään kermat päältä mökkielämästä – reissut ovat käytännössä olleet pari päivää täyshoitoa aina uudessa residenssissä. Ja joka kerta uusia ja mielenkiintoisia saaria, rantoja ja mökkejä. Eilen yövyttiin jälleen uudella mökillä, tällä kertaa Rymättylässä. Mustan hirsimökin yhteydessä oli kertakaikkisen upea ja suuri terassi kesäkeittiöineen. Ihan pakko vilauttaa siitä muutama kuva. Suuri pöytä oli nikkaroitu paksusta käsittelemättömästä lankusta ja valaisimet sen ylle oli tehty ruskeista lasipulloista, joiden pohjaan oli teetetty lasileikkaamossa hehkulampun mentävät reiät. Varsinkin illan hämärässä tunnelma oli hieno. Harmi, että kameran akku loppui kesken kaiken enkä saanut enempää kuvia yksityiskohdista.
Lauantaina on tiedossa jälleen uusi mökkireissu. Silloin mennään Merimaskuun!
Sain ystävältä pussillisen ah niin ihanan tuoreita ja mehukkaita raparpereja, kesän ensi satoa. Ensin tein raparperipiirakan ja sitten suunnittelin raparperikiisseliä, mutta vastaan tulikin tämä Hej Regina -blogin resepti Ruotsin Elle Decorationin sivuilla. Reseptin otsikko kääntyy suoraan raparperijäätelöksi, mutta kyllä näistä mehujäitä tuli. Tiiviitä ja kovia. Tajusin, että raparperia voi tosiaan survoa tehosekoittimella. Ensimmäinen kerta kun sellaista kokeillin. Alkuperäisessä reseptissä ei ole sokeria tai makeutusaineita, mutta minä lisäsin sekaan vähän steviaa. Raparperin maku säilyi pakastimessakin jotenkin mukavan tuoreena ja kirpsakkana. Kookos sopi raparperiin hyvin ja chiansiemenet ja pähkinät toivat mehujäihin myös oman arominsa. Ihan hyviä, mutta ei ihan napakymppi kuitenkaan. En oikein tiedä mitä jäi puuttumaan. Resepti vaatii siis vielä kehittelyä. Kokeilun arvoinen siitä huolimatta tämä kevyt herkku on!
Alkuperäisen reseptin löydät siis Hej Regina -blogista. Lisää Kotilon mehujääreseptejä puolestaan löytyy täältä: kerrosmehujäät & kirsikkajäädykepuikot.
PS. Tsekkaa myös Tiinan rapaperimehun resepti. Siinäkin on mukana kookosta!
Vihjailin jossain aiemmassa postauksessani kirjoittavani vielä koostepostauksen merellisestä Helsingistä. Jos en nyt aivan niin laajaa postausta saa aikaiseksi, olkoot tämä ainakin alku sille.
Käytiin ensimmäistä kertaa Hernesaaressa sunnuntaina. Ihan kuin olisi ulkomailla käynyt! Vasta avattu Löyly hulppeine monitasoisine terasseineen avautui merelle kuin valtavat portaat. Upeaa puuarkkitehtuuria. Porukkaa oli paljon, mutta tila ei loppunut kesken. Löylyssä on terassin lisäksi sisäravintola, yleinen sauna ja tilaussana. Uimaankin näytti pääsevän. Saunat lämpiävät ekosähköllä ja ravintoloiden kalat ovat ekosertifioituja. Rakennusprojekti on saanut FSC-projektisertifikaatin, mikä on huippu juttu sekin. Näin massiivisen projektin ekologiset periaatteet sietävätkin olla kunnossa.
Jatkoimme matkaa Löylystä kohti Hernesaaren nokkaa, jossa sijaitsee laajentunut Hernesaarenranta. Sielläkin olin lentää selälleni. Ihan valtava alue pelkästään hengailulle, ruokailulle ja auringonottamiselle. Rannassa oli myös vuokrattava iglusauna. Tykkäsin todella paljon alueen graafisesta ilmeestä. Täälläkin puu oli suuressa roolissa. Vaaleaksi petsatun puun kanssa oranssi, keltainen ja turkoosi näyttivät raikkailta. Oman lounaani nappasin thairuoka-kojusta. Maistui ja ilma helli meitä. Oli kiva päivä. Toivottavasti turistitkin löytävät Hernesaaren.
Hernesaari sijaitsee lähellä Eiranrantaa, Munkkisaaren jatkona. Se ei oikeastaan ole saari, vaan neliskanttinen niemi. Kampista perille pääsee bussilla n. 15 minuutissa. Jos tykkää kävellä, Kauppatorilta pääsee rantaviivaa etelään päin seuraamalla perille myöskin. Kohtuullisen pitkä patikointi, mutta matkalla on monta kivaa näkymää Kaivopuistosta Ullanlinnan huvilakaduille. Kauppatorilta pääsee perille Hernesaareen myös vesibussilla. Siinä jos missä saa kunnon annoksen merellistä Helsinkiä.
