Eilen illalla tarkoitus oli vain röhnöttää sohvalla uuden Divaanin (marraskuu-joulukuu) ja perjantaileffan kera. Toisin kuitenkin kävi, kun löysin lehdestä Laura Räihän Ikuinen valo -jutun, joka käsitteli valosarjoilla sisustamista. Päätin uhmata jokaisen sisustusbloggaajan inhoamaa keinovaloa ja kuvata vähän miten olen yrittänyt saada valolla viihtyisyyttä meidän syyspimeään kotiin.
Ensinnäkin, en tiedä mitään niin tunnelmaa latistavaa kuin yhdestä pisteestä tuleva suora kattovalo. Siksi sytyttelen kattovalon sijaan iltaisin kaikki mahdolliset muut valonlähteet: jalkalamput, pöytävalaisimet, valosarjan peilin ympärillä ja kynttilät. Poikakaveri, joka katsoo asiaa älyllisestä/ekologisesta/taloudellisesta näkökulmasta ihmettelee vuorostaan, miksi kaikkien valojen on oltava päällä.
Valolla on aina ollut iso merkitys siinä, mikä tuntuu minusta viihtyisältä. Tämänhetkinen kotimme on pieni (vain 50 neliötä). Melkein kaikki kulmat näkyvät yhdellä vilkaisulla, joten siksi tykkään pitää valoja päällä kaikkialla. Sitä paitsi jollain lailla marraskuista valon puutetta on pakko kompensoida…
Perinteisesti olohuoneen peilin ympärillä on talviaikaan ollut valosarja, niin nytkin. Peilit ylipäätään ovat muuten hyviä valon välittäjiä. Tuo olohuoneen iso peili on aika lailla koko kämpän keskellä. Vuoden valoisampana aikana siihen osuu auringonvalo kummaltakin suunnalta päivän aikaan. Samoin muut lasipinnat heijastavat kauniisti valoa. Maljakot ja taulut esimerkiksi.
Sain ihanilta työkavereiltani yllä olevan kuvan marmorikynttilänjalan valmistumisen johdosta. Sain myös kukkakimpun, jonka jaoin maljakoihin ympäri kotia.
Etsin pitkään eteiseen jotakin pöytävalaisinta. Lopulta tuo Iittalan Lantern-valaisin* ratkaisi pulman. Sain sen blogin kautta Iittalalta Vihreän talon kemuista. Seuraavaksi ajattelin kokeilla valaisimessa hieman himmeämpää lamppua. On aika pienestä kiinni, mikä valon määrä tuntuu missäkin tilassa sopivalta.
Pidin viime viikolla sukulaisille valmistujaisjuhlat, joihin ei saanut tuoda lahjoja. Kukaan ei tainnut kuitenkaan noudattaa toivettani. :) Sain muun muassa kaksin kappalein Karhulan keittiötölkkejä, joihin oli kumpaankin piilotettu valosarja. Nyt toinen niistä tuo tunnelmaa makkarin ikkunalaudalla. Tämä on yksinkertaisimpia tunnelmavalaistusideoita, mitä tiedän ja aina yhtä toimiva. Jos valo tuntuu liian kirkkaalta, vedän verhon eteen ja nautin suodattuvasta valosta sillä tavoin. Samalla ikkunalaudalla on muuten pitkään ollut tällainen hehkulampulla varustettu pullovalaisin. Se on kuitenkin kirjoituspöydän vieressä juuri silmän tasolla ja iskee ilman varjostinta suoraan silmiin. Ei hyvä. Nyt on pitkään ollut muodissa varjostimettomat kattovalaisimet eli hehkulamput, jotka roikkuvat suoraan johdon päässä. Te, jotka sellaisen omistatte, iskeekö valo koskaan häiritsevästi suoraan silmiin?
Siivotessani makuuhuoneen kaappia, löysin sieltä pari viikkoa sitten tuon Ikean nipistinspotin, jonka kiinnitin sitten olohuoneen kirjahyllyyn. Kun valo on suunnattuna ylöspäin, se valaisee kivasti tuota muuten niin pimeää nurkkaa. Samalla valo siroutuu kivasti muuallekin olohuoneeseen. Jälleen yksi epäsuora valonlähde lisää.
Tähän aikaan vuodesta monissa sisustuslehdissä ja blogeissa esitellään valaisimia. Haaveilen jostain tyylikkäämmästä lattiavalaisimesta makuuhuoneeseen, vaikka tuo Ikean vieterijalkainen on kieltämättä toiminut tarkoituksessaan ihan hyvin. Sängyn ja kirjoituspöydän välissä se toimii sekä työ- että lukuvalona.
Juttelin perjantaina valon määrästä toimistomme berliiniläisen harjoittelijan kanssa, joka koki meidän marraskuumme yllätyksekseni tunnelmallisena. Se oli tervetullut näkökulma tähän ainaiseen suomalaiseen marraskuuvalitukseen! Keinovalosta se vaan on kiinni. :)
November in Finland feels always so dark. Therefore all the extra light at home is needed. To me lighting is also essential to the overall mood of my home. I prefer indirect light, candles and lighting chains.
* Iittalan Lantern-valaisin saatu blogin kautta.
