Browsing Tag

vauva

Diy Juhla ruoka

1-vuotisjuhlat puutarhassa

19.9.2017

Elokuun lopussa järjestimme tyttömme ensimmäisen syntymäpäiväjuhlan. Kuin ihmeen kaupalla siksi sunnuntaiksi osui hieno sää, vaikka muuten sillä viikolla oli aika kosteaa. Koko viikko kun oli jännitetty, päästäisiinkö juhlimaan vanhempieni pihalle kuten haaveissa oli. Aika sekametelisoppa juhlakattauksesta tuli, vaikka äitillä oli mielessä ”vain sinistä ja vaaleanpunaista”. Yksivuotisjuhlissa, jos joissa, ei parane kuitenkaan olla pipo kireällä.

Kermakakku kätki sisälleen suklaa- ja vadelmamoussekerrokset. Kakusta tuli aika hyvää, vaikka itse sanonkin. Käytän tätä Kakkukioskin suklaamoussereseptiä varmasti toistekin.

Pienille lapsille oli sokeriton kakkuvaihtoehto: kaurakeksejä Simppeli sormiruokakeittiö -blogin reseptin mukaan, maustamatonta kermavaahtoa ja marjoja. Maistui ainakin sankarillemme, joka istui varmaan tunnin verran pöydän päässä mutustellen.

Omenapuiden väliin oli viritetty teltta. Matto oli muuten tähän tarkoitukseen paljon kätevämpi kuin kangas. Se oli helppo kiinnittää hapsuista maahan telttakoukuilla.

Juhlat olivat varsin onnistuneet, ainakin näin järjestäjän näkökulmasta. Vilinää riitti ja lapsiakin oli ihanan iso liuta. Minua niin ilahduttaa tämä viimeinen kuva! Kunnon juhlien tae on kunnon sotku.

mökillä

Hiekkarantaherätys

2.7.2017

Sillä viikolla, kun tuo tyttömme syntyi, yllättivät vanhempani uutisella: he olivat yllättäen ostaneet mökin. Veneileminen on meidän perheelle ollut tuttua, mutta mökkeilystä emme ole ymmärtäneet mitään. Tämän viikon loppupuolella mekin lopulta päästiin vähän pitemmäksi aikaa mökkeilemään. Päästiin vähän fiilistelemään, mitä se mökkeily oikein on ja mitä kaikkea mökillä oikein voi touhuta. No, minähän sain heti alkuun jonkinlaisen hiekkarantaherätyksen. Mökkirannassa oli puoliksi kivistä puhdistettu hiekkaranta, jonka putsasin muutaman päivän aikana kokonaan puhtaaksi. Kynnet menivät pilalle ja kädet tulivat täyteen känsiä, mutta oli se sen arvoista. Vesi oli tosin vielä sen verran vilpakkaa, että veden alle en vielä operaatiotani laajentanut. Seuraavan kerran sitten!

Ja vielä yksi juttu hiekkaleluista. Olin nimittäin innoissani, kun vihdoin löysin hiekkaleluja (Tokmannilta), jotka on valmistettu jostain muusta kuin muovista. Voitteko kuvitella – Suomalaisen Plaston lapio, harava, tähtimuotti ja ämpäri on valmistettu 100-prosenttisesti uusiutuvasta sokeriruo’osta. Cool! Kymmenkuukautisemme ei tosin vielä oikein hiekkalelujen päälle ymmärtänyt. Paljon mukavampaa oli lappaa hiekkaa suuhun kaksin käsin. Ja sitten kun kiellettiin, niin tyttö harhautti äitiä osoittelemalla asioita ymäristöstä. Kun äiti katsoi pois, tyttö sujautti hiekkaa taas vähän lisää suuhunsa.

Otin myös muutaman räpsyn mökistä tottakai. Ensi postauksessa kuvia siitä!

PS. Nyt on postauksen perässä Tykkää-nappi. Käyttäkäähän! :)

elämää

Hyvää äitienpäivää!

