Turku

Anna kyynelten juosta

26.8.2017

Joku sitä kuvaili osuvasti – kaupungin sydän on murtunut. Tuntuu jotenkin lohduttomalta jatkaa kirjoittamista Gotlannin reissustamme ennen kuin olen kirjoittanut jotain Turusta.

Turku on merkinnyt minulle aina ennen kaikkea tunnelmaa. Silmiin käyvän kirkas kesäpäivä Aurasillan kupeessa, valkolakkien meri Taidemuseon mäellä, kesäyö hiljaisella rantakadulla, lehmusten suhina korkealla Luostarinmäellä, turkoosi välke Samppalinnan uimalassa. Ja jotenkin jännittävä tulevaisuus, opiskelijabileiden riekkumiset, ensirakkauden polte rinnanalassa, raskausmahan paino lantiolla – kutkuttava jännitys siitä, mitä ihanaa vielä tässä kaupungissa tulisinkaan kokemaan. Perjantain 18.8. tapahtumat tunkeutuivat todella syvälle kaikkeen siihen, mitä kaupunki minulle on. Ensin ajattelin, että tämä kaupunki ei ole enää se sama kuin ennen, mutta sitten päätin, että sellaista painoarvoa ei tuolle järkyttävälle tapahtumalle saa antaa. Kaupunki on yhä se sama. Hyökkäys tuli ulkopuolelta. Haluan kirjoittaa, että me selviämme.

Totuus on, että olisin hyvin voinut osua hyökkääjän reitille tuona perjantaina. Liikuin ykköspallon (lapsi täytii vuoden) ja rattaiden kanssa samoja reittejä juuri aamupäivällä. Kun luin uhriksi joutuneesta rattaiden kanssa liikkuneesta äidistä, meinasi sydän pysähtyä. Turvallisuuden tunne on järkkynyt, mutta nyt osin jo palautunut. Mietin silti (lapsellisesti) miksi juuri tämä kaupunki? Miksi juuri me? Niin vaikea käsittää.

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Varpuslintu // Viikarivartti 26.8.2017 at 22:13

    Tiedän tunteen. Itsekin olin juuri paraikaa torin kupeessa, kun puukottaja riehui. Jos olisin lähtenyt kahvilasta ajallaan ja kiiruhtanut bussiin (sen sijaan, että jäin lorvimaan ja juttelemaan ystävien kanssa ja päätin mennä kaikessa rauhassa vasta seuraavalla bussilla), olisin saattanut itsekin joutua osalliseksi tilanteesta. Se ajatus on kyllä pyörinyt päässä. Olen kuitenkin pyrkinyt keskustelemalla (etenkin terapeutin kanssa) purkamaan sitä fiilistä ja rauhoittelemaan itseäni, ettei asia jäisi kummittelemaan takaraivoon. Jaksamista ja kaikkea hyvää! <3

  • Leave a Reply