Onko tässä luonnonkukkien määrässä enää mitään rajaa? Sateisen kesän hyvä puoli on se, että kasvit ne vain jaksavat pukata kukintoja toisensa perään. Ja meikäläinen on tietenkin riemuissaan. Tavallisesti heinäkuussa kukkameret alkavat aina hiipua, mutta eivät tänä vuonna. Apiloita, hiirenvirnoja ja päivänkakkaroita kasvaa kukkuloittain. Niitä tekisi mieli kahmaista sylillisiä, kun niityillä kulkee. Karhunputkiakin vaikuttaa nyt olevan ennätysmäärä.
Alla on kimppu, jonka kokosin eräällä kävelylenkillä läheltä vanhempieni kotia. Siinä taisi olla 17 eri kukkaa. Viileän sään ansiosta luonnonkukatkin vaikuttavat viihtyvän kauemmin maljakossa. Erityisesti ulkona. Uusin suosikkini on tuo vasemman reunan pitkänmallinen valkoinen kukka. Lajikin selvisi eilen Luontoportin kukkahaun avulla: valkomesikkä. Mitkä ovat teidän suosikkejanne luonnonkukista?
There’s one marvellous side effect of a rainy and chilly summer: thousands of meadow flowers that just carry on blooming even though it’s almost August already. I’m in love.
1 Comment
Tämä tuntuu tosiaan olevan hyvä lunnonkukka vuosi.
Massoina ovat kaikki kauniita.
Kissankello on vähentynyt sitten lapsuuteni, joten sen näkeminen aina sykähdyttää.