14.5.2017

Ennen kuin tyttömme oli syntynyt, mietin usein, miltä se äitinä oleminen mahtaa TUNTUA. Kohta yhdeksän kuukauden kokemuksella voin todeta, että aika mukavaltahan se tuntuu. Joka päivä mukavammalta oikeastaan. Toisaalta myös vastuu painaa hartioita. Me olemme vastuussa siitä, millaisen maailmankuvan lapsemme omaksuu. Näkeekö hän maailman täynnä mahdollisuuksia vai esteitä? Sen tehtävän edessä polvet vähän tutisevat, mutta ei auta, vastuu on kannettava.

Äidiksi tuleminen on muuttanut minua paljon vähemmän kuin etukäteen arvelin, vaikka arki onkin kieltämättä aikalailla mullistunut. Hössötystä kartan (mielestäni) edelleen. Omissa vauvasuihkuissani esimerkiksi olisin vain halunnut jutella uuden kämppämme sisustuspulmista. Siis vauvajuttujen sijaan. Heh. Lastenvaunujemme merkkiä en kykene muistamaan edelleenkään (onneksi se lukee vaunuissa, voi aina tarkistaa) ja mammojen FB-ryhmiä kammoksun kuin ruttoa (poikkeuksena ystävien kesken perustettu pieni tukiryhmä).

Silti, olen ihan hurahtanut tähän tyyppiin, jonka me olemme saaneet aikaiseksi. Kiharoihin, räpsysilmiin, reisimakkaroihin, kippuravarpaisiin ja lukemattomiin ilmeisiin. Parasta äitiydessä on oppia tuntemaan tämä oma pieni ihmisemme.

Näissä kuvissa typy on reilun kahden kuukauden ikäinen.

Ihanaa äitienpäivää!

Diy kotona ruoka

Varaslähtö pääsiäiseen – munanmaalausta vauvojen tapaan

27.3.2017

Tyttäreni kun sai blogini kautta elämänsä ensimmäisen korruptiolahjansa (läjän Ella’s Kitchen luomusoseita) syntyi ajatus. Näillähän voisi maalata! Osa mauista oli väreittäin nimettyjä ”The pink one”, ”The red one” jne. Niinpä kutsuttiin serkku ja serkunserkku ilonpitoon ja pistettiin muusiksi. Ensin kaivoin kellarista remonttisuojaa ja vuorasin sillä puolet olohuoneesta. Mattapintaiset muovimunat löysin askarteluliikkeestä. Hedelmä ja marjasoseet tarttuivat niihin hyvin. Parhaat värit saatiin oikeista mustikoista ja vadelmista. Vadelmista varsinkin syntyi aika kaunis heleä punainen. Hupaisaa oli, ja lopuksi pääsivät kaikki serkukset kylpyyn.

Ella’s Kitchen -tuotteet on siis saatu blogin kautta.

graafinen

Pienen pojan potretti

24.3.2017

Tänään mennään yhden pienen pojan nimipäiväjuhlille. Tartuin piiiitkästä aikaa kynään ja piirsin hänestä potretin. Piirtämisen taitoa täytyy kyllä pikapuoliin alkaa elvyyttää.

Meillä on hyllyssä Kari Suomalaisen Kakarakirja. Selailin sitä ihaillen. Tuollaisen rennon otteen kun tavoittaisi, ai että!

 

Aurinkoa viikonloppuunne!

elämää Sisustus Turku

Mielessä nyt – maaliskuu 2017

11.3.2017

On jo maaliskuu! Tässä kuussa minua ovat liikuttaneet:

1. Lapuan Kankureiden uudet tuulet. Yrityksellä tuntuu olevan erityisen hyvä meininki nyt. Ensinnäkin minua ilahduttaa Puhdas Itämeri -hanketta tukeva kylpy- ja saunatekstiilimallisto Aallonmurtaja (design Reeta Ek). Sen lisäksi: Lapuan Kankurit + Mifuko – Vau! Mifukon suunnittelijat Mari Martikainen ja Minna Impiö ovat suunnitelleet Lapuan Kankureille malliston pellavapyyhkeitä, huiveja, peittoja ja tyynynpäällisiä. Näyttävät tosi tosi ihanilta nekin! Mikään ei voita kauniisti värjättyä ja taiten kuvioitua pellavaa.

