elämää Turku

Saima ja Suomi

6.12.2017

Tässä taannoin äitini löysi kätköistään laatikon vanhoja valokuvia, joita minä en ollut koskaan nähnyt. Niissä esiintyy Saima Aleksandra, äitini isänäiti, joka syntyi 1897 Turussa ja eli lapsuutensa Arvinkadulla Portsan kaupunginosassa. Kaikki nuo liikuttavan kauniit kuvat koskettivat ja Saima on ollut paljon ajatuksissani sen jälkeen. Saima kuoli kuusi vuotta ennen kuin minä synnyin, joten emme koskaan tavanneet.

Saiman lapsuudesta emme paljon tiedä, mutta nuoruudesta jotakin. Äitini muistelee Saiman näyttäneen hänelle kirjeenvaihtoa, jota hän oli Teollisuuskoulussa opiskelevan insinööriopiskelijan kanssa käynyt. Saimalla ja ihastuksella oli tapana sopia treffit johonkin Portsan kadunkulmaan. Siitä he sitten lähtivät promeneeraamaan pitkin Portsan katuja. Nuoruudenrakkaus oli kuitenkin onneton. Tuohon aikaan tavallinen työläisperheen tyttönen ja insinööriopiskelija kuuluivat eri yhteiskuntaluokkiin, joiden välistä mahdollista avioliittoa ei oikein katsottu hyvällä. Sittemmin Saima menikin naimisiin suutarin kanssa. He asettuivat asumaan Raunistulaan Kansakoulunkadulle, siis ihan kivenheiton päähän meidän nykyisestä kodista. Vuonna 1921 he saivat ainoan lapsensa, äitini isän.

Saima-mamma oli äidilleni tärkeä. Kun äitini vanhemmat olivat töissä, mamma kävi hoitamassa äitiäni ja hänen veljeään heidän kodissaan Pohjolassa. Meidän talon pihalta melkein näkyy tuo talo. Samoja mukulakiviä pitkin olemme siis väistämättä Saiman kanssa astelleet.

Kun Saima vuonna 1897 syntyi, Suomessa säädetiin laki, jonka mukaan naimattomasta 21-vuotiaasta naisesta tuli ensimmäistä kertaa lain edessä täysivaltainen, eli hän sai itse päättää taloudellisista asioistaan. Saima oli 20-vuotias, kun Suomi itsenäistyi. Oikeastaan aikuinen jo siis. Mietin, miltä Suomen itsenäistyminen on mahtanut Saimasta tuntua. Saiman elämän aikana naiset saivat Suomessa äänioikeuden, ja Suomi koki kolme sotaa. Siitä emme tiedä mitään, kumpien puolella Saiman sukulaiset kansalaissodassa olivat tai mitä Saimalle talvi- ja jatkosodan aikana tapahtui.

1800-luvun lopussa Suomi oli vielä kehitysmaa. Vuonna 1979, jolloin Saima kuoli, elintaso Suomessa oli jo aivan toista luokkaa. Puuhellat olivat vaihtuneet sähköliesiin ja lähes kaikilla alkoi jo olla sisävessat. 70-luvun lopussa huristettin kohti 80-luvun hurjaa nousukautta, jonka keskivaiheilla minä sitten synnyin. Turkukin muuttui Saiman elinaikana paljon. Ensin Turun kaduilla kopsuttelivat vain hevoset rattaineen, sitten kolisivat ”raitsikat”.

Saima asui kohtuu vaatimattomasti koko elämänsä. Äitini muistelee, että Saima asui vanhainkotiin muuttamiseen asti puutalon ullakkohuoneessa Raunistulan Murtomaantiellä, johon johti kapeat portaat. Tuberkuloosin rappeuttaman selän takia portaat olivat Saimalle koettelemus.

Vaikka faktat Saimasta ovat vähänlaiset, tuntuu, että näiden valokuvien kautta olen päässyt lähemmäs häntä. Saiman katseessa on kaikissa kuvissa myönteistä määrätietoisuutta. Hiukset ovat aina moitteettomasti kammatut. Äiti muistelee, että Saima säilytti rasiassa nuoruutensa pitkää ja paksua tummanruskeaa palmikkoaan vanhoille päivilleen asti. 20-luvun kuvissa Saiman hiukset on jo leikattu ajan muodin mukaan polkkamittaan. Voi kumpa se palmikko vielä olisi tallella…

Minua ihastuttaa ajatus siitä, että olen väistämättäkin kävellyt samoja reittejä Saiman kanssa. Historia on läsnä kaikkialla, jos osaa kuvitella. Saimankin korot kopisevat lähikaduillamme edelleen, jos ne vain haluaa kuulla. Kaikki on ainutlaatuista. Elämä on tässä.

Hyvää itsenäisen Suomen 100-vuotispäivää!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply