Juhannusraportointi jatkuu vielä… Juhannuspäivänä suuntasimme bussilla jokirantaan ja Katariina-laivalle tanssaamaan. Matkalla bussissa sidottiin kukkaseppeleet, joihin oli tienposkesta poimittu materiaalit. Aika hiljainen oli kaupunki, mutta niin kaunis! Tanssien jälkeen päädyimme vähän kuin sattumalta erään ystävän ihan uuteen kotiin Marttiin – juuri niihin taloihin, joissa olen aina haaveillut asuvani. Tuo koti oli vielä puoliksi tyhjä, mutta kodin sisustuksen aihio näytti jo todella lupaavalta. Minulle luvattiin, että saisin tulla pyörimään kameroineni tuonne kunhan sisustus olisi valmis. Toivottavasti J muistat mitä yöllä lupailit! ;)
Näkymä yli Turun oli mieletön. Hiukan siinä analysoitiin sitä ikuista Turku-kaipuutakin muutaman helsinkiläistyneen ystävän kanssa. Kun ihailtiin tuota maisemaa, tokaisi yksi: ”Yhteen vaaksaan mahtuu 20 vuotta elämästäni” ja minä jatkoin, että maisemassa näkyy kaste- ja rippikirkkoni, yläaste ja lukio sekä kirkko, jossa olen kaksi kertaa seissyt kaasona. Turkulaisuus ei vain tunnu ihmisestä poistuvan vaikka kuinka yrittäisi. Aina tuonne tuppisuisten ihmisten kaupunkiin vain kaipaa.
Minulla oli päällä tuo mukavan kevyt, keltainen kellohelma. Se päällä on aina ihan oma tunnelmansa. Mekkoja pitäisi totisesti käyttää useammin.
6 Comments
Tuppisuisten?! Eeehei, sä olet vain tarkkaillut ihan vääriä ihmisiä :D
Hehheh! Turkulaisiahan pidetään vähän sisäänpäinlämpiävinä, vaikka ei mullakaan sellaista kokemusta oikeasti ole.. :)
Martti är bäst, där har jag bott!
Nu kommer jag ihåg att du har berättat! Jo, där har jag alltid velat bo själv också. En gång var jag och kika på en liten lägenhet, men sen blev det Helsingfors för mig istället…
Oi, mun ensimmäinen oma koti oli juurikin noissa taloissa! kaipaan sitä asuntoa usein, vaikkakin nykyään asun Martissa puutalossa eikä siinäkään kyllä valittamista ole
Oi oi! Marttinostalgiaa…