Sanotaan, että Kustavissa paistaa kesällä Suomen kunnista useimmin aurinko ja sataa vähiten vettä. Uskon. Juhannuksenakin suurimman osan ajasta aurinko paistoi, vaikka suurin osa Suomesta kärsi tihkusateesta. Kustavi on muutenkin todella ihana! Aika kaukana, mutta kuitenkin jollain tavalla saariston sylissä. Aiemmat kokemukseni Kustavista ovat lähinnä Peterzensin vierasvenesatamasta. Juhannuksena tehtiin lopultakin vähän laajempaa kierrosta: juhannustanssit Lootholmassa, kapuaminen Hopiavuorelle ja piipahdus Kustavin savipajassa. Hopiavuoren kuvissa näkyy kiipeilijöitä, jotka eivät siis kuuluneet meidän porukkaan. Me kapusimme vähän helpompaa reittiä kallioiden laelle bongaillen ja maistellen villiyrttejä. Ihan niin kuin mahat eivät olisi olleet täynnä juhannusapuskoja jo entuudestaan.
Oma villiyrtti-innostukseni lähti niistä parin viikon takaisista nokkosista ja tuosta Jouni Toivasen kirjasta Viettelevät villiyrtit, jonka ostin tässä vastikään. Innostuin eniten voikukkaresepteistä, mutta totesin sitten, että voikukkien paras keräysaika on tältä kesältä jo takanapäin. Onneksi on paljon muitakin käyttökelpoisia villiyrttejä. Hopiavuoren laelta popsimme poskeen suolaheinää. Sen lisäksi kaivoimme esiin kallioimarretta juurineen. Sen kuoritut juuret maistuivat ihan lakritsalta ja vaniljalta. Ihan niin kuin Toivasen kirjassa luvattiin! Kuivattua ja jauhettua juurta voisi käyttää vaikka jäätelön mausteena.
Hopiavuoren juurelta poimittiin isomaksaruohoa, joka taas sopisi hyvin esimerkiksi lisukkeeksi salaatteihin. Kevyttä kypsennystäkin se kestää. Muheva isomaksaruoho maistui aika paljon herneenpalolta ja vähän myös perunalta ja retiisiltä. Herkullisuus ja lehtien rapeus oli kyllä täysi yllätys! Koskaan ennen ei ole tullut edes mieleen maistaa. Isomaksaruohoa täytyy poimia saaristosta, kun lähdetään heinäkuussa merille.
Kustavin savipajaan poikkesimme vielä kotiinpaluumatkalla, kiitos Sarpin, joka kommentoi blogiini juhannuksen alla ja muistutti paikan olemassaolosta! Savipaja on osa Kustavin käsityökylää, joka on ehdottomasti vierailun arvoinen, jos Kustaviin matkaa. Kaikki savipajan keramiikka valmistetaan paikan päällä ja sitä on pihalla ja varsinaisessa myymälässä valtavat määrät. Itse tykästyin noihin vähän keskiaikaisen näköisiin ruskeisiin ja valkoisiin keramiikkakannuihin ja kuppeihin.
Ainiin ja sitä juhannussalon nostoa seurattiin aattona Rahin Heikinmäellä. Juhannussalko on muuten upea kapistus. Nyt kun olen jo vähän tottuneempi instagrammaaja, selasin läpi kaiken maailman juhannussalkotaggauksia ja totesin, että sillä on kyllä monelaisia muotoja ympäri saaristoa ja Skandinaviaa. Perinteisesti kylän yhteiseen salkoon tuodaan seppel tai kukkakimppu kustakin talosta. Samanlainen tapa näytti olevan Kustavissakin.
Juhannussalkoa katselleessa tulee aina mieleen ”viimeinen” kesäni Ahvenanmaalla, jolloin pidimme juhannusjuhlat vanhassa ladossa. Silloin askartelimme myös itse pienen juhannussalon ja siihen Ahvenanmaalle tyypilliset kreppipaperiruusukkeet. Kustavissa ajeltuamme totesin, että täällä näyttää ihan Ahvenanmaalta ja heti perään tajusin, että Kustavihan on ihan Ahvenanmaan kyljessä. Ahvenanmaahan kuuluva Enklinge näkyy Kustavin rannalta.
Voi kesä ja saaristo, haluan ahmia niitä lisää!
We spent our Midsummer in Kustavi, a sunny and lovely place in Turku Archipelago. Pictures from Hopiavuori, Kustavin savipaja and raising of the midsummer pole.