2. Kävelylenkeillä olen seurannut meidän lähelle ihan Logomon kylkeen, rautatien ja Köydenpunojankadun väliin syntyvän Fabriikki-asuinalueen rakentumista mielenkiinnolla. On jännää nähdä, miten uusi kaupunginosa syntyy paikkaan, jota ei ole oikein aiemmin edes rekisteröinyt, kun siellä ei ole päässyt kaikkialla tallustamaan. Innolla odottelemme myös kävelysiltaa, joka Köydenpunojankadun puolelta on luvattu keskustaan rakentaa.  Sitä nyt ei alla olevassa kuvassa näy, mutta Logomon kohdalle se ilmeisesti tulee. (kuva: Schauman/YIT)

3. Ja sitten kolmantena: vauvan hiukset! Ja tarkemminkin kysymys: miten niitä leikataan? Tytöllä on nyt tällainen pehko ja tällä viikolla vihdoinkin päätin, että roisin näköinen takatukka on siistittävä. Niinpä pienen harhautustempun avulla napsaisin takaa monta senttiä, mutta epämääräiseksi jäi. Kaikkea löytyy tuosta päästä: suoraa, kiehkuraa, pitkää, lyhyttä, vaaleaa, tummaa, sileää ja takkupörröä. Niin ja pieniä rastoja, jos ei tarpeeksi usein harjata.

elämää

Sylissäni on tulevaisuuden nainen!

9.2.2017

Minulle on ihan hiljattain valjennut eräs jännittävä tosiseikka. Lapsen kasvattamisessa ei olekaan kyse siitä, millaisen pinnasängyn hankkii, valitseeko kertikset vai kestovaipat tai kuinka monen tunnin välein vauvaa syöttää. Nämä ovat käytännön asioita. Oikeasti ollaan paljon suuremman haasteen edessä – lapsesta on kasvatettava ihminen! Ja näinä aikoina olen pohtinut paljon sitä, mitä juuri tyttölapsen kasvattaminen on. Tästä minun pirpanastahan tulee kerran nainen.

Tajusin hiljattain, että hellittelen lastani usein lepertelemällä: ”kiltti tyttö”. Teki mieli tukistaa itseäni. Älkää silti käsittäkö väärin. Kiltteydessä ei ole mitään pahaa. Se on oikeastaan suurta viisautta, mutta sanaparilla ”kiltti tyttö” on huono kaiku. Tiedän hyvin, mikä on kiltti tyttö, sillä taidan olla sellainen itsekin. Aina venymässä ja joustamassa, vähättelemässä tekemisiäni, jos joku niitä kehuu. Tyttöjä kasvatetaan liian usein miellyttämään. Ei saa riehua. Tämä yhdysvaltalaistutkimus osoitti, että tytöt uskovat jo alaluokilla lahjakkuuden olevan miesten ominaispiirre. Huh! Kasvattamisessa on paljon sellaista, mikä tulee selkärangasta. Mitä kaikkea tulee omasta selkärangastani?

Naista arvioidaan turhan usein ulkonäön kautta. Huomaan että vasta nyt, viime vuosina, olen itse pystynyt hellittämään ulkonäköpaineista. Kun ensimmäiset juonteet ovat ilmestyneet kasvoille, olenkin yhtäkkiä ihan tyytyväinen itseeni. Ehkä myös äidiksi tuleminen on antanut uutta itseluottamusta – minun kehoni osaa vaikka mitä! Toivon, että olisin nuorempana käsittänyt, ettei korea ja hoikka ulkonäkö ole onnen tae. Ei sinnepäinkään.

Miten sitten sellainen avoin ja ”rohkeasti omanlainen” nainen kasvatetaan? Luetaanko vain Peppi Pitkätossua ja julistetaan pannaan prinsessa ruususet? Tarjotaanko autoja, junia ja jalkapalloa leikkikeittiön sijaan? Vinkkejä? Itse en vielä ole laatinut lopullista toimintasuunnitelmaa. Ollaan vasta matkan alussa.

Tämän jutun innoittajana oli rapakon takaisten tapahtumien lisäksi Marimekon Tasa-arvon raita -kampanja. Hyvä Marimekko! Tykkäämme! Alla oleva kuva on jostain 80-luvun lopulta. Taidan siinä odottaa synttärivieraita tulevaksi.