Tältä näytti Loviisa maanantain helteisessä paahteessa. Tämä oli minun ja kaupungin ensikohtaaminen. Myöskään matkaseuralaiseni Saija ei ollut ennen käynyt Loviisassa. Puutalokortteleiden välissä käyskennellessämme mietimme kilpaa, mitä muita suomalaisia rannikkokaupunkeja Loviisa eniten muistutti. Suurempi kuin Naantali, mutta pienempi kuin Rauma. Vaatimattomampi kuin Hanko, mutta vähän säntillisemmin hoidettu kuin Uusikaupunki. Aika samanlainen kuin Porvoo, mutta kuitenkin tasaisempi, ja kaupungin läpi ei virrannut jokea. Valtavien lehmusten reunustamista puistoteistä tuli puolestaan mieleen Maarianhamina. Usein kuuli ruotsin kieltä mutta yhtä usein myös suomea.
Samannimisestä salakapakasta nimensä saanut Tuhannen tuskan kahvila Mariankadulla (2.) oli etsimisen arvoinen. Niin suljetulta ja hiljaiselta näyttävä julkisivu kätki sisälleen mitä hurmaavimman sisäpihan ja terassin. Siellä syötiin bebet.
Lähdimme Loviisan retkelle kirpputorit mielessä, mutta totta puhuen kirpparit jäivät nyt vähän sivuosaan retkellämme. Sen sijaan antauduimme helteisen kelin yllättämän pikkukaupungin unettavan hiljaiseen maanantaitunnelmaan. Käyskentelimme rauhassa ja kävimme kahviloissa. Läheltä Tuhannen tuskan kahvilaa löysimme Laivasillan ja sieltä kivan ravintolan, kahvilan ja afrikkalaisen kaupan nimeltä Karamaloo. Ostin uuden pyykkikorin vanhan ja risaisen korin tilalle. Siitä kuvaa myöhemmin!
Karamaloo oli kyllä ihastuttava. Katsokaa nyt noita nailonlangasta punottuja tuolejakin! Ja korilaukut olivat upeita myös. Laajempaa afrikkalaisten korien valikoimaa ei Suomesta taida muualta löytää. Harmi, ettei Karamaloolla ole verkkokauppaa. Kaupan omistaja Jaana Kapari-Jatta kertoi kuitenkin, että hän postittaa tuotteita mieluusti ympäri Suomen.
Loviisa teki hyvää. Se oli breikki tämän hetken hektisistä työkuvioista. Ihan miniloma, vaikka vain yksi iltapäivä. Elokuun lopussa kaupungissa järjestetään Loviisan Wanhat talot -tapahtuma, jossa puutalojen sisäpihat ja -puutarhat aukeavat kaikkien ihailtavaksi. Sinne pitää vielä joskus päästä. Tänä vuonna se taitaa olla liian lähellä omaa monistumistani, mutta ehkä jo sitä seuraavana vuonna.
Näin kesämökkikauden kynnyksellä on pakko vinkata yhdestä kivasta uudesta tv-ohjelmasta. Kasper Strömmanin juontama Stugor esittelee mitä mielenkiintoisempia kesämökkejä ympäri Suomea. Ohjelmassa on enemmän todellista, arkkitehtuuriin ja rakentamisen historiaan liittyvää asiaa kuin yleensä asumiseen ja sisustamiseen liittyvissä ohjelmissa tuppaa olemaan. Strömmankin onnistuu olemaan sympaattisen innokas, eikä mitenkään ilkeällä tavalla ironinen. Kuiva huumori sopii tähän ohjelmaan. Ohjelma havainnollistaa hyvin sen, miten mökit ilmentävät asukkaidensa persoonallisuutta. Joku tykkää asua lasikuutiossa keskellä metsää, toinen sammalmajassa kallionkolossa. Yle Fst esittää Stugoria sunnuntaisin klo 18.30, mutta jaksot ovat nähtävissä myös Areenassa. Kivaa katsottavaa tällaisella sadesäällä kun voi käpertyä sohvannurkkaan ja haaveilla kesäsäistä ja mökkihöperöitymisestä.
Kuvat: Yle
Olen ollut viime vuosina vähän laiska messuillakävijä. Onneksi kuitenkin lähdettiin kaverin kanssa Helsingin Kevätmessuille tänään. Ne olivatkin aika kivat ja kolme tuntia messuhallissa hurahti ihan hetkessä. Vietimme suurimman osan ajastamme Piha-osastolla Luomu- ja Lähiruokaosaston ollessa vähän tylsä. Onneksi meillä on vain tuo parin neliön parveke. Muuten olisi lähtenyt ihan käsistä valtavien kukkasipulilaarien ja taimien äärellä. Messuilla oli vähän keskieurooppalaista kukkasipulimarkkinatunnelmaa. Kovaääninen torikauppiaskin eräällä montterilla oli.
Tämä ”ulkotila” oli sisustettu mukavasti. Tuli mieleeni, että koska uudessa asunnossamme on selvästi isompi parveke (1,4 x 4,2 m) kuin nykyisessä, voisi sinne vaikka rakentaakin tuollaisen puulavasohvan. Parvekelasitkin on, joten tyynyt ja patjat eivät olisi ihan sään armoilla.
