Luontobongausta

 

Lauantaina retkeiltiin Turun Katariinanlaaksosssa ja bongailtiin metsän keväänmerkkejä: valkovuokkoja, oravanpoikia, piknik-peittoja ja ihmislapsia. Harjoittelin vähän henkilökuvausta, sillä ystävien pienelle yksivuotiaalle piti saada aikaiseksi yksivuotiskuvat. Kuvaus oli tosi hauskaa, vaikken olekaan kauheasti ihmisiä kuvannut. On aika eri asia kuvata heiluvaa nappulaa (ja kahta aikuista) kuin viivottimen avulla riviin aseteltua ikkunalautasommitelmaa. Vaikka totta puhuen tuo lapsukainen oli aivan loistavan rauhallinen ja kärsivällinen kuvauskohde. Niin ja aikuiset myöskin. :) Lainassa oli isukin tuliterä kamera-arsenaali.

Katariinanlaakso on yksi kauneimmista Turun luontoreiteistä. Harmi, etten ehtinyt nappaamaan laajempaa näkymää. Katariinanlaakso on täynnä jalopuita ja harvinaisia kukkia, etelänpuoli on lahteen rajautuvaa rehevää rantaniittyä ja länsipuolelta voi tiirailla kauas Pitkäsalmelle ja satamaankin. Katariinanlaaksossa tanssittiin aikoinaan Katariina Jagellonican juhlia, siitä on muistona laakea kivi. Olen asunut puolet lapsuudestani ihan tuon laakson vieressä, joten sillä on sen vuoksi erityinen merkitys minulle.

Tästä kuvausessiosta opin, että suorassa auringonvalossa on parasta kuvata ihmisiä vastavaloon (jonkinmoisen heijastimen kanssa). Kovat varjot, etenkin kasvoilla, pilaavat helposti henkilökuvat. Opin myös, että parhaat kuvat tulevat, kun virallinen kuvaaminen on jo ohi ja kaikki touhuavat omiaan. Lisäksi opin, että yksivuotias tarvitsee kahden tunnin retkelle ainakin kolminkertaisesti tarvaraa suhteessa omaan kokoonsa. :)

 

 

Photoshoot for a one-year-old and his family in Turku. Such a lovely day!