Feminististä riehuntaa Kotilossa on ollut ennenkin. Haha! Jos innostuit aiheesta, tutustu aikaisempiin postauksiin:
Monokini 2.0: uimapukumallisto yksirintaisille naisille  ja Naistenpäivänä

 

tyyli

Vauvanvaatteita 50-luvulta

15.1.2017

Selailin tässä 50-luvun nostalgiaan perustuvaa Emma Sundhin blogia ja muistin, että hei, meilläkin on pieni pino vauvanvaatteita 50-luvulta. Ne on aikoinaan hankittu Ellin isoäidille. Alla olevan kuvan kaikki vaatteet lienevät 50-luvulta, mutta tuosta villatakista ei voi olla ihan varma. Se on nimittäin Ellin isoisoäidin kutoma, mutta tarkkaa muistikuvaa ei ole minä vuosikymmenenä. Nämä vaatteet ovat niin upeita ja hyvässä kunnossa, etten millään raaski niitä oikeasti käyttöön ottaa. Joutaisivat vitriiniin tai kehyksiin seinälle. Tänään kuitenkin Ellin kanssa vähän leikittiin 50-lukua ja kokeiltiin vaatteita. Ehkä tuota puuvillalakkia ihan oikeasti raaskisi kesällä käyttääkin. Nämä ovat kyllä niin upeita, että oikein hengästyttää. Tiny House of Rymin peite on Kettukarkki SHOPista.

Vähäsen nauratti myös. Ei tainnut 50-luvun vauvoilla olla tällaisia hyvinvointimasuja kuin meidän tylleröllämme. Eivät pysyneet bodyn napit kiinni sitten millään. Hih!

Diy kotona

Pukinpajassa

21.12.2016

pc210279bPukinpaja on pistetty pystyyn työhuoneeseen. Kiva kun on paikka, johon paketointikamat voi jättää levälleen ilman, että ne ovat tiellä. Ihan uutta ennen kaksiossa asuneelle. Tänä vuonna mennään paketointien suhteen aika perinteisellä kaavalla: voimapaperia ja puuvillanaruja. Käytin myös mustaa pakettipaperia. Äitini saisi slaagin, jos näkisi. Tosiaan, musta joulu!

pc210264b

Joulukortteja en ole tainnut koskaan ehtiä lähettää siinä edullisemmassa satsissa. En tänäkään vuonna. Sitä paitsi koko kortti syntyi vähän extempore. Olen aina pitänyt lapsista otettuja joulukortteja ihan hölmöinä. Vaan niin piti kopeammankin sitten nöyrtyä, kun tuo oma mukula maailmaan tupsahti. Ensin vähän vain kokeilin, miltä lapsi joulupaitaan puettuna pärekorissa näyttäisi. Sitten se oli menoa. Joulukorttikuva syntyi väkisin. Noloa. Lohdutuksekseni huomasin tällä viikolla usean muunkin kaverin luonnonvoimien edessä nöyrtyneen. Vauvajoulukortteja on ollut ovenalus pullollaan. Monta ystävääni kun on saanut ensimmäisen lapsensa tänä vuonna.

pc190255b

Juhla kotona

Hyvää isänpäivää!

13.11.2016

pb130588b

Meidän perheen ensimmäinen isänpäivä. Isä sai sänkyyn kahvin, lahjan ja tyttären, joka oli sonnustautunut isänsä piirtämän sarjakuvahahmon koristamaan bodyyn. Lahjapaketista paljastui Pelle Pelottoman käsikirja, jota isukki oli sivulauseessa sattunut toivomaan. Jalanjäljen olimme painaneet onnittelukorttiin  mustikalla.

Myöhemmin aamupäivällä söimme brunssia Ellin mamin, papan ja enon kanssa ja iltapäivällä lounasta mummin ja vaarin luona. Tällaisten juhlapäivien yhteydessä sitä vasta tajuaa, että meistä on ihan oikeasti tullut pieni perhe!

pb130569b pb130578b

Isänpäivätoivotukset teillekin!