Alla olevan kuvan EcoFurnin 60-lukulaiset Granny-puutarhatuolit olivat kyllä upeat. Ne olivat taas osastoa ”jos minulla olisi puutarha niin…”
Messujen mökki- ja rakennuspuoli meni meiltä vähän ohi, koska koimme, ettemme ihan kuuluneet kohderyhmään. Tutkaani tarttui kuitenkin Kemiönsaaren hyvin brändätty ilme ja osasto. Erottui hyvin edukseen. Joskus olisi itsekin mielenkiintoista päästä mukaan brändäämään jotakin asuinaluetta. Kemiönsaari on todella ihana paikka. Viime kesänä sain viettää siellä yhden mökkiviikonlopun. Muistatteko nämä kuvat?
Grillejä oli sitten jos jonkinmoisia pikkuruisista pöntöistä valtaviin kapistuksiin. Tässä Jamie Oliverin iloisen värisiä pallogrillejä. Nam!
Cilla’s –sisustusliikkeen osasto oli ehkä koko messujen tyylikkäin. Cilla’s on vastikään uudistanut pakkauksiaan ja hyvältä näytti näin niinkuin graafikon silmään. Cilla’sin edustaja kertoi, että he ovat myös avanneet Helsinkiin uuden liikkeen Hietalahden torin tuntumaan (Lönnrotinkatu 39). Se pitää muistaa käydä katsastamassa joku päivä.
Kekkilän osastolla saimme pienessä bloggaajaporukassa luentokierroksen puutarha-asiantuntija Mari Kaartokalliolta. Kuulimme mm. että omalle pihalle voisi todellakin järjestää turveharkoilla oman lakkasuon! Alla olevassa kuvassa on niiden turveharkkojen lisäksi Kekkilän uutta kvartsiittikoristekiveä. Nätti vaalea sävy. Tulee mieleen Kreikan rannikot.
Ihasteltiin myös mehikasvipuutarhaa ja bonsaimaisia syreenipensaita. Ja saatiinhan me sitten mukaammekin aikamoiset säkilliset Kekkilän osastolla esiintyneitä kasveja. Keväthurmos valtasi minut kotona, kun kiikutin kassin parvekkeelle ja rupesin purkamaan kasveja ruukkuihin. Tajusin, että tarvitsen muutaman uuden ison ruukun ja kirjoitin kalenteriin huomiselle: ”ruukkukaupoille”. Parvekkeen kukkavaltauksesta siis ihan varmasti lisää juttua ensi viikolla!
Hah! Monet siellä viettävät iloisesti hiihtolomaa, mutta minulla on täällä oikea carpe diem -hetki… Tippuvat räystäät ja linnunlaulu avoinaisesta ikkunasta ovat nimittäin saaneet aikaan mielettömän kesän kaipuun. En malttaisi millään odottaa. Sain juuri luettua Janssonin Taikatalven. Se olisikin sitten seuraavaksi Vaarallisen juhannuksen vuoro. Ja se merkitsee sitä että toivoa on, kesä on oikeastikin tulossa! :)
Tässä lempiasioitani kesässä:
Äitin alati muuttuva puutarha. Tänä vuonna äitillä on haaveissa kasvihuonemainen huvimaja juuri tälle paikalle:
Juhannustouhut
Villinä jalkapohjia kutitteleva avomeri kylmine ja lämpimine virtauksineen.
Veneaamupalat.
Lämmin kallio pyllyn alla.
Laiturit.
Yrtit, erityisesti parvekkeella.
Kesäillat
Ja ne kukat. Luonnon omat ja istutetut. Ah.
Uiminen!
Kuva yllä on viime sunnuntailta, jolloin huushollimme kaksi hamam-pyyhettä kuivuivat pesun jälkeen parvekkeella. Hamam-pyyhkeet ovat kyllä osoittautuneet täydellisiksi varsinkin kesällä. Mahtuvat pieneen tilaan rantakassissa ja kuivuvat hetkessä. Varsinkin Joonas on ihastunut hamameihin. ”Koska sä ostat lisää niitä halalpyyhkeitä?” kuulen usein. No, nyt olen ajatellut pistää tuumasta toimeen ja tilata Kettukarkki SHOPista lisää pyyhkeitä. Shoppiin näyttää nyt ilmestyneen kauniita mustia ja tummansinisiä. Jotkin näistä klikataan seuraavaksi kotiin.
Hamam-pyyhkeet ovat siis 100-prosenttisesta puuvillasta kudottuja perinteisiä turkkilaisia pyyhkeitä. Sitä ajattelisi, että eivät kuivaa yhtä tehokkasti kuin frotee, mutta luulo on ihan väärä.
PS. Selvennykseksi verottajalle: postaus ei ole toteutettu Kettukarkki SHOPin kanssa yhteistyössä. Aivan omasta impulssista syntyi tämä juttu! :)
I’m planning to order more hamam towels. They’re especially handy during the summer – towels take only little space in the beach bag and they dry quickly. Ours are from Kettukarkki SHOP from where I’m planning to order more soon.
